Helppo herkku omenoista

Ostin kaupasta pussillisen luomuomenoita, kun ne näyttivät niin houkuttelevilta. Maku olikin hyvä, mutta omenat sen verran kovia, ettei niitä tehnyt mieli siitä vain rouskuttaa välipalaksi. Pari omenaa pilkoin salaatin joukkoon, mutta pari jäi jäljelle, joten niille piti keksiä jotain käyttöä. Mitään uutta ja ihmeellistä ei pälkähtänyt mieleen, joten päädyin tekemään ompuista jälkiruokaa.

Pääsiäisen jälkeen raaka-ainevarastot olivat aika tyhjät, mutta kaapista löytyi omenoiden kaveriksi sentään pussillinen pähkinäsekoitusta, tilkka mantelilikööriä ja pakastimesta vaniljajäätelöä. Kuoritut omenalohkot ja pähkinät pehmenivät kummasti paistinpannulla voin ja ruokosokerin maustamana. Loraus mantelilikööriä kruunasi makuyhdistelmän.
Annoin omena-pähkinäseoksen jäähtyä haaleaksi ennen tarjoamista. Lisukkeeksi kunnon kimpaleet vaniljajäätelöä ja päälle vielä ripsaus kanelia. Tämän helpommin ja nopeammin ei juuri jälkiruokaa tee.

Resepti on helppo, vaikka en tällä kertaa annakaan aineksista tarkkoja määriä. Niiden määrä riippuu siitä, monelleko jälkiruokaa tekee ja paljonko omenoita käyttää. Kukin makunsa mukaan eli pähkinöitä, sokeria, voita ja likööriä voi jokainen laittaa juuri sellaisessa suhteessa kuin tahtoo.

PÄHKINÄINEN OMENAPAISTOS

omenoita
erilaisia pähkinöitä
ruokosokeria tai fariinisokeria
voita
kanelia
mantelilikööriä tai sitruslikööriä

Kuori ja pilko omenat.
Sulata paistinpannulla tai kattilassa voi ja ruokosokeri.
Lisää joukkoon omenalohkot ja pähkinät ja sekoittele hyvin
voi-sokeriseoksen kanssa.
Anna paahtua miedolla lämmöllä, kunnes omenat pehmenevät.
Älä silti paista niitä ”mössöksi”.
Lisää loppuvaiheessa joukkoon loraus mantelilikööriä.
Kun omenat ovat sopivan pehmeitä, ota pannu pois liedeltä ja anna jälkiruoan jäähtyä haaleaksi (tai kylmäksi, jos haluat).
Nostele omena-pähkinäpaistos jälkiruokamaljoihin. Annostele kaveriksi vaniljajäätelöä ja ripottele päälle kanelia.
Jos haluat, voit lorauttaa mausteeksi vielä tilkan likööriä.

Appelsiinin aromia ahveniin

En varmaan koskaan kyllästy kalaan. Se on kevyttä ja maukasta ruokaa ja valmistuu yleensä nopeasti. Mikään ei ole parempaa kuin esimerkiksi voissa valurautapannulla rapeapintaiseksi paistetut ahvenfileet.
Tänä talvena olen ollut onnentyttö, sillä ahvenia riittänyt, kiitos hovikalastajani eli ihanan isäni, joka anteliaasti aina jakaa saaliinsa kanssani. Arvostan suuresti sitä, että saan kalat valmiiksi käsiteltyinä ja taatusti tuoreina, sillä usein saalis päätyy ruokapöytään samana päivänä kuin se on nostettu järvestä.

En yleensä ”uita” kalaruokia kermassa tai muissa raskaissa kastikkeissa, sillä haluan, että kala maistuu kalalta eikä joltain muulta. Viikonloppuna innostuin kuitenkin kokeilemaan, miten appelsiini ja ahvenet sopivat yhteen. Siitä syntyikin vallan mainio makuliitto.
Kun appelsiininkuorta kuullottaa kattilassa sipulin kanssa, lisää joukkoon hedelmän mehun ja kermaa, saa kastikkeeseen hienon aromin. Appelsiini maistuu yllättävän lempeältä, mutta soosin kaipaamaa ”särmää” saa tilkasta valkoista balsamicoa ja dijonsinapista.

Olen myös oppinut käyttämään kalaruoissa kalakastiketta, siis sitä valmista pullossa olevaa maustekastiketta, jota käytetään varsinkin aasialaisilla ruoissa. Sitä kannattaa kokeilla varovasti, sillä se on aika suolaista. Kastikkeen tuoksu ei ole paras mahdollinen, mutta siitä ei kannata välittää, tärkeintä on se, että kastikkeella saa ruokiin todella hyvän maun. Yhtä hyvin voi toki käyttää kalafondia tai kalaliemikuutioita. Tässä tapauksessa liemikuutiota kannattaa ripotella kastikekeseen vähän kerrallaan, ettei siitä tule liian suolaista.

Ja mitäpä olisi kastike ilman yrttejä: tuoreen timjamin lehdet antavat makusinfoniaan hienostuneen säväyksen. Aina ei tuoretta timjamia ole saatavilla, mutta persiljaakin voi käyttää. Jos haluaa hienostella, valmiin kastikkeen voi siivilöidä, niin siitä saa sileän ja samettisen. Tämän ruoan kanssa sopivat parhaiten tavalliset keitetyt perunat. Itse en välttämättä kaipaisi edes perunoita, sillä voisin hyvin syödä ahvenet pelkän kastikkeen ja vaikka ruisleivän kanssa.

AHVENET APPELSIINIKASTIKKEESSA

600–700 g ahvenfileitä
suolaa
pippuria
voita paistamiseen

Kastike:
1-2 salottisipulia tai 1 keltasipuli
1 appelsiini
öljyä
2,5 dl kermaa
1 rkl kalakastiketta tai kalafondia
1 tl valkoista balsamicoa
1 tl dijonsinappia
(tarvittaessa suolaa)
tuoretta timjamia tai persiljaa

Tee ensin kastike.
Pese appelsiini lämpimällä vedellä ja juuresharjalla. Kuivaa huolellisesti ja raasta kuori hienoksi raasteeksi. Purista appelsiinista mehu talteen.
Kuori ja silppua sipuli. Lorauta kattilaan tilkka öljyä ja kuullota siinä hetki sipulisilppua ja appelsiininkuoriraastetta. Lisää joukkoon kerma, appelsiinin mehu, kalakastike, balsamico ja sinappi. Anna kiehua hetki miedolla lämmöllä ja tarkista maku. Lisää timjami tai persilja juuri ennen tarjoilua.
Ripottele ahvenfileille suolaa ja pippuria. Paista voissa rapeiksi.
Kokoa annos lautaselle: ensin kastiketta alle ”peiliksi”, päälle ahvenfileitä kauniiksi keoksi ja kylkeen keitettyjä perunoita.

Kaalipalleroita ja pistaaseja kuorimaan

En ole koskaan ollut ruusukaalifani. En tosin ole niitä kovin paljon syönyt sen paremmin kuin itse kokannut, mutta vähäisissäkin mielikuvissani nuo pikku pallerot ovat maistuneet jotenkin kitkeriltä. Onneksi makumieltymykset voivat muuttua, jos vain antaa siihen mahdollisuuden.
Ruusukaalit tekevät selvästi uutta tuloaan kotikeittiöihin ja ruokapöytiin. Kotimaisia ruusukaaleja on ollut kaupassa hyvin saatavilla ja jotenkin ne vaan alkoivat houkutella. Kauniin vihreitä kääröjä on nyt tullut poimittua ostoskoriin kerta jos toinenkin.

Ensin kokeilin ruusukaaleja muiden resepteillä ja sitten itse keksityillä ja sovelletuilla. Aika usein ne muiden reseptit ovat aina silloin hukassa kun niitä kaipaisi. Jäin heti ensimmäisestä kerrasta koukkuun ja nyt pikkukaaleja on syöty meillä monena viikonloppuna milloin lihan, milloin kanan kanssa.
Sen olen huomannut, ettei niistä mitään kovin monimutkaista kannata väsätä. Yksinkertainen on parasta. Tärkeintä on muistaa, ettei kypsennä ruusukaaleja liikaa, sillä ne ovat huomattavasti herkullisempia rapsakoina kuin pehmeänä mössönä. Pikainen kypsennys säilyttää myös kaalinlehdet kauniin vihreinä, pitkä haudutus muuttaa sävyn ikävän ruskeaksi.

Paitsi ruusukaalikausi minulla on myös pähkinäkausi. Tuppaan laittamaan erilaisia pähkinöitä vähän joka ruokaan. Joku tietysti nyt ajattelee, että hyi, epäterveellistä, pähkinöissähän on paljon rasvaa. Se on kuitenkin hyvää rasvaa, joten suon nämäkin herkut itselleni hyvällä omallatunnolla. Ruusukaalien kanssa sopivat mainiosti esimerkiksi pistaasipähkinät. Siinä sitä on sormiharjoituksia, kun ensin riipii tiukoista kaalipallukoista lehdet irti ja sen jälkeen availee pistaasien kuoria. Jos hätäisenä tunnettu meikäläinen jaksaa tämän käsityön, jaksatte tekin, sillä lopputulos palkitsee vaivan.

PÄHKINÄINEN RUUSUKAALI
300 g ruusukaalia
1 sipuli
1 rkl öljyä
0,5 – 1 dl vettä
suolaa
mustapippuria
1,5 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä

Huuhtele ruusukaalit lävikössä. Poista jokaisesta kova kanta ja irrota jokainen pieni kaalinlehti. Jos lehdet ovat kovin tiukassa, irrottele niin paljon kuin pystyt, kaalin sisuksen voit viipaloita tai halkaista.
Kuori ja viipaloi sipuli. Kuori pistaasipähkinät.
Laita kattilaan, vokkipannuun tai korkeareunaiseen paistinpannuun öljyä ja kuullota siinä sipuliviipaleet pehmeiksi.
Lisää joukkoon kaalinlehdet, pyöräytä muutama kerta öljyssä ja kaada kattilaan vesi. Laita kansi päälle ja anna kaalin höyrystyä napakankypsäksi n. 5-10 minuuttia.
Lisää pistaasipähkinät ja ota kansi pois kattilasta ja sekoittele hetki, jotta pähkinät pehmenevät hieman. Mausta suolalla ja ripauksella mustapippuria.
Tarjoa ruusukaalilisäke liha-, kana- tai kalaruoan lisäkkeenä.

Intian makuja uunikalassa

Voisin syödä kalaa melkein joka päivä, mutta käytännössä meillä on kalapäivä useimmiten lauantaisin. Kala on milloin mitäkin, mieluiten ahventa, siikaa, kuhaa tai näin sydäntalvella myös haukea. Ellei oma ”hovikalastaja” ole sattunut poikkeamaan, saatan ostaa lohta. Ja vaikka kuinka mielelläni kokeilen kaikenlaista uutta, aika usein tulee tehtyä samantapaisia lohiruokia, esimerkiksi tomaattista lohikeittoa (löytyy Pilkkumin reseptiarkistosta), joka tekee aina kauppansa. Sitä olin aikeissa tehdä viimeksikin, kun kalaruokaa suunnittelin.

Olin jo ottanut valmiiksi esiin kalan, juurekset, sitruunan ja tomaattimurskan, kun yhtäkkiä tulikin kauhea mieliteko kermaiseen uunikalaan. Eikös niin sanota, että nainen saa muuttaa mieltään. Niin tein ja katsastin nopsasti, mistä aineksista uunilohen voisi värkätä. Soppa-aineet kaappiin, ja tilalle Intian makuja currya ja kurkumaa sekä rakuunaa, anisarominen fenkoli, pari sipulia ja purkillinen kaurakermaa. Lohi on sen verran rasvainen kala, ettei kerman välttämättä tarvitse olla tuhdeinta laatua, joten kaurakerma on hyvä vaihtoehto. Se on kokonaan kasvispohjainen, rasvaa on vain kymmenisen prosenttia, mutta silti se ei maistu keinotekoiselta niin kuin moni muu ruokakerma.

Pikaisesti keksitystä reseptistä syntyi yllättävän hyvä uunikala. Olisin voinut syödä pelkästään sitä salaatin kanssa, mutta muiden vatsaa ajatellen keitin varmuuden vuoksi lisukkeeksi perunalohkoja höyryssä. Ne saivat mausteekseen lehtipersiljasilppua, sormisuolaa ja muutaman voinokareen. Siinä se sitten oli, aika mukava talvinen ateria.

KELTAINEN UUNILOHI
n. 700–800 g lohifileetä
2 keskikokoista sipulia
1 pieni fenkoli
suolaa
2 tl currya
2 tl kurkumaa
1 rkl rakuunaa
1 rkl öljyä
2–2,5 dl kaurakermaa
1tl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
1 rkl valkoista balsamicoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Poista lohifileestä nahka ja leikkaa kala isoiksi kuutioiksi.
Levitä kuutiot voideltuun uunivuokaan, ripottele päälle suolaa.
Kuori ja pilko sipuli, viipaloi fenkoli. Laita sipuli- ja fenkoliviipaleet lohikuutioiden päälle ja väliin.

Valmista lohelle liemi. Lorauta öljy esimerkiksi pieneen kulhoon, sekoita öljyyn curry ja kurkuma ja lämmitä seosta muutama sekunti mikrossa, jotta mausteista alkaa irrota aromia.Sekoita mausteseos kaurakermaan. Lisää hunaja, soijakastike ja balsamico ja kaada liemi kalapalojen päälle. Kalan ei tarvitse ”uida” liemessä, riittää, kun se melkein peittyy. Ripottele vuokaan vielä rakuunaa ja paista uunissa noin 45 minuuttia. Paistoaika riippuu lohifileekuutioiden paksuudesta.

Kahden sortin lantut

Mahtaako koulussa vielä olla tapana tarjota juureslohkoja, porkkanoita ja lanttuja lapsille. Minun kouluaikanani lanttu- ja porkkanapaloja tarjottiin usein aterian lisukkeena. Salaatteja kun ei 60- ja 70-luvun koulussa kovin paljon tehty. Saman asian ajoivat terveelliset juureslohkot ja -raasteet.
Porkkanat tekivät hyvin kauppansa. Lantusta en juuri välittänyt, se maistui aina jotenkin tikkuiselta. Makumieltymykset kuitenkin muuttuvat ja nykyään lantut maistuvat mainiosti. Raakana en tosin niitä nytkään välitä syödä, mutta uunissa paistettuna, pannulla haudutettuna tai laatikkona ne ovat herkullisia.
Aika moni on viime aikoina kysellyt minulta, mitä muuta lantuista voisi tehdä kuin laatikkoa. Lanttulaatikkoa tehdään useimmissa perheissä jouluna, mutta saa lantuista toki muutakin. Meillä lanttuja syödään pitkin syksyä, sillä ne ovat tosi hyviä esimerkiksi uunijuureksina.
Lantun maku on voimakas ja sen takia piti hiukan miettiä, mitä siihen yhdistäisi. Yllättävän hyvä yhdistelmä tuli sitruunasta, yrteistä ja pähkinöistä. Pitkään haudutetussa lantussa on jo itsessäänkin hiukan pähkinäistä makua.
Toisessa reseptissä lantut saavat kaverikseen kokojyväsinappia, joka on mainio mauste monenlaisiin ruokiin. Tein sinappisen lanttukiusauksen, joka sai ripauksen makeutta siirapista. Jos ei halua tehdä perinteistä lanttulaatikkoa, kannattaa kokeilla tätä.

PÄHKINÄISET LANTTUKUUTIOT
noin 600 g lanttua
1 sitruunan mehu
1,5 dl pähkinäsekoitusta (saksan-, hassel-, cashewpähkinöitä ja manteleita)
tuoretta rosmariinia ja timjamia
suolaa
voita
öljyä
vettä

Kuori lanttu ja leikkaa se pienehköiksi kuutioiksi.
Laita kasariin tai paistinpannulle nokare voita ja loraus öljyä.
Paahda lanttuja kovalla lämmöllä kunnes ne saavat hiukan väriä.
Alenna levyn lämpöä, purista lanttujen päälle yhden sitruunan mehu ja lisää tilkka vettä.
Lisää joukkoon silputut yrtit ja hauduta lanttukuutioita hetken aikaa.
Lisää lanttuihin pähkinät. Jos ne ovat kovin isoja, voit rouhia niitä hiukan.
Anna lanttujen kypsyä napakankypsiksi.
Tarjoa lihan tai kanan kanssa.

SINAPPINEN LANTTUKIUSAUS 
600 g lanttua
4–5 dl kermaa tai kaurakermaa
2 rkl täysjyväsinappia
2-3 rkl siirappia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kuori lanttu ja leikkaa se tikuiksi, hiukan ohuemmiksi kuin ranskanperunat.
Levitä lanttutikut voideltuun uunivuokaan.
Sekoita siirappi ja sinappi kermaan ja kaada lanttujen päälle.
Paista noin tunti. Kypsymisaika riippuu lanttutikkujen paksuudesta.
Tarjoa lihan tai kanan kanssa.

Ihanat koivet uunissa

Viikonlopuksi tulee usein rahdattua kotiin kassikaupalla ruokaa. Varsinkin silloin, jos on aavistus tai tieto, että syöjiä saattaa olla enemmän kuin kaksi. Joskus suunnitelmat muuttuvat, ja siinä sitä huomaa olevansa kuin hamsteri keskellä ruokavarastoa, jolla muonittaisi kokonaisen komppanian.

Hukkaan ei saisi mennä mitään, joten jos on esimerkiksi sulattanut pakkauksen kukonpojan koipia, niistä on myös tehtävä jotain. Eipä silti hätää, kukapa ei haluaisi kukonpoikaa. Meillä se ainakin tekee kauppansa tosi hyvin.
Keittokirjat ovat pullollaan monenlaisia hyviä linnunlihareseptejä, ja vaikka aina mielelläni kokeilen uusia juttuja, kukonpojan kohdalla päädyn aina samaan itse kehittelemääni reseptiin. Siinä yhdistyvät lempimakuni: valkosipuli, sitruuna ja lehtipersilja, joskus myös timjami ja rosmariini. Kun niitä sekoittaa voihin, syntyy mainio tahna, jolla kukonpoikiin saadaan kunnolla makua. Makua antaa myös valkoviini, josta en juomana perusta lainkaan. Ruoanlaittoon se sen sijaan sopii mainiosti.

Voi-yrttitahnan levittäminen koipien nahan alle on kieltämättä sottaista puuhaa, mutta maksaa vaivan. Homman voi yrittää hoitaa pienellä lastalla tai lusikalla, mutta parhaiten se mielestäni sujuu käsin. Ellei halua sotkea käsiään, ovat kertakäyttöhanskat oiva apu.

Uunissa kukonkoivet saavat ensin kuumassa rapean pinnan ja hautuvat sitten miedommassa lämmössä valkoviiniliemessä meheviksi. Samalla reseptillä voi tietysti valmistaa myös broilerinkoipia, mutta kun on päässyt kukonpojan makuun, ei toisia tipusia enää niin tee mieli.

Koipien kanssa voi tarjota mitä vaan. Perunasosetta, riisiä, pastaa tai salaatti. Minä tein tällä kertaa spelttijyvistä risottoa ja salaatin, johon laitoin tomaatin, kurkun ja vihreän salaatin lisäksi avokadoa ja suolapähkinöitä. Kastikkeeksi loraus sitruunaoliiviöljyä ja siinä se sitten olikin: yksinkertainen sunnuntailounas, jonka tähteistä riitti vielä alkuviikoksikin.

KUKKOPOIKAA VALKOVIINISSÄ
5 kukonpojan koipea
50 g voita
1 dl persiljasilppua
3 (tai 5) valkosipulin kynttä
1 sitruunan raastettu kuori
suolaa
valkopippuria
2 dl valkoviiniä
1dl vettä
2 tl hunajaa

Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Silppua persilja ja raasta hyvin pestystä sitruunasta kuori. Sekoita ne pehmeän voin joukkoon.
Kuori valkosipulinkynnet ja purista myös ne voiseokseen.
Nostele kukonpojan koipien nahkaa varovasti irti lihasta ja levitä nahan alle voiseosta. Varo, ettei nahka mene rikki. Kun olet levittänyt voiseoksen, hiero koipiin suolaa ja valkopippuria.
Laita koivet laakeaan uunivuokaan, niin että ne eivät ole päällekkäin. Paista kovassa lämmössä noin 15 minuuttia, kunnes niiden pinta paahtuu ja alkaa rapeutua. Kaada vuokaan liemi, joka on sekoitettu valkoviinistä, vedestä ja hunajasta. Alenna lämpö 175 asteeseen ja paista kunnes koipien liha on aivan kypsää.

Vihreää ja terveellistä naposteltavaa

Ruokamaailman ilmiöt ja trendit leviävät nykyään salamannopeasti internetin välityksellä.
Kun joku ruokapalstan tai blogin pitäjä kokeilee jotain uutta, havaitsee sen hyväksi ja levittää sanaa, kaikki muutkin haluavat kokeilla.
Tänä syksynä yksi maukas ilmiö on ollut lehtikaalisipsit, joiden reseptiä on esitelty ruokalehdissä ja -blogeissaa. Minä sain vinkin tyttäreltäni.
Olin hiukan epäileväinen: miten kaalista muka saa rapeita sipsejä. Aina pitää kuitenkin kokeilla ja tällä kertaa kokeilu yllätti positiivisesti.

Tämän helpommalla ei terveellistä naposteltavaa kyllä voi tehdä. Kaalinlehdet huuhdellaan, kuivataan ja revitään sopiviksi suupaloiksi, joukkoon öljyä ja mausteita oman maun mukaan. Hetkeksi uuniin ja sitten herkuttelemaan: kannattaa tehdä heti iso annos, sillä nämä sipsit syödään hetkessä.

Lehtikaali tunnetaan meillä vielä aika huonosti, mutta sipsit ovat mainio tapa tutustua tähän supervihannekseen, joka on ravintoarvoltaan parhaita vihanneksiamme.
Lehtikaalin tummanvihreissä lehdissä on paljon C-vitamiinia, ja se sisältää myös runsaasti rautaa sekä A- ja B-vitamiinia. Sipsit maistuvat taatusti lapsillekin ja ovat monin verroin terveellisempiä kuin perunalastut.

LEHTIKAALISIPSIT 

Lehtikaalia
sitruunanmakuista oliiviöljyä
ripaus suolaa
(muita mausteita oman maun mukaan)

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Huuhdo ja kuivaa kaalinlehdet huolella.
Leikkaa paksu lehtiruoti pois ja revi lehdet kulhoon sopiviksi suupaloiksi.
Lorauta joukkoon hiukan sitruunan makuista oliivi- tai rypsiöjyä tai muuta lempiöljyäsi. Sekoittele öljy käsin lehtiin niin, että ne maustuvat kauttaaltaan.
Mausta suolalla, ja mahdollisesti muillakin mausteilla, joista pidät.
Levitä kaalisipsit leivinpaperin päälle uunipellille ja paista uunissa 5–10 minuuttia. Ole tarkkana, sillä sipsit kärähtävät helposti, ellei niitä vahdi.
Ota pelti pois uunista ja jäähdytä sipsit.

Silkkistä sitruunaa

Käsittämätöntä, miten aika kuluu, nyt on jo syksy pitkällä. Kun illat ja pian päivätkin ovat pimeitä, tarvitaan ilonaiheita, jotka kantavat kaamoksen yli. Hyvä ruoka on tietysti yksi niistä.On mukavaa kokkailla esimerkiksi viikonlopuksi useamman ruokalajin ateria ja nauttia siitä kaikessa rauhassa. Se on hyvää vastapainoa arjen aterioille, joihin ei ole aikaa täydellä sydämellä paneutua, kun työpäivän jälkeen pitää aina saada jotain nopeasti valmiiksi.

Meillä ei koskaan arkisin syödä jälkiruokia, mutta joskus viikonloppuisin niitä tulee tehtyä, varsinkin, jos pöydän ääreen saadaan enemmän väkeä. Jälkkäreitten suhteen olen melkein yhtä laiska kuin leipomisen, siksi jälkiruoan pitää olla herkullista, mutta nopeasti valmistuvaa, eikä liian raskasta.

Löysin kesällä vanhasta kouluaikojen kotitaloustuntien reseptivihosta hyvän ohjeen, jota olen tehnyt jo monta kertaa. Vihossani sen nimi on Hieno sitruunajälkiruoka. Julkkiskokki Gordon Ramsay nimittää sitä Sitruunasilkiksi ja Glorian Ruoka ja Viini -lehdessä samainen herkku on saanut nimen Lemon posset. Monta nimeä, sama ruoka, mutta hauska huomata, että teimme jo 70-luvulla kotitaloustunnilla ruokia, jotka ovat trendikkäitä yhä edelleen.

Parasta tässä on se, että sitruunainen jälkiruoka valmistuu nopeasti ja helposti. Tarvitaan vain kermaa, sokeria ja sitruunamehua. En lakkaa hämmästelemästä, miten nerokkaasti keittiökemia toimii: ei tarvita liivatteita eikä hyytelöimisaineita, sillä hapan sitruunamehu saa kermasokeriliemen hyytymään. Se on melkein kuin taikaa.
Jälkiruoan maku on voimakkaan sitruunainen, joten pieni annos riittää. Kuten kuvasta näkyy, tarjoilin sitruunaherkun kanssa kesällä mustikoita, kun mustikka-aika oli parhaimmillaan. Yhtä hyvin kaveriksi sopivat vadelmat, mansikat, hedelmät tai vaikka suklaarouhe.

HIENO SITRUUNAJÄLKIRUOKA
3 dl kermaa
1 dl sokeria
1 dl sitruunamehua

Sekoita kerma ja sokeri kattilassa. Keitä kolme, neljä minuuttia.
Ota kattila pois liedeltä ja sekoita sitruunamehu liemeen.
Maista, ja lisää tarvittaessa sokeria, jos maistuu liian kirpakalta.
Kaada pieniin jälkiruokamaljoihin tai vaikka liköörilaseihin. Peitä
ne tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään noin kolmeksi tunniksi.
Tarjoa marjojen, kermavaahdon tai suklaarouheen kanssa.

Vaniljainen viinikylpy aprikooseille

Olen tosi laiska leipomaan. Jostain syystä se tuntuu paljon työläämmältä kuin ruoanlaitto. Tässä ajatuksessa ei tosin taida olla logiikkaa, koska saatan paiskia keittiössä jonkun ruoan kanssa töitä vaikka kuinka paljon. Siippa joskus kommentoikin, että köökissä näyttää siltä kuin siellä olisi pommi räjähtänyt. Niin näyttääkin, eikä haittaa yhtään, vaikka välillä herkkuaterian valmistamiseen tarvitaan lähes huushollin koko astia-arsenaali. Myönnän, että siivoamisessa on aika urakka, mutta ruoanlaitossa se ei minua haittaa. Sen sijaan sotkeentuneita taikinakulhoja en millään jaksaisi putsata. Leivonnaisista kyllä pidän, ja joskus niitä teenkin. Mieluummin kuitenkin värkkään jälkiruokia.

Tänä kesänä olen syönyt mansikoita enemmän kuin koskaan ja tehnyt niistä myös kaikenlaisia jälkkäreitä. Välillä pitää kuitenkin tarttua muihinkin raaka-aineisiin, esimerkiksi etelän hedelmiin, jotka nekin ovat nyt kaupoissa aika hyviä.

Onnistuin taannoin saamaan käsiini kypsiä aprikooseja. Se on aika harvinaista, sillä useimmiten persikat, nektariinit ja aprikoosit ovat ostohetkellä kivikovia. Keittelin aprikooseille liemen sokerista, vaniljasta ja valkoviinistä ja liotin niitä siinä yön yli. Seuraavana päivänä perhe sai nauttia niitä jälkiruokana vaniljajäätelön ja mintunlehtien kanssa.

Kokeilin toistakin lisuketta, kun jääkaappiin oli unohtunut mangotuorejuuston loppu. Vaahdotin kermaa ja sekoitin kermavaahdon tuorejuuston kanssa tahnaksi, jota pursotin aprikoosien ”siemenkuppeihin”. Hyvää oli sekin, jätskin kanssa mielestäni parempaa.

Aprikoosit säilyvät liemessä hyvin viikonkin, ja jos joukossa on hiukan raakoja, nekin pehmenevät mukavasti viinikylvyssä. Tämä jälkkäri on myös silmänruokaa: hehkuvan oranssit aprikoosit, vihreät mintunlehdet ja valkoinen jäätelö tai tuorejuustovaahto muodostavat hauskan värileikin. Hyvää lientä ei muuten kannata heittää hukkaan. Sillä voi maustaa vaikka jäätelöannoksen.

APRIKOOSIT VALKOVIINILIEMESSÄ

1 litra tuoreita aprikooseja

2 dl vettä

3 dl kuivaa valkoviiniä

½ – 1 dl sokeria (maun mukaan)

vaniljatanko

tarjoiluun tuoreita mintunlehtiä, vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa

Huuhtele aprikoosit, halkaise ne ja poista niistä kivet. Sekoita vesi, valkoviini ja sokeri kattilassa. Halkaise vaniljatanko, kaavi sen sisältä vaniljansiemenet ja lisää ne liemeen. Laita mukaan myös vaniljatanko.

Kuumenna liemi, keitä kymmenisen minuuttia, kunnes siitä tulee hiukan siirappimaista. Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä vähän aikaa. Laita aprikoosit kulhoon ja kaada vielä lämmin liemi hedelmien päälle. Liemen pitäisi peittää hedelmät kokonaan. Anna maustua vähintään muutama tunti, mieluiten seuraavaan päivään. Asettele aprikoosit jälkiruokakulhoihin ja tarjoa jäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Ihanaa kesäkalaa

Kyllä kotikokin nyt kelpaa. Ruoanlaitto on aina hauskaa, mutta erityisen hauskaa se on kesällä, kun saatavilla on niin paljon tuoreita raaka-aineita. Omalta kasvimaalta ei tosin vielä muuta löydy kuin salaattia ja yrttejä, luvassa kuitenkin on, sillä kesäkurpitsa on aukaissut ensimmäisen kukkansa, samoin härkäpavut.

Myös pinaatti ja perunat kasvavat hyvää vauhtia, talvivalkosipuleista puhumattakaan. Olen vitsaillut, että tietämätön voisi luulla valkosipulimaata kauempaa maissipelloksi, sen verran vankkoja valkosipulinvarret ovat.
Vesi kielellä odotan myös karhunvatukkasadon kypsymistä. Sitä tosin saakin odottaa, sillä tummat marjat kypsyvät vasta myöhään syksyllä.
Onneksi muiden viljelijöiden tuotteita saa monesta paikasta, kaupasta, torilta ja suoraan tiloilta.

Mielikuvitus lentää, kun raaka-aineissa on mistä valita, mutta kesällä en jaksa ryhtyä suuriin ruokaponnistuksiin. Yksinkertainen on hyvää, paljon muuta ei tarvita kuin uusia perunoita ja niille vaihtelevasti lisukkeita. Minun mielestäni paras lisuke uusille perunoille on kala eri muodoissaan. Voisin syödä kalaa joka päivä.

Viikonloppuna poikkesin kirjapäiväreissulla Sastamalan torilla, missä asiakkaita hemmotellaan hyvällä kalatarjonnalla. Paikalla oli kaksikin isoa kalamyyntivaunua ja valikoima todella runsas. Ostin pieniä siikoja, sillä kokonaista tuoretta kalaa ei saa joka päivä. Kaupoissa kaikki tahtoo olla fileetavaraa. Joskus kannattaa kuitenkin ostaa kokonainen kala tai pari, sillä maku on aivan toisenlainen kuin fileissä.
Moni varmaan pelkää kokonaisen kalan ruotoja, mutta kun ei hosu eikä hotki, vaan nostelee ruodot rauhallisesti lautasenreunalle, kala-ateria katoaa suuhun näppärästi.

Laitoin siikojen sisään vain suolaa, tomaatinviipaleita, silputtua sipulinvartta ja muutaman oksan tuoretta timjamia. Ja tietysti jokaiseen pari kunnon kimpaletta voita. Sitten kalat uuniin ja perunoita pesemään. Noin tunnin odotus ja pääsimme herkuttelemaan uusilla perunoilla ja ihanalla kesäkalalla. Samaa reseptiä voi tietysti soveltaa muihinkin kaloihin, mutta suosittelen kyllä siikaa.

UUNISIIKA
kokonainen tuore siika tai muutama pieni
suolaa
uuden sipulin varsia
muutama tomaatti
voita

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Ripottele siikojen sisään ja päälle suolaa.
Leikkaa sipulinvarren renkaiksi ja viipaloi tomaatit. Täytä kalan vatsa sipulilla ja tomaatilla, lisää mukaan myös kunnon kimpaleet voita.
Laita siiat voideltuun uunivuokaan ja kypsennä uunissa. Valele kaloja paistamisen aikana kaloista ja voista irtoavalla liemellä. Paista, kunnes kala on kullanruskeaa ja kypsää. Kypsennysaika riippuu kalojen koosta. Tarjoa uusien perunoiden ja salaatin kanssa.