Kullankeltaista ja makeaa

Tähän aikaan vuodesta olen aina täynnä intoa. On niin hauskaa suunnitella, mitä tänä vuonna tekisin ruokalahjoiksi ystäville. Selaan keittokirjojani, ruokalehtiä ja nettisivuja inspiraatiota etsiessäni. Ylättäen idea löytyikin nyt omasta jääkaapistani, kun huomasin, että vielä on vähän jäljellä chilillä maustettua, tuoreista aprikooseista tehtyä hilloa, jota kesällä keittelin.
Tähän aikaan vuodesta ei saa tuoreita aprikooseja, mutta persimonit ovat parhaimmillaan. Ne ovat todella makeita ja siksi hilloon kannattaa laittaa hiukan myös kuivattuja aprikooseja, sitruunamehua ja omenaviinietikkaa, jotka taittavat makeutta aika hyvin.
Persimonit ovat juuri tämän sesongin hedelmiä ja sopivat senkin takia hyvin lahjahillon raaka-aineeksi. Kaupassa ne tahtovat usein olla hiukan raakoja, mutta kypsyvät kotona huoneenlämmössä parissa päivässä.
Hillo on kauniin kullankeltaista ja maistuu taatusti esimerkiksi aamiaispöydässä paahtoleivän päällä tai keksien kera juustotarjottimella. Tuntuu aika ihanalta, kun keittiön pöydällä on hillopurkki poikineen odottamassa sitä hetkeä, jolloin lahjan voi antaa herkkuja arvostavalle ystävälle.

PERSIMONIHILLO
1 kg kypsiä persimoneja
150 g kuivattuja aprikooseja
2 pientä chiliä
1 dl vettä
3 pienen sitruunan mehu
3rkl omenaviinietikkaa
1 pkt (250 g) minihillosokeria

Huuhtele persimonit, poista kanta, paloittele ja laita palat kattilaan. Halkaise chilit ja poista niistä siemenet. Leikkaa pieniksi palasiksi ja lisää persimoninpalojen joukkoon. Leikkaa aprikoosit kahtia ja laita myös ne kattilaan.
Kaada kattilaan vesi ja purista hilloaineiden joukkoon sitruunoista mehu. Lisää omenaviinietikka.
Keitä hilloa miedolla lämmöllä, kunnes persimonit alkavat pehmetä. Nosta kattila liedeltä ja so-seuta hilloa sauvasekoittimella, mutta älä liian hienoksi, sattumia saa jäädä.
Sekoita hedelmäsoseeseen hillosokeri ja keitä miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia, kunnes hillo sakenee.
Purkita kuumana puhtaisiin tölkkeihin. Tarjoa esimerkiksi juustojen kanssa, esimerkiksi brie ja sinihomejuusto sopivat hyvin persimonihillon kumppaniksi.

Purkista pastakastikkeeseen

Aina silloin tällöin sitä hurahtaa johonkin raaka-aineeseen ja käyttää sitä mahdollisimman monessa ruuassa. Säilykkeet eivät yleensä ole minun top ten -listani kärjessä, mutta Kala-Kallen savulohirouhe tomaattikastikkeessa pääsi heti ensikokeilun jälkeen suosikkien joukkoon. Tonnikala jää kirkkaasti toiseksi, niin paljon parempaa kotimainen, Kalajoella valmistettu lohisäilyke on.
Savulohirouhe on tosin hiukan harhaanjohtava nimitys, koska lohi on koostumukseltaan hienonhienoa hiutaletta. Rouhe on mielestäni paljon karkeampaa, mutta hällä väliä, pääsia on maku, joka on mainio. Lohihiutaleet uiskentelevat tomaattikastikkeessa, jossa on hiukkasen makeutta ja pikku. ruinen ripaus chiliä. Tuliseksi makua ei voi sanoa. Onneksi, sillä chilin poltteesta en välitä lainkaan.
Ensimmäisellä kerralla taisin laittaa savulohirouhetta perunalaatikkoon ja sen jälkeen pastakastikkeeseen, mihin se mielestäni paremmin sopiikin. Olen jo tehnyt monta kastikevariaatiota, tässä reseptissä lohisäilykkeen seuraan pääsivät lehtikaali ja lempituorejuustoni chili-paprika.
Savulohirouheesta saa myös hyvän tahnan, kun sekoittaa sitä maustamattomaan tuorejuustoon. Tahnalla voi päällystää voileipiä tai täyttää munakasrullaan. Ja mikä estää kokeilemasta sitä vaikkapa sosekeitossa tai suolaisen piirakan täytteessä.

SAVULOHI-LEHTIKAALI-SPAGETTI
350 g spagettia
3 isoa lehtikaalin lehteä
2 valkosipulin kynttä
3 rkl öljyä
2,5 dl kaurakermaa tai tavallista ruokakermaa
100 g chili-paprikatuorejuustoa
1 prk Kala-Kallen savulohirouhetta tomaattikastikkeessa
mustapippuria
suolaa
parmesaania

Laita spagetti kypsymään runsaaseen, suolalla maustettuun veteen. Valmista pastan kiehuessa kastike.
Huuhtele lehtikaalin lehdet, irrota lehtiruodit ja leikkaa kaali pieniksi suikaleiksi. Kuori ja pilko valkosipulinkynnet. Lorauta kattilaan öljyä ja kuullota siinä valkosipulia ja lehtikaalia, kunnes se hiukan pehmenee.
Lisää joukkoon kaurakerma, savulohirouhe ja tuorejuusto ja anna kiehahtaa, niin, että kastike hiukan sakenee. Sekoita kastike spagetin joukkoon ja annostele lautasille. Mausta mustapippurilla ja raasta vielä päälle parmesanjuustoa ja nauti.

Paljon porkkanaa, vähän tyrniä

Olen enemmän pullaihminen kuin kakkuihminen, mutta joskus kuitenkin iskee kakunhimo. Siihen on yleensä kaksi lääkettä, joko porkkanakakku tai tiramisu. Tiramisua teen yleensä silloin, kun on jotakin aihetta juhlaan tai tulee vieraita.
Porkkanakakkua taas voi tehdä milloin vaan, mutta minulle se on erityisesti syksyn kakku. Johtuu ehkä siitä, että varsinkin näin alkusyksyllä porkkanat ovat parhaimmillaan. Kakusta tulee ihanan mehevä ja se säilyy hyvin. Teen porkkanaiseni yleensä aika lailla samalla reseptillä, mutta vaihtelen välillä sokeri- ja jauholaatuja ja mausteita. Tällä kertaa keksin lisätä taikinaan tyrniä.
Ellei halua kakkuunsa sattumia tyrnin siemenistä ja kuorista, ne voi siivilöidä pois ja lisätä taiki-naan pelkän mehun. Tyrnin siemenissä on kuitenkin hyvää öljyä ja ne tuovat kakkuun hauskaa rapeutta, joten lisäsin sauvasekoittimella hienonnetut tyrnimarjat kaikkineen taikinaan.
Porkkanakakku kuorrutetaan usein tuorejuustokuorutteella, mutta josta syystä en ole koskaan siitä erityisemmin pitänyt. Itse en tee koskaan kuorrutetta, vaan koristelen kakkuni pekaanipähkinöillä ja saatan tarjota sen kanssa vaikka kermavaahtoa. Tästä versiosta tuli vähän fiinimpi, kun täytin kakkupalat omenasoseella ja pehmeällä ricotta-juustolla. Ricotta on ihanaa ja sopii hyvin sekä makeisiin että suolaisiin leivonnaisiin.

TYRNILLÄ MAUSTETTU PORKKANAKAKKU
4 kananmunaa
6 dl porkkanaraastetta
1 ¼ dl rypsiöljyä
1 dl tyrnimarjoja (n. 1/2-1 dl mehua)
2 dl fariinisokeria
1 dl taloussokeria
4 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
5 dl vehnäjauhoja
pekaanipähkinöitä

Tarjoiluun
omenasosetta
ricotta-juustoa

Kuori porkkanat ja raasta ne hienoksi raasteeksi. Surauta tyrnit rikki sauvasekoittimella ja sekoita munien, öljyn ja porkkanaraasteen kanssa. Ellet halua kakkuusi tyrnien kuoria ja sie-meniä, voit siivilöidä taikinaan pelkän mehun.
Yhdistä jauhot, sokeri ja mausteet ja lisää kuivat aineet porkkanaraasteseokseen. Sekoita huolellisesti.
Kaada taikina korppujauhotettuun irtopohjaiseen kakkuvuokaan ja tasoittele pinta. Laita taikinan pinnalle koristeeksi pekaanipähkinöitä.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 50–60 minuuttia. Anna jäähtyä.
Leikkaa kakku kolmioviipaleiksi (jos se on pyöreä) ja halkaise ne. Täytä palat omenasoseella ja ricottajuustolla. Voit myös halkaista ja täyttää kakun kokonaisena.
Tarjoa jälkiruokana tai kahvipöydässä.

Mehevää ja maukasta

Makkara ei ole suosikkiruokaani, enkä ole ollut hapankaalistakaan oikein innostunut, vaikka tiedän sen olevan hyvin terveellistä. Viime syksynä jouduin hiukan tarkistamaan mielipiteitäni, kun sain Viron-tuliaisena purkillisen hapankaalia. Maistelin sitä ensin suoraan purkista sellaisenaan ja se olikin paljon lempeämmän makuista kuin aiemmin kaupasta ostamani suomalainen hapankaali.
Yritin saada selvää, mitä purkin etiketissä kerrottiin ja voi olla, että tämä on arvausta, mutta luulen, että tämä virolainen versio oli jo jollain tavalla haudutettua.

Aloin miettiä, miten sitä voisi käyttää muutenkin kuin aterian lisukkeena ja silloin juuri kotiin tulleesta Maku-lehdestä löytyi hyvä resepti, braatvursti-hapankaalilaatikkoon. Siitä tuli heti yksi lempiruuistani, olisi voinut siltä istumalta syödä koko uunivuoallisen ihan yksin.

Ja kun taipumukseni on aina hiukan peukaloida valmiita reseptejä, lisäsin tähän omin päin hiukan tuoretta timjamia, vaikkei sitä alkuperäisessä ohjeessa ole. Timjani nimittäin sopii niin hyvin sekä kaalin että perunoiden seuraan. Tässä on kuitenkin se alkuperäinen Maku-lehden ohje, jolla syntyy mehevä ja maukas laatikkoruoka. Ellei koko annos mene kerralla, se on hyvää myös seuraavana päivänä lämmitettynä.

Vinkiksi vielä se, että sitä virolaista lasipurkissa myytävää hapankaalia saa myös meidän kaupoista. Purkissa lukee Salvest praekapsas. Jos juuri sitä ei löydy, tavallinen kotimainen toimii varmasti yhtä hyvin.

BRAATVURSTI-HAPANKAALILAATIKKO
Ainekset (4 annosta)
200 g braatvursteja
1 sipuli
1–2 porkkanaa
1 rs (400 g) hapankaalia
1 rkl voita
1 rkl siirappia
½ tl suolaa
1 dl ranskankermaa

Pinnalle
400 g perunoita
1 rkl rypsiöljyä
1 valkosipulinkynsi (hienonnettuna)
¼ tl suolaa
¼ tl mustapippuria

Pese, kuori ja viipaloi perunat. Jos haluat, voit käyttää perunat ruokaan myös kuorineen.
Pane perunaviipaleet kulhoon. Kääntele sekaan öljy, valkosipulimurska, suola ja pippuri.
Paloittele braatvurstit. Silppua sipuli. Raasta porkkanat (raastetta 2 dl). Huuhtele halutessasi hapankaali siivilässä ja painele kuivaksi.
Sulata voi paistokasarissa. Kuullota sipulia, porkkanaraastetta ja hapankaalia sekoitellen noin 7 minuuttia. Mausta seos siirapilla ja suolalla, lisää joukkoon ranskankerma.
Kaada seos uunivuokaan. Pyyhkäise kasari puhtaaksi, lisää tilkka öljyä ja paista makkarapalat vaaleanruskeiksi. Sekoita makkarat hapankaalin joukkoon.
Levitä perunaseos vuoan pinnalle. Paista braatvursti-hapankaalilaatikkoa 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Värikästä syksyä lautasella

Syksy on kaunis ja värikäs sekä luonnossa että lautasella. Olettekos huomanneet, että samoja sävyjä kuin syksyisessä metsässä ja maastossa on myös tämän sesongin vihanneksissa ja juureksissa, esimerkiksi oransseissa ja keltaisissa kurpitsoissa.
Innostuin syys- ja talvikurpitsoista muutama vuosi sitten. Niiden maku on mieto ja makeahko ja ne sopivat hyvin sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Kauppojen vihannesosastoilta löytyy jos jonkinlaisia kurpitsoita, mutta itse olen mieltynyt pyöreään, oranssiin Hokkaido-kurpitsaan, jota kutsutaan myös japanilaiseksi talvikurpitsaksi. Yhtä hyvää on myös vaaleampi, pitkulainen myskikurpitsa.
Olen jo tänä syksynä monta kertaa paahtanut yrteillä ja valkosipulilla maustetussa öljyssä marinoituja Hokkaido-viipaleita uunissa. Olemme syöneet niitä niin kalan kuin lihankin kanssa.
Paahdetusta talvikurpitsasta saa myös hyvän salaatin, kun yhdistää kurpitsakuutioihin vaikkapa kuivattuja karpaloita, punasipulia ja sinihomejuustoa. Viitseliäs kokki ei heitä kurpitsansiemeniä pois, vaan puhdistaa, huuhtoo, kuivaa ja paahtaa nekin uunissa. Suolaripauksella maustettuna kurpitsansiemenet ovat herkullista naposteltavaa ihan sellaisenaan. Minä lisäsin niitä myös salaattiin.
Kastikkeeseen laitoin curry-jauhetta, joka antoi hauskan säväyksen hunajalla maustettuun sitruunaöljykastikkeeseen. Paitsi herkullinen tämä salaatti on todella kaunis.

TALVIKURPITSASALAATTI

n. 700 g Hokkaido-kurpitsaa
öljyä
tuoretta rosmariinia ja timjamia
ripaus suolaa
1 dl kuivattuja karpaloita
1 punasipulia
150 g sinihomejuustoa
lehtipersiljaa tai rucolaa
(paahdettuja kurpitsansiemeniä)

Kastike
2 rkl oliiviöljyä
puolen sitruunan mehu
2 tl hunajaa
1 tl curryjauhetta

Halkaise kurpitsa ja kaavi siemenet ja kurpitsan pehmeät rihmastot pois esimerkiksi lusikalla. Kuutioi kurpitsa, laita kuutioit kulhoon. Lorauta kurpitsakuutioille tilkka öljyä ja riivi joukkoon tuoretta timjamia ja rosmariinia. Mausta vielä ripauksella suolaa.
Levitä kurpitsapalat leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes kurpitsa on kypsää.
Tee kastike ja sekoita haaleiden kurpitsakuutioiden joukkoon, jotta maku imeytyy niihin kunnolla.
Leikkaa punasipuli ohuiksi viipaleiksi ja paloittele sinihomejuusto ja sekoittele ne kurpitsakuutioihin. Lisää salaattiin myös kuivatut karpalot ja reilu nippu silputtua lehtipersiljaa.
Anna maustua viileässä tunnin verran ennen tarjoilua. Tarjoa sellaisenaan tai lisäkesalaattina.

nfd

nfd

Kalaa ja leipää savustuspussissa

Muistatteko vielä savustuspussin? Se tuli markkinoille joskus 90-luvulla ja taisi kokeilla sitä silloin muutaman kerran, mutta sen jälkeen se kyllä unohtui kokonaan. En edes tiennyt, että niitä edelleen valmistetaan, kunnes törmäsin Mika Rampan Perinneruokaa prkl -kirjassa savustettuihin ahvenleipiin, jotka valmistetaan savustuspussissa. Resepti löytyy myös hänen samannimisestä ruokablogistaan.
Kokeilunhaluisena ihmisenä innostuin tietysti heti ja ostin seuraavalla kauppareissulla leppälastusavustuspussin. Toki tiesin etukäteen, että pussisavulla ei saada ahveniin sellaista aromia kuin oikeassa savustuspöntössä, mutta halusin silti kokeilla. Savustuspussin kyljessä on hyvät ohjeet, miten sitä käytetään. Tosin myös reseptissä ohjeistetaan selkeästi.
Ohjeita seuraten onnistuin kuin onnistuinkin saamaan savustetut kalaisat leivät aikaan ja lopputulos oli yllättävän hyvä ja leipäset katosivat nälkäisiin suihin nopeasti. Oikeastaan vähän harmitti, kun ei tullut tehtyä kerralla enempää. Yhteen savustuspussiin ei tosin kovin suurta annosta mahdukaan.
Savustetut ahvenleivät ovat näppärä pieni ateria salaatin kanssa. Niistä saa myös hyvän alkupalan viinilasillisen kera.

SAVUSTETUT AHVENLEIVÄT
4 ahvenfileetä
1 varrasleipäviipaletta
2 kevätsipulia silputtuna
½ tl suolaa

Kastike
100 g creme fraichea
1 rkl sitruunan mehua
½ ruukku tuoretta tilliä hienonnettuna
½ suolaa
½ sokeria

Lisäksi
leppälastu-savustuspussi

Kuumenna uuni 275 asteeseen alalämmöllä pellin kanssa.
Ota esiin 4 ahvenfileetä. Poista keskiruodot tekemällä viilto molemmin puolin ruotoja. Kokeile sormella, jotta tiedät missä asti ruodot menevät.
Viipaloi kaksi kevätsipulia.
Ota yksi varrasleipä ja jaa se neljään osaan. Laita leivän päälle kevätsipuliviipaleita ja taittele kalaviipale näiden päälle. Mausta suolalla ja ripauksella sokeria.
Asettele kalaleivät savustuspussiin ja sulje pussi hyvin. Muista tehdä pari taitosta ja kääntää myös pussin kulmat.
Savusta 5 minuuttia. Sammuta uuni ja anna pussin olla vielä uunissa n. 10 minuuttia.
Tee sillä välin kastike. Sekoita creme fraiche, sitruunanmehu ja hienonnettu tilli. Mausta suolalla ja sokerilla.

nfd

Paluu arkeen

Miten nopeasti kesä menikään! Kaikki hyvät aikomukseni siitä, että kirjoittelisin Pilkkumia useammin ja säännöllisesti, hupenivat jonnekin helteeseen. Ruokaa tietysti tein, mutta kaikkein kuumimpina päivinä en jaksanut seisoa hellan ääressä. Parhaiten maistuivat salaatit ja muut kevyet ruuat, joten kovin paljon en uhrannut ajatuksia kokkaamiselle.
Tämä kesäkurpitsaohje on kuitenkin alkukesän satoa. Toivottavasti ette ole vielä kesäkurpitsaan kyllästyneet, vaikka sitä on ollut tarjolla yllin kyllin. Tämä on kuitenkin helppo ja herkullinen ruoka, joka ei lainkaan pahastu lämmittämisestä seuraavana päivänä. Sellaisia ruokia suosin itse arkena. Viikonloppuna on sitten enemmän aikaa ja energiaa panostaa monimutkaisempiinkin resepteihin.

KESÄKURPITSAVUOKA
400 g jauhelihaa
600 g kesäkurpitsaa
300 g porkkanaa
100 g palsternakkaa
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa
öljyä

150 g mozzarellaraastetta
1 dl kaurakermaa
½ dl makeaa chilikastiketta
3 kananmunaa
tuoretta persiljaa ja basilikaa

Kuori sipuli ja valkosipulin kynnet ja pilko ne pieniksi. Kuullota niitä hetki öljyssä paistinpannulla ja lisää pannulle jauheliha. Ruskista jauheliha hyvin ja mausta paprikajauheella, mustapippurilla ja suolalla. Jätä odottamaan.
Huuhtele kesäkurpitsa ja juurekset ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Painele niistä siivilässä ylimääräinen neste pois. Sekoita keskenään kaurakerma, makea chilikastike ja kananmunat.
Voitele uunivuoka ja laita juuresraaste vuokaan. Sekoita joukkoon runsaasti silputtua persiljaa ja basilikaa. Lisää juuresraasteeseen myös mozzarella, jätä kuitenkin hiukan  kuorruttamiseen. Kaada vuokaan kaurakermaseos ja ripottele loppu juustoraaste paistoksen pinnalle.

Kypsennä 200-asteisessa uunissa, kunnes vuoka saa kauniin kullanruskean värin. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

nfd

Kesän suosikkikaali

Kukkakaalista on tullut suosikkikaalini parsakaalin lisäksi. Melkein kuin huomaamatta kukkakaali on vallannut aika ison osan kesän kokkailuissa. Olen jo useamman kerran tehnyt siitä salaattia, sillä uskokaa tai älkää, kukkakaali on vallan mainiota myös raakana. Pilkkumin arkistosta löytyy tämä salaattiresepti, jossa se ainakin maistuu oikein hyvältä.

Myös napakankypsäksi keitetty kukkakaali on hyvää. Sen sijaan se harmaa ylikypsä mössö, jota usein gratiinina tarjotaan, ei oikein meikäläiselle maistu. Liika kypsennys pilaa hyvän vihanneksen, olipa se sitten kukkakaali tai porkkana.

Kukkakaaligratiinia en juuri teekään, mutta muutama viikko sitten keksin tehdä kukkakaalien höysteeksi juustoisen kananmunakastikkeen ja sekös olikin aika hyvä oivallus. Ensimmäinen testaaja oli 2-vuotias tyttärentytär, joka totesi tyytyväisenä: ”tää on mumma niin hyvää.”
Voiko sitä parempaa suositusta saadakaan, suosittelen siis kokeilemaan.

KUKKAKAALIA KANANMUNAKASTIKKEELLA

nfd

n. 500 g kukkakaalia
2–3 dl ruokakermaa
100 g juustoraastetta, esimerkiksi emmentalia
1 rkl dijonsinappia
suolaa (tarvittaessa)
mustapippuria
sipulinvarsia tai ruohosipulia ja persiljaa silputtuna
2 keitettyä kananmunaa

Keitä kananmunat kypsiksi ja kukkakaali napakankypsäksi. Tee kastike munien ja kukkakaalin kypsyessä.
Kaada ruokakerma pinnoitettuun kattilaan. Sekoita joukkoon sinappi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää juustoraaste ja anna sen sulaa kermaan, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Kuori kananmunat ja leikkaa ne kuutioiksi. Ota kattila liedeltä ja sekoita siihen ruohosipuli- ja persiljasilppu sekä kananmunanpalat. Jos kastike tuntuu liian paksulta, lisää hiukan ruokakermaa.
Nosta kukkakaalit tarjoiluvuokaan ja kaada kananmunakastike niiden päälle, tarjoa heti. Voit myös halutessasi lohkoa kukkakaalia haarukalla pienemmäksi ja kaataa kastikkeen päälle vasta sen jälkeen.
Tarjoa kesäisenä ateriana tai sen lisukkeena.

Munakas on hyvää kesäruokaa

Kesä on kotikokin unelma-aikaa, kun saatavilla on niin paljon ihania, tuoreita raaka-aineita. Yksin-kertaisista aineista syntyy todella hyvää ruokaa esimerkiksi uusista perunoista ja kalasta eri muo-doissaan.
Lempiraaka-aineisiini kuuluvat myös kananmunat, joista saa kesäaterialle vaihdellen vaikka mitä. On onni asua paikkakunnalla, jossa voi ostaa tuoreita kananmunia suoraan tuottajilta.
Keitetyt munat ja munakkaat, ja kaikenlaiset kalaruoat ovat hyvä makupari. Munakas syntyy näppärästi myös uunissa, varsinkin silloin, jos ruokailijoita on enemmän. Ja jos vaikka lähtee mökille, munakkaan voi paistaa kotona valmiiksi ja pakata evääksi. Se maistuu kylmänäkin esimerkiksi ruisleivän kanssa.
Tässä uunimunakkaassa on myös katkarapuja, mutta ne voi yhtä hyvin jättää pois tai korvata jollain muulla. Mausteeksi ei tarvita muuta kuin ripaus suolaa ja mustapippuria ja paljon tuoretta tilliä tai ruohosipulia. Mehevyyttä munakkaaseen tuo juustoraaste.

UUNIMUNAKAS (4:LLE)
8 munaa
1,5 dl ruokakermaa
1 ps (180 g) pakastettuja katkarapuja 
1 dl (50 g) juustoraastetta
ripaus suolaa ja mustapippuria
tuoretta tilliä tai ruohosipulia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sulata katkaravut. Riko munat kulhoon, lisää ruoka-kerma ja sekoita hyvin. Lisää juustoraaste ja mausteet, ja tillisilppu.
Kaada munaseos leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Ripottele katkaravut munakkaaseen ja painele niitä hiukan niin, että ne painuvat munaseokseen. Paista munakasta uunissa noin 20 minuuttia.

Kesän ihanin piirakka

Raparperipaistos on meillä aina kuulunut alkukesään. Edellisessä asuinpaikassa odotin joka kevät malttamattomana, milloin ensimmäiset raparperinvarret kasvavat niin isoiksi, että niitä voi nyppiä maasta ja ryhtyä paistoksen tekoon. Monen monta kertaa sitä tehtiinkin, ja syötiin milloin vaniljajäätelön, milloin vaniljakastikkeen kanssa.
Nyt ei omassa puutarhassa kasva raparperia, mutta onneksi monella muulla sitä on lahjoitetta-vaksi asti. Osani olen minäkin saanut. Yhden satsin jo keitin hilloa ja yhden piirakankin sain ai-kaan. Kun leipominen ei ole lempilajini, pitää reseptien olla helposti ja nopeasti toteutettavia. Tässä on yksi sellainen: ei tarvitse muuta kuin sekoitella aineet keskenään, painella vuokaan, pilkkoa raparperit päälle ja laittaa paistumaan.
Taikinan salaisuus on fariinisokerissa ja mantelijauhoissa. Tumma sokeri tuo taikinaan toffeen aromia ja mantelijauhe mehevyyttä. Kumpikin sopii hyvin kirpakan raparperin kaveriksi.
Piirakan voi nauttia sellaisenaan tai tarjota sen kanssa jäätelöä tai vaniljakastiketta. Myös tuoreet mansikat sopivat hyvin annokseen.

MANTELINEN RAPARPERIPIIRAKKA
1 dl fariinisokeria
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 ½ dl mantelijauhoa
1 tl ruokasoodaa
1 ½ dl sulatettua voita
2 dl maustamatonta jogurttia
n. 5 dl raparperinpaloja
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita keskenään fariinisokeri, vehnäjauhot, mantelijauhot ja ruokasooda. Lisää sulatettu voi ja jogurtti ja sekoita taikina tasaiseksi.
Voitele piirakkavuoka, jauhota se mantelijauhoilla. Taikina on todella pehmeää, joten painele se vuokaan jauhotetuin käsin. Levitä raparperinpalat taikinan päälle, ripottele niille hiukan fariinisokeria ja mantelijauhoa ja paista noin puoli tuntia.
Tarjoa vaniljajäätelön ja tuoreiden mansikoiden kanssa.