Kurkumankeltaista kukkakaalia

Kesä on kotikokille ihanaa aikaa, kun saatavilla on yllin kyllin uuden satokauden marjoja, juureksia ja vihanneksia. Sesonki alkoi varhaiskaalista ja nyt ostoskoriin voi poimia jo monenlaista muutakin, esimerkiksi nippuporkkanoita, uusia perunoita ja sipuleita, jopa kukkakaalia.

Tunnen aika monta ihmistä, jotka eivät voi sietää kukkakaalia. Kun heitä vähän tenttaa, syy selviää: he ovat syöneet vain vetisen harmaata, ylikypsäksi keitettyä kukkakaalia, joten eipä heitä voi siitä moittia. Ei olisi minunkaan herkkuruokaani, mutta onneksi kukkakaalista voi tehdä paljon muutakin, esimerkiksi salaattia (katso Pilkkumi syyskuu 2011) ja kurkumalla keltaiseksi värjättyä paistosta.

Keltainen kukkakaalipaistos sopii hyvin kesäaterioille esimerkiksi grilliruoan lisukkeena. Se maistuu yhtä hyvältä lihan, kalan ja kanan seuralaisena. Kurkuma ja curry antavat paistokseen hiukan itämaisen vivahteen ja mainiosti kukkakaalin kanssa sopivat myös pistaasipähkinät ja lehtipersilja. Lehtipersilja on kähärälehtistä sisartaan aromikkaampi, mutta se kähäräinen, tavallinenkin persilja sopii tähän ruokaan vallan hyvin.
Tätäkin ruokaa tehdessä pitää muistaa, että kukkakaalia ei saa paistaa liian kypsäksi. Rakenteen pitää olla rapsakka, sillä ”ylikypsänä” maku kärsii.

KUKKAKAALIPAISTOS
n. 600–700 g kukkakaalia
2 dl kuorittuja, suolattuja pistaasipähkinöitä
1 rkl kurkumaa
1 tl currya
maun mukaan mustapippuria ja suolaa
reilu nippu persiljaa
öljyä
voita

Poista kukkakaalista kova kanta ja leikkaa aika pieniksi ”muruiksi”.
Kuori pistaasipähkinät, joita voit myös halutessasi rouhia hiukan pienemmiksi. Kokonaisetkin toki käyvät. Silppua persilja.
Lorauta paistinpannulle öljyä ja lisää nokare voita ja sekoita joukkoon kurkuma ja curry. Sekoittele mausteita hetki öljyssä, jotta niistä alkavat maut irrota. Lisää kukkakaalimurut ja pistaasipähkinät ja paista niitä vain sen verran, että kukkakaalin rakenne pysyy napakkana. Sekoita joukkoon persiljasilppu, mausta paistos mustapippurilla ja suolalla.
Tarjoa heti lämpimänä lihan tai kalan kanssa. Paistos käy myös kevyestä kasvisateriasta leivän kera.

Pannupihvi piirakkavuoassa

Kun lapset olivat pieniä, tuli usein tehtyä jauheliharuokia. Jos tarjolla oli lihapullia, jauhelihakastiketta tai lasagnea, lautaset tyhjenivät taatusti. Tosin täytyy sanoa, että tyttäret söivät aika hyvin monenlaisia muitakin ruokia, mutta kun halusi nopeasti valmista, jauheliha oli kätevä raaka-aine.

Nyt kun huushollissa on vain kaksi aikuista, emme syö jauhelihaa enää yhtä usein, mutta hyvä raaka-aine se on edelleen. Varsinkin, jos se on tehty esimerkiksi karitsanlihasta tai riistasta. Joskus on niin nälkä ja kiire, että ruokaa on saatava pöytää pikavauhdilla. Näppäränä (lue: laiskana) emäntänä olen kehittänyt systeemin, jolla jauhelihaa ei tarvitse kovin paljon työstää. Sekaan vain mausteet, leivinpaperi pyöreän piirakkavuoan pohjalle, jauhelihaseos vuokaan tasaiseksi ”pannupihviksi” ja uuniin paistumaan.

Viimeksi tein pannupihvin karitsanjauhelihasta, johon sekoitin kapriksia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja lehtipersiljaa. Minttukin sopii karitsanlihaan tosi hyvin, mutta sitä ei nyt sattunut olemaan. Takapihan minttupuskat kun eivät vielä ole ehtineet versoa tuoretta kasvustoa. En sekoita pannupihviin lainkaan korppujauhoja enkä kananmunaa, näin koko pihvi on täyttä tavaraa. Kun lihaa on vuoassa ohut kerros, se kypsyy nopeasti. Pihvistä on helppo leikata ”piirakanpaloja”, jotka voi sitten tarjota minkä kanssa vaan. Meillä syötiin sen kanssa munakoiso-mozzarellapaistosta, mutta yhtä hyvin pihvin kanssa sopii salaatti tai vaikka keitetyt perunat ja sienisoosi. Kukin tekee makunsa mukaan.

PANNUPIHVI
500 g karitsanjauhelihaa
2 pientä sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 rkl kapriksia
½ dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
mustapippuria
(suolaa tarvittaessa)
pieni tupsu lehtipersiljaa tai tuoretta minttua

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kuori ja silppua sipulit ja kuullosta ne öljytilkassa pannulla tai mikrossa pehmeiksi.
Soseuta kaprikset, sipulisilppu ja aurinkokuivatut tomaatit tahnaksi sauvasekoittimella ja sekoita hyvin jauhelihan joukkoon.
Mausta mustapippurilla. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä kaprikset ovat suolaisia.
Laita leivinpaperia pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja levitä jauhelihaseos sen päälle ohueksi kerrokseksi.
Paista pihvi kullanruskeaksi ja tarjoa haluamiesi lisukkeiden kanssa.

Rapeaa ja raikasta fenkolista

Mikään ei ole ruoanlaitossa hauskempaa kuin uuden ”tuttavuuden” löytyminen. Usein uutuuksista tulee pitkäksi aikaa suosikkeja. Muistan hyvin ajan, jolloin kotikylän kaupoista ei vielä saanut aurinkokuivattuja tomaatteja. Se tuntuu nyt uskomattomalta, mutta semmoinenkin aika tosiaan oli. Rahtasin silloin purkkikaupalla tomaatteja kotiin aina kun kävin jossain isommassa kaupungissa. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja kauppojen valikoimat runsastuneet.

Käytän aurinkokuivattuja tomaatteja edelleen, mutta ”ensihuuma” on haihtunut jo kauan sitten. Viime syksyn ja talven suosikki oli sen sijaan salaattifenkoli. Tutustuin siihen jo pari kesää sitten kun sain maistaa huittislaisen Pirjo Tapanilan kasvattamia aromikkaita vihanneksia. Ihastuin välittömästi, ja harmi oli suuri, kun fenkoleita ei saanutkaan kaupasta kotimaisen satokauden päätyttyä. Tänä talvena tilanne on ollut toinen, sillä fenkoleita on riittänyt monta kuukautta.

Aina kun ostan fenkoleita, joku ihmettelee vieressäni kaupan vihannestiskillä, mitä niistä voisi tehdä. Sen takia annan tässä nyt helpon ja herkullisen vinkin, johon sain idean Saku Tuomisen Basta! -keittokirjasta. Tuominen marinoi ohueksi viipaloitua fenkolia sitruunamehussa ja oliiviöljyssä ja tarjoilee sitä parmesanlastujen kanssa. Tapani mukaan jalostin reseptiä oman makuni mukaiseksi; vaihdoin juuston pecorinoksi (italialainen, pitkään kypsytetty lampaanmaitojuusto) ja lisäsin joukkoon saksanpähkinöitä.
Pirteä sitruunainen salaatti sopii loistavasti yhteen esimerkiksi savukalan kanssa. Yhdistelmä on  mainio alkupala tai kevyt iltapala.
Fenkoli on herkullista myös kypsennettynä kasvisruuissa ja kalakeitossa, joten kannattaa tutustua monikäyttöiseen vihannekseen.

FENKOLISALAATTI
2 fenkolia
1 sitruuna
oliivi- tai rypsiöljyä
pecorino-juustoa
saksanpähkinöitä
mustapippuria

Huuhtele fenkolit ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Jätä kova kanta pois.
Asettele fenkoliviipaleet laakealle vadille.
Purista sitruunasta mehu ja sekoita joukkoon saman verran oliiviöljyä.
Rouhi päälle mustapippuria.
Anna marinoitua jääkaapissa noin tunti ennen tarjoilua.
Annostele salaatti tarjoilulautasille, vuole päälle pecorino-lastuja ja ripottele salaattiin saksanpähkinöitä.
Tarjoa esimerkiksi hyvän leivän ja savukalan kanssa.

Helppo herkku omenoista

Ostin kaupasta pussillisen luomuomenoita, kun ne näyttivät niin houkuttelevilta. Maku olikin hyvä, mutta omenat sen verran kovia, ettei niitä tehnyt mieli siitä vain rouskuttaa välipalaksi. Pari omenaa pilkoin salaatin joukkoon, mutta pari jäi jäljelle, joten niille piti keksiä jotain käyttöä. Mitään uutta ja ihmeellistä ei pälkähtänyt mieleen, joten päädyin tekemään ompuista jälkiruokaa.

Pääsiäisen jälkeen raaka-ainevarastot olivat aika tyhjät, mutta kaapista löytyi omenoiden kaveriksi sentään pussillinen pähkinäsekoitusta, tilkka mantelilikööriä ja pakastimesta vaniljajäätelöä. Kuoritut omenalohkot ja pähkinät pehmenivät kummasti paistinpannulla voin ja ruokosokerin maustamana. Loraus mantelilikööriä kruunasi makuyhdistelmän.
Annoin omena-pähkinäseoksen jäähtyä haaleaksi ennen tarjoamista. Lisukkeeksi kunnon kimpaleet vaniljajäätelöä ja päälle vielä ripsaus kanelia. Tämän helpommin ja nopeammin ei juuri jälkiruokaa tee.

Resepti on helppo, vaikka en tällä kertaa annakaan aineksista tarkkoja määriä. Niiden määrä riippuu siitä, monelleko jälkiruokaa tekee ja paljonko omenoita käyttää. Kukin makunsa mukaan eli pähkinöitä, sokeria, voita ja likööriä voi jokainen laittaa juuri sellaisessa suhteessa kuin tahtoo.

PÄHKINÄINEN OMENAPAISTOS

omenoita
erilaisia pähkinöitä
ruokosokeria tai fariinisokeria
voita
kanelia
mantelilikööriä tai sitruslikööriä

Kuori ja pilko omenat.
Sulata paistinpannulla tai kattilassa voi ja ruokosokeri.
Lisää joukkoon omenalohkot ja pähkinät ja sekoittele hyvin
voi-sokeriseoksen kanssa.
Anna paahtua miedolla lämmöllä, kunnes omenat pehmenevät.
Älä silti paista niitä ”mössöksi”.
Lisää loppuvaiheessa joukkoon loraus mantelilikööriä.
Kun omenat ovat sopivan pehmeitä, ota pannu pois liedeltä ja anna jälkiruoan jäähtyä haaleaksi (tai kylmäksi, jos haluat).
Nostele omena-pähkinäpaistos jälkiruokamaljoihin. Annostele kaveriksi vaniljajäätelöä ja ripottele päälle kanelia.
Jos haluat, voit lorauttaa mausteeksi vielä tilkan likööriä.

Appelsiinin aromia ahveniin

En varmaan koskaan kyllästy kalaan. Se on kevyttä ja maukasta ruokaa ja valmistuu yleensä nopeasti. Mikään ei ole parempaa kuin esimerkiksi voissa valurautapannulla rapeapintaiseksi paistetut ahvenfileet.
Tänä talvena olen ollut onnentyttö, sillä ahvenia riittänyt, kiitos hovikalastajani eli ihanan isäni, joka anteliaasti aina jakaa saaliinsa kanssani. Arvostan suuresti sitä, että saan kalat valmiiksi käsiteltyinä ja taatusti tuoreina, sillä usein saalis päätyy ruokapöytään samana päivänä kuin se on nostettu järvestä.

En yleensä ”uita” kalaruokia kermassa tai muissa raskaissa kastikkeissa, sillä haluan, että kala maistuu kalalta eikä joltain muulta. Viikonloppuna innostuin kuitenkin kokeilemaan, miten appelsiini ja ahvenet sopivat yhteen. Siitä syntyikin vallan mainio makuliitto.
Kun appelsiininkuorta kuullottaa kattilassa sipulin kanssa, lisää joukkoon hedelmän mehun ja kermaa, saa kastikkeeseen hienon aromin. Appelsiini maistuu yllättävän lempeältä, mutta soosin kaipaamaa ”särmää” saa tilkasta valkoista balsamicoa ja dijonsinapista.

Olen myös oppinut käyttämään kalaruoissa kalakastiketta, siis sitä valmista pullossa olevaa maustekastiketta, jota käytetään varsinkin aasialaisilla ruoissa. Sitä kannattaa kokeilla varovasti, sillä se on aika suolaista. Kastikkeen tuoksu ei ole paras mahdollinen, mutta siitä ei kannata välittää, tärkeintä on se, että kastikkeella saa ruokiin todella hyvän maun. Yhtä hyvin voi toki käyttää kalafondia tai kalaliemikuutioita. Tässä tapauksessa liemikuutiota kannattaa ripotella kastikekeseen vähän kerrallaan, ettei siitä tule liian suolaista.

Ja mitäpä olisi kastike ilman yrttejä: tuoreen timjamin lehdet antavat makusinfoniaan hienostuneen säväyksen. Aina ei tuoretta timjamia ole saatavilla, mutta persiljaakin voi käyttää. Jos haluaa hienostella, valmiin kastikkeen voi siivilöidä, niin siitä saa sileän ja samettisen. Tämän ruoan kanssa sopivat parhaiten tavalliset keitetyt perunat. Itse en välttämättä kaipaisi edes perunoita, sillä voisin hyvin syödä ahvenet pelkän kastikkeen ja vaikka ruisleivän kanssa.

AHVENET APPELSIINIKASTIKKEESSA

600–700 g ahvenfileitä
suolaa
pippuria
voita paistamiseen

Kastike:
1-2 salottisipulia tai 1 keltasipuli
1 appelsiini
öljyä
2,5 dl kermaa
1 rkl kalakastiketta tai kalafondia
1 tl valkoista balsamicoa
1 tl dijonsinappia
(tarvittaessa suolaa)
tuoretta timjamia tai persiljaa

Tee ensin kastike.
Pese appelsiini lämpimällä vedellä ja juuresharjalla. Kuivaa huolellisesti ja raasta kuori hienoksi raasteeksi. Purista appelsiinista mehu talteen.
Kuori ja silppua sipuli. Lorauta kattilaan tilkka öljyä ja kuullota siinä hetki sipulisilppua ja appelsiininkuoriraastetta. Lisää joukkoon kerma, appelsiinin mehu, kalakastike, balsamico ja sinappi. Anna kiehua hetki miedolla lämmöllä ja tarkista maku. Lisää timjami tai persilja juuri ennen tarjoilua.
Ripottele ahvenfileille suolaa ja pippuria. Paista voissa rapeiksi.
Kokoa annos lautaselle: ensin kastiketta alle ”peiliksi”, päälle ahvenfileitä kauniiksi keoksi ja kylkeen keitettyjä perunoita.

Kaalipalleroita ja pistaaseja kuorimaan

En ole koskaan ollut ruusukaalifani. En tosin ole niitä kovin paljon syönyt sen paremmin kuin itse kokannut, mutta vähäisissäkin mielikuvissani nuo pikku pallerot ovat maistuneet jotenkin kitkeriltä. Onneksi makumieltymykset voivat muuttua, jos vain antaa siihen mahdollisuuden.
Ruusukaalit tekevät selvästi uutta tuloaan kotikeittiöihin ja ruokapöytiin. Kotimaisia ruusukaaleja on ollut kaupassa hyvin saatavilla ja jotenkin ne vaan alkoivat houkutella. Kauniin vihreitä kääröjä on nyt tullut poimittua ostoskoriin kerta jos toinenkin.

Ensin kokeilin ruusukaaleja muiden resepteillä ja sitten itse keksityillä ja sovelletuilla. Aika usein ne muiden reseptit ovat aina silloin hukassa kun niitä kaipaisi. Jäin heti ensimmäisestä kerrasta koukkuun ja nyt pikkukaaleja on syöty meillä monena viikonloppuna milloin lihan, milloin kanan kanssa.
Sen olen huomannut, ettei niistä mitään kovin monimutkaista kannata väsätä. Yksinkertainen on parasta. Tärkeintä on muistaa, ettei kypsennä ruusukaaleja liikaa, sillä ne ovat huomattavasti herkullisempia rapsakoina kuin pehmeänä mössönä. Pikainen kypsennys säilyttää myös kaalinlehdet kauniin vihreinä, pitkä haudutus muuttaa sävyn ikävän ruskeaksi.

Paitsi ruusukaalikausi minulla on myös pähkinäkausi. Tuppaan laittamaan erilaisia pähkinöitä vähän joka ruokaan. Joku tietysti nyt ajattelee, että hyi, epäterveellistä, pähkinöissähän on paljon rasvaa. Se on kuitenkin hyvää rasvaa, joten suon nämäkin herkut itselleni hyvällä omallatunnolla. Ruusukaalien kanssa sopivat mainiosti esimerkiksi pistaasipähkinät. Siinä sitä on sormiharjoituksia, kun ensin riipii tiukoista kaalipallukoista lehdet irti ja sen jälkeen availee pistaasien kuoria. Jos hätäisenä tunnettu meikäläinen jaksaa tämän käsityön, jaksatte tekin, sillä lopputulos palkitsee vaivan.

PÄHKINÄINEN RUUSUKAALI
300 g ruusukaalia
1 sipuli
1 rkl öljyä
0,5 – 1 dl vettä
suolaa
mustapippuria
1,5 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä

Huuhtele ruusukaalit lävikössä. Poista jokaisesta kova kanta ja irrota jokainen pieni kaalinlehti. Jos lehdet ovat kovin tiukassa, irrottele niin paljon kuin pystyt, kaalin sisuksen voit viipaloita tai halkaista.
Kuori ja viipaloi sipuli. Kuori pistaasipähkinät.
Laita kattilaan, vokkipannuun tai korkeareunaiseen paistinpannuun öljyä ja kuullota siinä sipuliviipaleet pehmeiksi.
Lisää joukkoon kaalinlehdet, pyöräytä muutama kerta öljyssä ja kaada kattilaan vesi. Laita kansi päälle ja anna kaalin höyrystyä napakankypsäksi n. 5-10 minuuttia.
Lisää pistaasipähkinät ja ota kansi pois kattilasta ja sekoittele hetki, jotta pähkinät pehmenevät hieman. Mausta suolalla ja ripauksella mustapippuria.
Tarjoa ruusukaalilisäke liha-, kana- tai kalaruoan lisäkkeenä.

Intian makuja uunikalassa

Voisin syödä kalaa melkein joka päivä, mutta käytännössä meillä on kalapäivä useimmiten lauantaisin. Kala on milloin mitäkin, mieluiten ahventa, siikaa, kuhaa tai näin sydäntalvella myös haukea. Ellei oma ”hovikalastaja” ole sattunut poikkeamaan, saatan ostaa lohta. Ja vaikka kuinka mielelläni kokeilen kaikenlaista uutta, aika usein tulee tehtyä samantapaisia lohiruokia, esimerkiksi tomaattista lohikeittoa (löytyy Pilkkumin reseptiarkistosta), joka tekee aina kauppansa. Sitä olin aikeissa tehdä viimeksikin, kun kalaruokaa suunnittelin.

Olin jo ottanut valmiiksi esiin kalan, juurekset, sitruunan ja tomaattimurskan, kun yhtäkkiä tulikin kauhea mieliteko kermaiseen uunikalaan. Eikös niin sanota, että nainen saa muuttaa mieltään. Niin tein ja katsastin nopsasti, mistä aineksista uunilohen voisi värkätä. Soppa-aineet kaappiin, ja tilalle Intian makuja currya ja kurkumaa sekä rakuunaa, anisarominen fenkoli, pari sipulia ja purkillinen kaurakermaa. Lohi on sen verran rasvainen kala, ettei kerman välttämättä tarvitse olla tuhdeinta laatua, joten kaurakerma on hyvä vaihtoehto. Se on kokonaan kasvispohjainen, rasvaa on vain kymmenisen prosenttia, mutta silti se ei maistu keinotekoiselta niin kuin moni muu ruokakerma.

Pikaisesti keksitystä reseptistä syntyi yllättävän hyvä uunikala. Olisin voinut syödä pelkästään sitä salaatin kanssa, mutta muiden vatsaa ajatellen keitin varmuuden vuoksi lisukkeeksi perunalohkoja höyryssä. Ne saivat mausteekseen lehtipersiljasilppua, sormisuolaa ja muutaman voinokareen. Siinä se sitten oli, aika mukava talvinen ateria.

KELTAINEN UUNILOHI
n. 700–800 g lohifileetä
2 keskikokoista sipulia
1 pieni fenkoli
suolaa
2 tl currya
2 tl kurkumaa
1 rkl rakuunaa
1 rkl öljyä
2–2,5 dl kaurakermaa
1tl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
1 rkl valkoista balsamicoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Poista lohifileestä nahka ja leikkaa kala isoiksi kuutioiksi.
Levitä kuutiot voideltuun uunivuokaan, ripottele päälle suolaa.
Kuori ja pilko sipuli, viipaloi fenkoli. Laita sipuli- ja fenkoliviipaleet lohikuutioiden päälle ja väliin.

Valmista lohelle liemi. Lorauta öljy esimerkiksi pieneen kulhoon, sekoita öljyyn curry ja kurkuma ja lämmitä seosta muutama sekunti mikrossa, jotta mausteista alkaa irrota aromia.Sekoita mausteseos kaurakermaan. Lisää hunaja, soijakastike ja balsamico ja kaada liemi kalapalojen päälle. Kalan ei tarvitse ”uida” liemessä, riittää, kun se melkein peittyy. Ripottele vuokaan vielä rakuunaa ja paista uunissa noin 45 minuuttia. Paistoaika riippuu lohifileekuutioiden paksuudesta.

Kahden sortin lantut

Mahtaako koulussa vielä olla tapana tarjota juureslohkoja, porkkanoita ja lanttuja lapsille. Minun kouluaikanani lanttu- ja porkkanapaloja tarjottiin usein aterian lisukkeena. Salaatteja kun ei 60- ja 70-luvun koulussa kovin paljon tehty. Saman asian ajoivat terveelliset juureslohkot ja -raasteet.
Porkkanat tekivät hyvin kauppansa. Lantusta en juuri välittänyt, se maistui aina jotenkin tikkuiselta. Makumieltymykset kuitenkin muuttuvat ja nykyään lantut maistuvat mainiosti. Raakana en tosin niitä nytkään välitä syödä, mutta uunissa paistettuna, pannulla haudutettuna tai laatikkona ne ovat herkullisia.
Aika moni on viime aikoina kysellyt minulta, mitä muuta lantuista voisi tehdä kuin laatikkoa. Lanttulaatikkoa tehdään useimmissa perheissä jouluna, mutta saa lantuista toki muutakin. Meillä lanttuja syödään pitkin syksyä, sillä ne ovat tosi hyviä esimerkiksi uunijuureksina.
Lantun maku on voimakas ja sen takia piti hiukan miettiä, mitä siihen yhdistäisi. Yllättävän hyvä yhdistelmä tuli sitruunasta, yrteistä ja pähkinöistä. Pitkään haudutetussa lantussa on jo itsessäänkin hiukan pähkinäistä makua.
Toisessa reseptissä lantut saavat kaverikseen kokojyväsinappia, joka on mainio mauste monenlaisiin ruokiin. Tein sinappisen lanttukiusauksen, joka sai ripauksen makeutta siirapista. Jos ei halua tehdä perinteistä lanttulaatikkoa, kannattaa kokeilla tätä.

PÄHKINÄISET LANTTUKUUTIOT
noin 600 g lanttua
1 sitruunan mehu
1,5 dl pähkinäsekoitusta (saksan-, hassel-, cashewpähkinöitä ja manteleita)
tuoretta rosmariinia ja timjamia
suolaa
voita
öljyä
vettä

Kuori lanttu ja leikkaa se pienehköiksi kuutioiksi.
Laita kasariin tai paistinpannulle nokare voita ja loraus öljyä.
Paahda lanttuja kovalla lämmöllä kunnes ne saavat hiukan väriä.
Alenna levyn lämpöä, purista lanttujen päälle yhden sitruunan mehu ja lisää tilkka vettä.
Lisää joukkoon silputut yrtit ja hauduta lanttukuutioita hetken aikaa.
Lisää lanttuihin pähkinät. Jos ne ovat kovin isoja, voit rouhia niitä hiukan.
Anna lanttujen kypsyä napakankypsiksi.
Tarjoa lihan tai kanan kanssa.

SINAPPINEN LANTTUKIUSAUS 
600 g lanttua
4–5 dl kermaa tai kaurakermaa
2 rkl täysjyväsinappia
2-3 rkl siirappia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kuori lanttu ja leikkaa se tikuiksi, hiukan ohuemmiksi kuin ranskanperunat.
Levitä lanttutikut voideltuun uunivuokaan.
Sekoita siirappi ja sinappi kermaan ja kaada lanttujen päälle.
Paista noin tunti. Kypsymisaika riippuu lanttutikkujen paksuudesta.
Tarjoa lihan tai kanan kanssa.

Ihanat koivet uunissa

Viikonlopuksi tulee usein rahdattua kotiin kassikaupalla ruokaa. Varsinkin silloin, jos on aavistus tai tieto, että syöjiä saattaa olla enemmän kuin kaksi. Joskus suunnitelmat muuttuvat, ja siinä sitä huomaa olevansa kuin hamsteri keskellä ruokavarastoa, jolla muonittaisi kokonaisen komppanian.

Hukkaan ei saisi mennä mitään, joten jos on esimerkiksi sulattanut pakkauksen kukonpojan koipia, niistä on myös tehtävä jotain. Eipä silti hätää, kukapa ei haluaisi kukonpoikaa. Meillä se ainakin tekee kauppansa tosi hyvin.
Keittokirjat ovat pullollaan monenlaisia hyviä linnunlihareseptejä, ja vaikka aina mielelläni kokeilen uusia juttuja, kukonpojan kohdalla päädyn aina samaan itse kehittelemääni reseptiin. Siinä yhdistyvät lempimakuni: valkosipuli, sitruuna ja lehtipersilja, joskus myös timjami ja rosmariini. Kun niitä sekoittaa voihin, syntyy mainio tahna, jolla kukonpoikiin saadaan kunnolla makua. Makua antaa myös valkoviini, josta en juomana perusta lainkaan. Ruoanlaittoon se sen sijaan sopii mainiosti.

Voi-yrttitahnan levittäminen koipien nahan alle on kieltämättä sottaista puuhaa, mutta maksaa vaivan. Homman voi yrittää hoitaa pienellä lastalla tai lusikalla, mutta parhaiten se mielestäni sujuu käsin. Ellei halua sotkea käsiään, ovat kertakäyttöhanskat oiva apu.

Uunissa kukonkoivet saavat ensin kuumassa rapean pinnan ja hautuvat sitten miedommassa lämmössä valkoviiniliemessä meheviksi. Samalla reseptillä voi tietysti valmistaa myös broilerinkoipia, mutta kun on päässyt kukonpojan makuun, ei toisia tipusia enää niin tee mieli.

Koipien kanssa voi tarjota mitä vaan. Perunasosetta, riisiä, pastaa tai salaatti. Minä tein tällä kertaa spelttijyvistä risottoa ja salaatin, johon laitoin tomaatin, kurkun ja vihreän salaatin lisäksi avokadoa ja suolapähkinöitä. Kastikkeeksi loraus sitruunaoliiviöljyä ja siinä se sitten olikin: yksinkertainen sunnuntailounas, jonka tähteistä riitti vielä alkuviikoksikin.

KUKKOPOIKAA VALKOVIINISSÄ
5 kukonpojan koipea
50 g voita
1 dl persiljasilppua
3 (tai 5) valkosipulin kynttä
1 sitruunan raastettu kuori
suolaa
valkopippuria
2 dl valkoviiniä
1dl vettä
2 tl hunajaa

Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Silppua persilja ja raasta hyvin pestystä sitruunasta kuori. Sekoita ne pehmeän voin joukkoon.
Kuori valkosipulinkynnet ja purista myös ne voiseokseen.
Nostele kukonpojan koipien nahkaa varovasti irti lihasta ja levitä nahan alle voiseosta. Varo, ettei nahka mene rikki. Kun olet levittänyt voiseoksen, hiero koipiin suolaa ja valkopippuria.
Laita koivet laakeaan uunivuokaan, niin että ne eivät ole päällekkäin. Paista kovassa lämmössä noin 15 minuuttia, kunnes niiden pinta paahtuu ja alkaa rapeutua. Kaada vuokaan liemi, joka on sekoitettu valkoviinistä, vedestä ja hunajasta. Alenna lämpö 175 asteeseen ja paista kunnes koipien liha on aivan kypsää.

Vihreää ja terveellistä naposteltavaa

Ruokamaailman ilmiöt ja trendit leviävät nykyään salamannopeasti internetin välityksellä.
Kun joku ruokapalstan tai blogin pitäjä kokeilee jotain uutta, havaitsee sen hyväksi ja levittää sanaa, kaikki muutkin haluavat kokeilla.
Tänä syksynä yksi maukas ilmiö on ollut lehtikaalisipsit, joiden reseptiä on esitelty ruokalehdissä ja -blogeissaa. Minä sain vinkin tyttäreltäni.
Olin hiukan epäileväinen: miten kaalista muka saa rapeita sipsejä. Aina pitää kuitenkin kokeilla ja tällä kertaa kokeilu yllätti positiivisesti.

Tämän helpommalla ei terveellistä naposteltavaa kyllä voi tehdä. Kaalinlehdet huuhdellaan, kuivataan ja revitään sopiviksi suupaloiksi, joukkoon öljyä ja mausteita oman maun mukaan. Hetkeksi uuniin ja sitten herkuttelemaan: kannattaa tehdä heti iso annos, sillä nämä sipsit syödään hetkessä.

Lehtikaali tunnetaan meillä vielä aika huonosti, mutta sipsit ovat mainio tapa tutustua tähän supervihannekseen, joka on ravintoarvoltaan parhaita vihanneksiamme.
Lehtikaalin tummanvihreissä lehdissä on paljon C-vitamiinia, ja se sisältää myös runsaasti rautaa sekä A- ja B-vitamiinia. Sipsit maistuvat taatusti lapsillekin ja ovat monin verroin terveellisempiä kuin perunalastut.

LEHTIKAALISIPSIT 

Lehtikaalia
sitruunanmakuista oliiviöljyä
ripaus suolaa
(muita mausteita oman maun mukaan)

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Huuhdo ja kuivaa kaalinlehdet huolella.
Leikkaa paksu lehtiruoti pois ja revi lehdet kulhoon sopiviksi suupaloiksi.
Lorauta joukkoon hiukan sitruunan makuista oliivi- tai rypsiöjyä tai muuta lempiöljyäsi. Sekoittele öljy käsin lehtiin niin, että ne maustuvat kauttaaltaan.
Mausta suolalla, ja mahdollisesti muillakin mausteilla, joista pidät.
Levitä kaalisipsit leivinpaperin päälle uunipellille ja paista uunissa 5–10 minuuttia. Ole tarkkana, sillä sipsit kärähtävät helposti, ellei niitä vahdi.
Ota pelti pois uunista ja jäähdytä sipsit.