Halstraamisen lyhyt oppimäärä

Monta kertaa on jo varmaan tullut selväksi, että rakastan kalaa ja kalaruokia. Osaan tehdä eväkkäistä aika monenlaista ruokaa, mutta jos savukalaa haluan, pitää turvautua isän saaliisiin tai kaupan kalatiskiin. Savustuspönttöä en ole edes aikonut hankkia, mutta sen sijaan ostin halsterin, jolla saa hiiligrillissä tai vaikka nuotiolla kalaan savun aromia.
Halusin ison, jykevän ja kalanmallisen halsterin, mutta vaikka kiersin kaikki mahdolliset kaupat, en semmoista löytänyt. Halsteri piti kumminkin saada, joten ostin kevyemmän, neliönmallisen kapistuksen.

Halstraamisen opettelu olisi ollut helppo aloittaa lohifileestä, sillä se on sen verran rasvainen kala, ettei ihan helposti kuivu tai tartu kiinni halsteriin. Kunnianhimoisesti ostin kuitenkin vesi kielellä pieniä siikoja ja päätin opetella niillä.
Kokeneemman halstraajan neuvojen mukaan ripottelin kalojen vatsaan ensin merisuolaa ja laitoin ne pariksi tunniksi jääkaappiin suolaantumaan. Sitten grilli kuumaksi, ylimääräiset suolat pois ja kalat halsteriin, jota ensin voitelin öljyllä.
Aloitin varovasti ja pidin halsteria ensin aika kaukana tulesta. Kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan, laskin halsteria alemmas ja kääntelin sitä puolelta toiselle, etteivät kalat palaisi. Vähitellen kalojen pinta alkoi ruskistua ja pihamaan täytti herkullinen paistetun kalan tuoksu.

Oli vaikea tietää, milloin kala olisi kypsää, joten otin varman päälle ja halstrasin aika hartaasti. Ruokaseuralla alkoi olla jo kova nälkä, joten oli pakko irrottaa siiat halsterista ja katsoa, mikä oli tulos. Helpommin sanottu kuin tehty: kalat olivat voitelusta huolimatta tiiviisti kiinni halsterissa. Yritin irrottaa niitä haarukalla, mutta kalan nahka vain repesi. Lopulta hain ison puulastan ja sain sen avulla kaavittua siiat irti halsterista. Ei parasta mahdollista jälkeä, mutta maku oli kumminkin hyvä, vaikka hiukan ”kuivahko”.
Opetus: älä halstraa liian pitkään, kala kuivuu, eikä irtoa halsterista. Konstin kyllä oppii nopeasti, sillä toista siikasatsia halstrasin huomattavasti vähemmän aikaa ja lopputulos oli mehevä ja herkullinen. Seuraavana viikonloppuna tunsin jo olevani melkein mestari, sillä lohifileestä tuli vallan erinomainen. No, toki opettelemistä riittää edelleen, mutta alku on lupaava.

Nyt mielessä on jo monta reseptiä, joita voisin halsterikalasta kehitellä. Kalathan voisi täyttää vaikka yrteillä ja sitruunaviipaleilla tai kasviksilla.
Suosittelen halstraamista lämpimästi. Jos minä opin, oppivat kaikki muutkin, ja tällä konstilla saa kalaruokiin mukavaa vaihtelua. Kalliita investointejakaan ei tarvita, sillä minunkin halsterini maksoi hiukan kympin verran.

HALSTRATUT PIKKUSIIAT
pieniä, perattuja ja suomustettuja siikoja
merisuolaa
öljyä halsterin voitelemiseen

Ripottele kalojen vatsaan karkeaa merisuolaa (määrän oppii vain kokeilemalla) ja anna suolaantua pari tuntia. Polta grillissä hiiliä niin, että saat sopivan hiilloksen.
voitele halsteri öljyllä, jotta kalat eivät tartu kiinni. Pyyhi kaloista ylimääräinen suola pois. Lado kalat tiiviisti vierekkäin halsteriin ja halstraa ne molemmin puolin kauniin värisiksi. Irrottele varovasti halsterista ja tarjoa uusien perunoiden ja salaatin kanssa.