Jauheliha muuntuu moneksi

Jauheliha on joka huushollissa tuttua, arkista ruokaa. Niin se on meilläkin, vaikka täytyy sanoa, että jossain vaiheessa jauheliharuuat eivät niin kovasti houkutelleet. Kun lapset olivat pieniä, tein niitä niin usein, että nyt kun itsekkäästi voi tehdä ruokaa vain kahdelle aikuiselle, valitsen usein jotain muuta.
Parasta jauheliharuokaa ovat oman äitini tekemät lihapullat: vaikka miten yrittäisin, en saa omiini samanlaista makua. Olen kyllä kysellyt neuvoja ja tehnyt niiden mukaan, mutta ihan samaan makumaailmaan en yllä.

Laadukas jauheliha on kyllä hyvä ruoan raaka-aine. Esimerkiksi karitsanjauheliha on todella maukasta, samoin riistasta tehty. Ja vaikka lihapullia on helppo tehdä, vielä helpompi on kääräistä jauheliha murekkeeksi. Arkisesta juhlavammaksi mureke muuttuu, kun sen sisään piilottaa jotakin hyvää, vaikkapa juustoa, vihanneksia tai mitä tahansa, mistä itse pitää.
Omena-sinihomejuusto-purjotäyte on minun makuuni tai yhtä hyvin mozzarella, aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit. Tässä, niin kuin monessa muussakin ruuassa, rajana on vain mielikuvitus.

Murekkeen voi tarjota vaikka pelkän salaatin kanssa tai sitten perinteisesti keitettyjen perunoiden ja kastikkeen kaverina. Tätä reseptiä varten paistoin paprikajauheella ja chilihiutaleilla maustettuja perunasuikaleita ensin kuumalla pannulla niin, että ne saivat väriä ja kypsyivät hiukan. Loppukypsennyksen tein uunissa.
Ja jos mureketta jää, siitä voi tehdä lämpimiä voileipiä: ohut siivu mureketta leipäviipaleelle, päälle hyvää juustoa ja leipä hetkeksi uuniin.

TÄYTETTY MUREKE
500–600 g naudan-, karitsan- tai hirvenjauhelihaa
0,5 dl korppujauhoja
1 dl kermaa tai ruokakermaa
1 muna
tl suolaa
mustapippuria
1 pieni sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 tl kuivattua timjamia tai pieni nippu tuoretta silputtuna

TÄYTE
pätkä purjoa
omena
sinihomejuustoa
1 paketti pekonia

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Mittaa korppujauhot kulhoon, sekoita siihen kerma ja anna seoksen turvota hetki. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljytilkassa paistinpannulla ja mikrossa. Anna jäähtyä ja lisää korppujauhoseokseen. Sekoita joukkoon myös kananmuna, mausteet ja jauheliha.

Vaivaa kaikki ainekset hyvin sekaisin ja paista ”koekakku”, jotta tiedät, ovatko mausteet kohdallaan. Lisää mausteita tarvittaessa. Levitä murekemassa leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi. Kuori ja pilko omena, pilko myös purjo. Ripottele murekelevyn päälle sinihomejuusto sekä omena- ja purjosilppu. Taittele levy murekepötkyläksi ja nosta se ”saumapuoli” alaspäin uunivuokaan. Peitä mureke pekoniviipaleilla ja paista uunissa tunnin verran. Tarjoa mieleistesi lisukkeiden kanssa.

Munia ja mozzarellaa tomaattisoosissa

Minua eivät monimutkaiset reseptit yleensä pelota eikä pitkä ainesosaluettelo saa hylkäämään uutta reseptiä. Päinvastoin, joskus nautin kunnon haasteesta ja viitsin nähdä vaikka kuinka paljon vaivaa, jos joku uusi resepti näyttää kiinnostavalta.
Mutta on toisenlaisiakin päiviä. Niitä, jolloin ei jaksaisi edes jääkaapin ovea avata. Niihin päiviin on onnen omiaan tämä simppeli ruoka, joka sopii yhtä hyvin aamupalalle, brunssille kuin lounaaksi tai kevyeksi iltaruoaksikin.

Jos oikein tahtoo oikoa mutkat suoriksi, omatekoisen tomaattikastikkeen voi korvata vaikka purkillisella kaupan valmista pastakastiketta.  Tomaatin ja juuston liitto on aina yhtä hyvä ja kananmunat tuovat annokseen lisää ruokaisuutta. Juustoa voi  vaihdella oman maun mukaan. Mikä estää käyttämästä sinihomejuustoa, fetaa tai vaikka kutunjuustoa, jos mieli tekee. Hyvää tulee joka tapauksessa, sen uskallan taata.

PAISTETTUJA MUNIA TOMAATTIKASTIKKEESSA
oliiviöljyä
tomaattikastiketta
6 munaa
6 pientä mozzarellapalloa halkaistuina
tuoretta basilikaa tai rucolaa
suolaa (tarvittaessa) ja mustapippuria

Kastike:
400 g tomaattimurskaa
loraus punaviinietikkaa
oliiviöljyä
1 punasipulia
4 valkosipulin kynttä
chilihiutaleita
paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa
fariinisokeria

Tee ensin kastike. Pilko kuoritut sipulit ja hauduta niitä viitisen minuuttia öljyssä kasarissa. Lisää tomaattimurska ja mausteet ja anna hautua, kunnes kastike sakenee. Nosta kasari pois liedeltä.
Lämmitä öljy paistinpannussa ja lisää tomaattikastike. Anna kiehua hetki. Riko munat kastikkeeseen toisistaan erilleen. Puolita mozzarellapallot tai leikkaa isosta mozzarellajuustosta paloja ja asettele ne kananmunien väliin tai päälle, miten vain tahdot.
Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes munat ovat kypsyneet ja mozzarella sulanut.
Mausta suolalla ja mustapippurilla. Riivi päälle runsaasti tuoreita basilikan- tai rucolan lehtiä. Tarjoa hyvän leivän kanssa. Nokare ranskankermaa kruunaa annoksen.

Herkullista ja terveellistä

Nyt pitäisi olla se aika vuodesta, jolloin aloitetaan ankara jumppakuuri ja syödään terveellisesti, jotta saadaan joulusuklaat sulamaan vyötäröltä viimeistään juhannukseen mennessä. Itse en usko kovin ankaraan kieltäytymiseen kaikista herkuista, muuten menee elämä liian ankeaksi. Mutta herkutkin voivat olla terveellisiä. Yhden terveellisen ihanuuden löysin Virpi Mikkosen joulun alla ilmestyneestä Kiitos hyvää -kirjasta. Mustikkainen unelmakakku on nimensä mukaan oikea unelma: raakakakku, jossa on manteleita, pähkinöitä, mustikoita, banaania ja kookosöljyä. Ei siis lainkaan sokeria eikä gluteenia, niin kuin ei muissakaan tämän kirjan resepteissä.

Raakakakut ovat yksi tämän hetken trendeistä. En ole ollut niistä kovin innostunut, mutta nyt mieli muuttui. Virpi Mikkonen suositteleekin mustikkakakkua kaikille, jotka eivät ole ennen valmistaneet raakakakkuja. Kirja sisältää paljon muitakin houkuttelevia reseptejä. Ainut harmi on se, että raaka-aineet, esimerkiksi pähkinät, mantelit, kaakaovoi ja kookosöljy ovat melko hintavia, varsinkin kun niitä tarvitaan kirjan resepteissä aika paljon. Näitä kakkuja ei toisaalta syödä joka päivä, joten hyviin raaka-aineisiin voi hyvin satsata silloin tällöin.

Mustikkakakku, samoin kuin kirjan muutkin kakut on pääosin tehty aika pieneen vuokaan, halkaisija 17 senttiä. Itse tein kakun heti kaksinkertaisilla aineilla, jolloin se oli passeli 24 sentin vuokaan. En myöskään laittanut kookoskermavaahtoa kakun päälle, vaan tarjosin sen erikseen, sillä kaikki eivät välttämättä pidä kookoksen mausta. Virpi Mikkosen reseptejä löytyy myös hänen Vanelja-blogistaan osoitteesta http://www.vanelja.fi/

MUSTIKKAUNELMAKAKKU
Pohja
2 dl manteleita
1 dl hasselpähkinöitä
2 pehmeää taatelia
0,25 tl kardemummaa

Täyte
3 banaania
2 dl tuoreita mustikoita
1 tl vaniljauutetta
1 rkl kotimaista luomuhunajaa (tai kookossiirappia)
1,5 dl kylmäpuristettua kookosöljyä sulatettuna

Pinnalle
kookoskermavaahtoa ja tuoreita mustikoita

Hienonna mantelit ja pähkinät hienoksi muruksi esimerkiksi tehosekoittimella. Viipaloi sekaan taatelit, lisää kardemumma ja hienonna seos tasaiseksi. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle pala leivinpaperia, jotta kakun siirtäminen on helpompaa myö-hemmin. Painele kakun pohjataikina vuoan pohjalle tiiviiksi kerrokseksi.

Täyte: Sekoita banaani ja mustikat tasaiseksi massaksi esimerkiksi tehosekoittimessa. Lisää mausteet ja sula kookosöljy. Sekoita tasaiseksi. Kaada seos irtopohjavuokaan pohjataikinan päälle ja levitä tasaiseksi. Siirrä kakku pakkaseen jähmettymään pariksi tunniksi, tai kunnes täyte on kiinteää.
Lusikoi kookoskermavaahtoa reilusti kakun päälle, ripottele pinnalle mustikoita ja tarjoile.

Helppoa ja hyvää

Joulukaan ei vielä ole ohi, mutta viisas varautuu ennakolta ja suunnittelee jo uudenvuoden menunsa valmiiksi. Harva niin tekee, mutta tässä kuitenkin jo muutama vinkki uutta vuotta varten. Ja voihan näitä toki tehdä vaikka joulunpyhinä alkupaloiksi tai iltapaloiksi.

Keskitalvi on yleensä blinien aika. Yhtä hyviä, mutta paljon yksinkertaisempia valmistaa ovat perunaletut, joille jokainen voi makunsa mukaan kehitellä lisukkeita. Valitsin tällä kertaa lettujen kaveriksi savuporotahnan, lohimoussen ja herkkusienisalaatin. Kaikki ovat hyviä siitä, että jos niitä jää, ne maistuvat mainiolta myös seuraavan päivän aamiaisella, joko leivän päällä tai vaikka munakkaan seurana. Jälkiruoaksi sopii kirpeänmakea sitruunajälkiruoka, jonka resepti löytyy Pilkkumin arkistosta lokakuun 2012 kohdalta.

PERUNALETUT
4 keskikokoista perunaa
½ dl vehnäjauhoja
1 dl kermaa
2 munaa
suolaa
mustapippuria
ruohosipulia
Keitä kuoritut perunat kypsiksi ja survo soseeksi. Sekoita joukkoon jauhot, kerma ja munat. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja silppua joukkoon ruohosipulia.
Paista pannulla voissa kullanruskeiksi.

SAVUPOROTAHNA
50 g savupororouhetta
100 g tuorejuustoa
150 g ranskankermaa tai turkkilaista jogurttia
1 rkl dijon-sinappia
1 omena kuorittuna ja kuutioituna
pätkä purjon vihreää osaa silputtuna
suolaa tarvittaessa
rosépippureita murskattuina

Sekoita keskenään tuorejuusto ja ranskankerma. Notkista tilkalla maitoa, jos seos on liian pak-sua. Mausta sinapilla, suolalla, mustapippurilla ja rosépippureilla
Sekoita joukkoon savupororouhe ja laita hetkeksi jääkaappiin maustumaan.

HERKKUSIENISALAATTI
200 tuoreita herkkusieniä
2 herkkukurkkua kuutioituna
3 isoa valkosipulinkynttä silputtuna
150 g turkkilaista jogurttia
2 rkl sitruunaoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
nippu persiljaa

Puhdista herkkusienet ja viipaloi ne. Kuutioi kurkku ja purista kuutioista ylimääräinen neste pois Sekoita herkkusienet, kurkkukuutiot ja valkosipulinkynnet jogurtin joukkoon. Lisää sitruunaoliiviöljy ja mausta salaatti suolalla ja mustapippurilla. Silppua joukkoon persilja.

LOHIMOUSSE
200 g graavattua lohta
1 punasipuli
150 g turkkilaista jogurttia
sitruunamehua
valkopippuria
1/2 dl tillisilppua

Leikkaa lohi ja sipuli pieniksi paloiksi ja sekoita ne turkkilaisen jogurtin joukkoon. Mausta sitruunamehulla ja ripauksella valkopippuria. Lisää joukkoon vielä tillisilppu. Anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa ennen tarjoilua, jotta maut tasaantuvat.

Perinteisiä makuja, uusia kokeiluja

Jouluun on aikaa enää muutama viikko, joten väkisinkin ajatukset askartelevat jo tulevan juhlan ruokatarjoilussa. Vaikka olen aika kokeilunhaluinen kotikokki, joulun perinteisiä ruokia ei ole helppo jättää tekemättä.

En tosin yleensä syö jouluruokaa ennen aattoa, joten esimerkiksi tutut laatikot maistuvat silloin hyviltä. Kinkkua meillä ei ole ollut muutamaan vuoteen, sillä savustettu kalkkuna tekee paremmin kauppansa. Myös uunissa paistettu, jouluisin maustein maustettu kukonpoika on herkullista.

Tänä jouluna aion tehdä laatikoita vain yhdelle aterialle ja kehitellä juureksista myös jotain muuta. Esimerkiksi vuohenjuustolla maustettu juurespaistos on todella hyvää.
Ja uunipalsternakkoja teen muutenkin usein talven mittaan. Onneksi meillä on Kalmin tila, josta voi ostaa komeita juureksia. Esimerkiksi palsternakat ovat aivan omaa luokkaansa.

Kaloilla on meillä joulupöydässä tärkeä sijansa. Ilman niitä ei joulu ole joulu. Piparjuurella maustettu kalamureke sopii joulun alkupalapöytään ja saaristolaisleivän päällä joulupäivän aamiaisellekin. Sama pätee tyrnigraavattuun loheen, jota olen tehnyt monena jouluna. Tällä kerta lisäsin mausteeksi katajanmarjoja, joista tulee hieno maku, kun ei niitä laita liikaa.

Juurespaistos on kaunis ja maukas talvinen ruoka.

JUURESPAISTOS
porkkanoita
perunoita
lanttua
pehmeää vuohenjuustoa
suolaa
timjamia
hunajaa
öljyä
Kuori juurekset ja viipaloi ne juustohöylällä aivan ohuiksi viipaleiksi, porkkana pitkittäin.
Voitele esimerkiksi leipävuoka tai foliovuoka öljyllä ja lado vuokaan kerroksittain juureksia ja vuohenjuustoa. Ripottele juuresten päälle suolaa ja timjamia. Valuta myös hiukan hunajaa ja öljyä ja murustele vuohenjuustoa. Öljyä vain vähän, ettei tule liian rasvaista. Jatka näin, kunnes vuoka on täynnä.
Paina juuresten päälle tiukasti folioarkki ja paista 175- asteisessa uunissa, kunnes juurespaistos on kypsä. Kumoa vadille ja leikkaa sopiviksi paloiksi.
Juurespaistos sopii alkupalaksi sekä liha- ja kalaruokien kaveriksi. Jos haluat paistokseen enemmän joulun makua, mausta juurekset timjamin sijaan esimerkiksi muskottipähkinällä, inkiväärijauheella ja siirapilla.

KALATERRIINI
500 g hauki-, kuha- tai ahvenfileitä paloiteltuna
2 paahtoleipäviipaletta
1 sipuli silputtuna
2 dl kermaa
2 munaa
1 rasia (125 g) piparjuurituorejuustoa
1 tl suolaa
valkopippuria
tarjoiluun kirjolohen tai siian mätiä
Leikkaa leipäviipaleista kuoret pois ja murenna ne tehosekoittimen kulhoon. Kuullota sipulisilppu voissa paistinpannulla tai mikrossa ja kun se on jäähtynyt, lisää kalapalojen ja muiden aineiden kanssa leipäviipaleiden joukkoon.
Jauha murekeainekset tasaiseksi massaksi. Voitele leipä- tai kakkuvuoka öljyllä ja kaada murekemassa siihen. Kypsennä 175-asteisessa uunissa vesihauteessa noin tunnin ajan.
Anna murekkeen jäähtyä hetki ennen kuin kumoat sen tarjoilulautaselle. Koristele ennen tarjoilua kirjolohen tai siian mädillä.

Rosépippurista, kanelista, timjamista ja suolasta tehty seos maustaa uunipalsternakat hiukan uudella tavalla.

UUNIPALSTERNAKAT
palsternakkoja
öljyä
1 tl rosépippureita
1 tl kuivattua timjamia
ripaus kanelia
suolahiutaleita tai tavallista suolaa
Hiero rosépippurit, timjami, suola ja kaneli karkeahkoksi mausteseokseksi. Kuori palsternakat ja viipaloi ne noin sentin vahvuisiksi viipaleiksi pitkittäin.
Voitele viipaleet öljyllä ja ripottele päälle mausteseosta. Paista 200 asteessa kypsiksi ja rapeiksi.

Kukonpojan liha on maukasta ja mureaa. Jouluisen lintupaistin saa, kun maustaa sen jouluisin maustein.

JOULUKUKKO
2 kpl kukonpoikaa
mausteseos:
1 rkl suolaa
½ tl inkiväärijauhetta
½ tl maustepippurijauhetta
½ tl neilikkajauhetta
½ tl sinappijauhetta.

Sekoita mausteet keskenään ja hiero mausteseosta kukonpoikien pintaan kauttaaltaan. Pistele terävällä veitsellä nahkaan rintafileiden kohdalle muutama pieni reikä, jotta saat rapean paistopinnan.
Paahda uunissa 200 asteessa ensin 15 minuuttia, vähennä sitten lämpö 175 asteeseen ja jatka kypsennystä vielä 45 minuuttia.
Anna kukonpoikien levätä paiston jälkeen foliolla peitettynä ennen tarjoilua noin 15 minuuttia. (Resepti: Kimmo Nikko)

Tyrni antaa graavilohelle kauniin värin ja maun. Katajanmarjat täydentävät makupalettia.

TYRNIGRAAVATTU LOHI
n. 600 g lohifilee
½ dl tyrnimehua
2 karkeaa merisuolaa
1 rkl sokeria
¼ tl mustapippuria
murskattuja katajanmarjoja maun mukaan

Poista lohifileestä ruodot ja valuta tyrnimehu kalan päälle. Ripottele pinnalle suola, sokeri ja pippuri ja murskatut katajanmarjat.
Leikkaa filee puoliksi ja laita puolikkaat vastakkain. Laita kala muovipussiin ja folioon ja anna graavautua vuorokausi tai puolitoista. Kääntele kalapakettia välillä.
Pyyhi mausteet fileen pinnalta ja leikkaa se ohuiksi viipaleiksi ja asettele tarjolle.

Mummin ja ystävän struudeli

Olen syksyn aikana törmännyt lehtiä lukiessani erilaisiin omenastruudelin ohjeisiin. Yksikään ei ole kuulostanut niin herkulliselta kuin tämä Mummin struudeli, jonka reseptin sain kauan sitten ystävältäni Mirjalta. Paitsi ystäväni, hän oli myös opiskelukaverini. En oikein viihtynyt yliopistokaupungissa ja ilman ystävääni elämä olisi ollut paljon ankeampaa. Muistan monet yhteiset kahvihetket, myös vuosia jälkeenpäin, kun molemmat olimme jo perheellisiä. Muistan myös suussa sulavan struudelin, jota hän tarjosi vaniljajäätelön kanssa.

Mielikuvissani leivonnainen oli uskomattoman herkullinen. Sitä en muistanut, että struudeli on aika tuhtia tavaraa: voita on taikinassa aikamoinen määrä. Olimme silloin hoikkia kuin pajunvitsat (hän on vieläkin), eikä tullut mieleenkään murehtia struudelin rasvamäärää. En ollut tehnyt tätä vuosiin, mutta kun resepti putkahti sattumalta esiin, oli pakko ryhtyä leipomaan (tunnustan, että vähensin voin määrän 200 grammaan ja sovelsin jauhomäärää sen mukaan). Leipoessani muistelin haikeana menneitä: näemme ystäväni kanssa nykyään ihan liian harvoin, mutta hänellä on aina paikka sydämessäni.

MUMMIN STRUUDELI
300 g voita
4 dl kermaviiliä
8 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
täyte:
2 sitruunan raastettu kuori
4 omenaa
3 dl rusinoita
½ dl sokeria
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
päälle: mantelilastuja

Yhdistä pehmeä voi ja kermaviili ja sekoita kuivat aineet joukkoon. Koveta kylmässä noin puoli tuntia.Kauli levyksi. Peitä omenakuutioilla ja sitruunankuoriraasteella.
Sekoita mausteet ja rusinat sokeriin ja levitä omenakuutioiden päälle
Kääri rullalle ja voitele voilla
Ripota päälle mantelilastuja ja paista 225 asteessa noin 25 minuuttia.
Tarjoa jäätelön kanssa.

Kaunista kalasoppaa

Kuten huomaatte, tuppaan aina vaan tekemään näitä kalaruokia. Kyllä meillä lihaakin syödään, mutta kalasapuskat onnistuvat minulta paremmin. Perinteinen kermainen lohikeitto on tosi hyvää, mutta oma suosikkini on myös tomaattipohjainen, välimerellinen kalakeitto. Pilkkumin arkistosta löytyy jo samantyyppinen punainen lohikeitto. Tämä on siitä yhdenlainen muunnos. Erona on muun muassa se, että tässä on mausteena ripaus sahramia.

Sahrami on hieno mauste, mutta sitä pitää käyttää varoen. Jos sitä ripsauttaa liian reilusti, liemestä tulee kitkerää. Kokemusta nimittäin on liikakäytöstäkin. Ensimmäisen kerran kokeilin sahramia vuosia sitten, kun halusin leipoa jouluksi sahramipullia. Taisin kaataa taikinaan koko sen pikkuruisen pussillisen, kun ajattelin, että eihän tätä tässä paljon ole. Niitä pullia ei syönyt kukaan.
Sahramia siis vain hippunen, niin keittoon tulee hieno aromi.
Välimeren maissa ei keittoon käytetä kermaa, enkä minäkään sitä aina laita, mutta joskus se pyöristää makua mukavasti.

Olen nimennyt tämän keiton kauniiksi, sillä sitä se mielestäni on: punaisen, oranssin ja vihreän sävyt samalla lautasella tarjoavat myös silmänruokaa. Harmi, ettette tästä ruudulta tunne keiton tuoksua, niin herkullinen se on.

VÄLIMEREN KALAKEITTO
n. 600 g kalaa fileenä (esimerkiksi lohta, ahventa tai kuhaa) 
1 prk jokiravunpyrstöjä tai pussi isoja pakastekatkarapuja
1 iso porkkana
4 perunaa
1 iso sipuli
pätkä purjoa
pieni fenkoli
3 valkosipulinkynttä (+ 1)
oliiviöljyä
2 rkl tomaattipyreetä
2 laakerinlehteä
paprikajauhetta
kuivattua timjamia
hippunen sahramia
7 dl vettä
½ dl kalakastiketta tai kalaliemikuutio tai kalafondia
(tarvittaessa suolaa)
½ dl kermaa
nippu lehtipersiljaa

Leikkaa sipulit, fenkoli ja porkkanat pieniksi paloiksi. Paista niitä hetki oliiviöljyssä ja lisää sitten ripaus paprikajauhetta, sahramia, timjamia sekä tomaattipyree ja laakerinlehdet. Anna mausteiden lämmetä hetki ja kaada joukkoon vesi ja kalakastike. Liemen voi maustaa kalakastikkeen sijaan myös kalaliemikuutiolla.
Lisää suolaa, ellei sitä ole tarpeeksi. Kalakastike itsessään on jo aika suolaista, joten purkista sitä ei välttämättä tarvitse enää lisätä.
Veden määrää keittoliemessä voi säätää oman maun mukaan. Minun makuni tämä keitto on ”lyhytliemisenä” eli melkeinpä patamaisena.
Kuori ja pilko perunat ja laita liemeen kypsymään. Lisää joukkoon reiluiksi paloiksi leikatut kalafileet ja anna kiehua vielä hetki. Kala kypsyy nopeasti, joten kovin kauan sitä ei kannata keittää, etteivät palat hajoa. Lisää viimeksi ravut ja anna niiden kuumentua, mutta älä keitä, etteivät ne muutu sitkeiksi. Lorauta joukkoon hiukan kermaa ja silppua sekaan lehtipersiljaa juuri ennen tarjoilua. Jos pidät valkosipulista, purista vielä viimeksi joukkoon yksi kynsi, niin saat soppaan kunnon valkosipulinmaun.

Suklaasuiden iloksi

Sain ystävältäni tämän kakun reseptin jo viime syksynä. Se on muistaakseni peräisin Ruotsista ja kätkee sisäänsä paitsi tuhdin annoksen tummaa suklaata, myös tuoretta punajuurta. Jos raaka-aineista kertoo ennen kuin kahvivieraat ovat kakkua maistaneet, ilmeet ovat vähintäänkin epäluuloisia: punajuurta kakussa!
Jos sen sijaan paljastaa tämän seikan vasta kun ensimmäiset suupalat on syöty, hämmästys on suuri, sillä maku on todella herkullinen ja täyteläinen.

Mikään kevyt herkkupala ei Rönnbergan suklaakakku ole, mutta olen sitä mieltä, että silloin kun nautiskellaan, tehdään se kunnolla. Aidoista raaka-aineista syntyy parhaita makuja, eikä kukaan syö kakkua joka päivä, joten huonoa omaatuntoa ei kannata potea.
Kakusta riittää aika monelle herkuttelijalle, sillä jo ohut viipale tyydyttää makeannälän. Olen intohimoinen tumman suklaan ystävä ja täytyy sanoa, että tässä sitä on jopa minulle yllin kyllin. Jos oikein haluaa panna elämän risaiseksi, voi kakun kanssa tarjota vaniljajäätelöä, kermavaahtoa tai vaniljasokerilla maustettua mascarponejuustoa.

RÖNNBERGAN PUNAJUURIKAKKU
300 g hienoksi raastettua punajuurta
200 g voita
300 g tummaa suklaata
4 isoa munaa
300 g sokeria
1 rkl vaniljasokeria,
350 g vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta

Sulata voi ja paloiteltu suklaa miedolla lämmöllä.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita munavaahtoon punajuuri ja vaniljasokeri. Lisää joukkoon vehnäjauho-leivinjauheseos sekä suklaavoiseos.
Kaada voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 150 asteessa noin tunnin ajan.

Ahdin parasta antia

Kun saa aamulla järvestä nostettuja ahvenia hienoiksi fileiksi laitettuna, mielikuvitus laukkaa täyttä vauhtia: on vaikea päättää, mihin reseptiin tarttuisi, vesi on kielellä joka tapauksessa. Parhaita ahvenfileet ovat voissa pannulla paistettuina, mutta vaihtelu virkistää ja välillä niistä voi tehdä jotain muutakin, esimerkiksi täytettyjä ahvenpihvejä.

Hyvä täyte syntyy lehtikaalista, sipulista, valkosipulista ja feta-juustosta. Ja jos pitää suolaisen ja makean yhdistelmästä, täytteeseen voi sekoittaa myös rusinoita. Tätä vinkkiä voi joku kummastella, mutta yhdistelmä on aika mainio, kunhan rusinoita ei ole liikaa. Rusinaversiota olen kokeillut myös kalkkunakääryleiden täytteenä ja ihan vaan sinällään liharuokien lisukkeena. Tämä on siis oikea monitoimitäyte.
Lehtikaalin sijaan täytteeseen käy myös tuore pinaatti, mutta suosittelen lehtikaalia, joka on mainion makuista ja erittäin terveellistä. Kaupan vihannestiskin ääressä aina joku kummastelee, mitä lehtikaalista voisi tehdä, joten tässä on nyt yksi vinkki.

Kaalinlehdistä pitää poistaa kova lehtiruoti ja itse lehti on hyvä hienontaa aika pieneksi. Pannulla haudutettaessa se tosin pehmenee mukavasti, mutta jos lehtikaalia laittaa salaattiin, pienentäminen ja ”puserteleminen” pehmittävät ja mehustavat sitä.

Koska ahven on rasvaton kala, tässä ruuassa siihen saa lisää makua valuttamalla kalojen päälle hiukan voisulaa. Täytettyjä ahvenfileitä voi tarjota perunasoseen, keitettyjen perun, tai uunijuu-resten tai salaatin kanssa. Hyvin ne maistuvat melkeinpä pelkästäänkin, korkein-taan hyvän leivän kera.

TÄYTETYT AHVENFILEET
600 ahvenfileitä
n. 150 g lehtikaalia
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
50–60 g fetajuustoa (tai enemmän, jos haluat)
suolaa
valkopippuria
voisulaa

Huuhtele lehtikaali ja poista siitä kova lehtiruoti. Leikkaa pieniksi suikaleiksi.
Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet ja hienonna ne pienehköksi silpuksi.
Kuullota lehtikaalia ja sipulia öljytilkassa paistinpannulla kunnes ne pehmenevät. Ota pannu liedeltä ja murenna täytteen sekaan fetajuusto.
Laita puolet ahvenfileistä vieri viereen laakeaan, leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Valuta päälle hiukan voisulaa. Annostele fetajuusto-lehtikaalitäyte tasaiseksi kerrokseksi fileille. Asettele täytteen päälle loput ahvenfileistä.
Ahvenien päälle voi leikata myös ruohosipulia. Valuta fileiden päälle vielä tasaisesti hiukan voisulaa. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes kalat ovat kypsiä. Älä paista liikaa, etteivät ahvenet kuivu.

Maistuisiko voileipä?

Kun muutama vuosi sitten ryhdyin Pilkkumi-blogia pitämään, kunnianhimoinen tavoitteeni oli julkaista vain omia reseptejäni. Kun en kumminkaan ole ruoka-alan ammattilainen, ei uusia ruokaohjeita synny ihan hurjaa tahtia.
Tai tavallaan syntyykin: harvoin kotikeittiössä valmistuu mitään aivan samalla tavalla kahta kertaa. Kaikista sörsseleistäni en kuitenkaan pidä kirjaa. Usein huomaan vasta siinä vaiheessa kun ruoka on lautasella, että tästähän olisi kannattanut kirjoittaa ainekset muistiin ja ottaa kuva. Ideoita ja inspiraatiota saan ruokalehdistä ja muiden ruokabloggaajien resepteistä. Jonnekin muistin sopukoihin tallentuu yhtä ja toista. Ellen ota reseptiä talteen, en aina pysty sitä enää jonkin ajan päästä jäljittämään, vaikka minulla aika hyvä ruokaohjemuisti onkin.

Tämä ruokavinkkini eli serranokinkku-vuohenjuustovoileivät, on lainattu. Muistan nähneeni jossain kuvan vastaavanlaisista leivistä, mutta en  saa mieleeni, missä. Jos muistaisin, kertoisin tietysti lähteen, sehän kuuluu hyviin tapoihin.
En edes muista tarkkaan, mitä leipiin alkuperäisen ohjeen mukaan laitettiin, mutta tässä muistinvarainen versioni: hyvää leipää (ei mitään höttöä), vuohenjuustoa, ilmakuivattua kinkkua ja varrellisia kapriksia.

Löysin kaupasta viikunavuohenjuustoa, joka on minulle uusi tuttavuus. Viikunan ansiosta juustossa on vieno makea vivahde, joka sopii hauskasti yhteen suolaisen kinkun ja kapristen kanssa. Yhtä hyvin leipiin sopii tavallinen vuohenjuusto tai vaikka brie, leipiähän voi muunnella oman maun mukaan. Serranokinkun tilalle voi laittaa esimerkiksi italialaista prosciuttoa tai kotimaista poron kylmäsavupaistia tai ihan tavallista savukinkkua. Ja ellei pidä kapriksista, kuka estää keihästämästä coctailtikkuun kirsikkatomaatteja tai vaikkapa ananaskirsikkaa.

Voileipiä tarjotaan vieraille nykyään aika harvoin. Tilalle ovat tulleet monenlaiset suolaiset leivonnaiset. Voileipäperinnettä voisi hyvin elvyttää, sillä esimerkiksi nämä leipäset syntyvät nopeasti ja näppärästi ja ovat mielestäni myös hauskan näköisiä. Ne maistuvat yhtä hyvin kahvipöydässä kuin illanistujaisten suolaisenmakeina suupaloina.

SERRANO-VUOHENJUUSTOLEIVÄT
hyvää leipää
pehmeää vuohenjuustoa
serranokinkkua
varrellisia kapriksia

Leikkaa leipä pienehköiksi paloiksi. Jos haluat, voit leikata kuoret pois ja paahtaa leivät.
Levitä jokaiselle leivälle paksulti vuohenjuustoa. Kiepauta kinkkuviipale ”rusetiksi”, nosta päälle varrellinen kapris ja kiinnitä cocktailtikulla leipään.
Tarjoa kahvin, teen tai viinin kera.