Kahden sortin lantut

Mahtaako koulussa vielä olla tapana tarjota juureslohkoja, porkkanoita ja lanttuja lapsille. Minun kouluaikanani lanttu- ja porkkanapaloja tarjottiin usein aterian lisukkeena. Salaatteja kun ei 60- ja 70-luvun koulussa kovin paljon tehty. Saman asian ajoivat terveelliset juureslohkot ja -raasteet.
Porkkanat tekivät hyvin kauppansa. Lantusta en juuri välittänyt, se maistui aina jotenkin tikkuiselta. Makumieltymykset kuitenkin muuttuvat ja nykyään lantut maistuvat mainiosti. Raakana en tosin niitä nytkään välitä syödä, mutta uunissa paistettuna, pannulla haudutettuna tai laatikkona ne ovat herkullisia.
Aika moni on viime aikoina kysellyt minulta, mitä muuta lantuista voisi tehdä kuin laatikkoa. Lanttulaatikkoa tehdään useimmissa perheissä jouluna, mutta saa lantuista toki muutakin. Meillä lanttuja syödään pitkin syksyä, sillä ne ovat tosi hyviä esimerkiksi uunijuureksina.
Lantun maku on voimakas ja sen takia piti hiukan miettiä, mitä siihen yhdistäisi. Yllättävän hyvä yhdistelmä tuli sitruunasta, yrteistä ja pähkinöistä. Pitkään haudutetussa lantussa on jo itsessäänkin hiukan pähkinäistä makua.
Toisessa reseptissä lantut saavat kaverikseen kokojyväsinappia, joka on mainio mauste monenlaisiin ruokiin. Tein sinappisen lanttukiusauksen, joka sai ripauksen makeutta siirapista. Jos ei halua tehdä perinteistä lanttulaatikkoa, kannattaa kokeilla tätä.

PÄHKINÄISET LANTTUKUUTIOT
noin 600 g lanttua
1 sitruunan mehu
1,5 dl pähkinäsekoitusta (saksan-, hassel-, cashewpähkinöitä ja manteleita)
tuoretta rosmariinia ja timjamia
suolaa
voita
öljyä
vettä

Kuori lanttu ja leikkaa se pienehköiksi kuutioiksi.
Laita kasariin tai paistinpannulle nokare voita ja loraus öljyä.
Paahda lanttuja kovalla lämmöllä kunnes ne saavat hiukan väriä.
Alenna levyn lämpöä, purista lanttujen päälle yhden sitruunan mehu ja lisää tilkka vettä.
Lisää joukkoon silputut yrtit ja hauduta lanttukuutioita hetken aikaa.
Lisää lanttuihin pähkinät. Jos ne ovat kovin isoja, voit rouhia niitä hiukan.
Anna lanttujen kypsyä napakankypsiksi.
Tarjoa lihan tai kanan kanssa.

SINAPPINEN LANTTUKIUSAUS 
600 g lanttua
4–5 dl kermaa tai kaurakermaa
2 rkl täysjyväsinappia
2-3 rkl siirappia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kuori lanttu ja leikkaa se tikuiksi, hiukan ohuemmiksi kuin ranskanperunat.
Levitä lanttutikut voideltuun uunivuokaan.
Sekoita siirappi ja sinappi kermaan ja kaada lanttujen päälle.
Paista noin tunti. Kypsymisaika riippuu lanttutikkujen paksuudesta.
Tarjoa lihan tai kanan kanssa.

Ihanat koivet uunissa

Viikonlopuksi tulee usein rahdattua kotiin kassikaupalla ruokaa. Varsinkin silloin, jos on aavistus tai tieto, että syöjiä saattaa olla enemmän kuin kaksi. Joskus suunnitelmat muuttuvat, ja siinä sitä huomaa olevansa kuin hamsteri keskellä ruokavarastoa, jolla muonittaisi kokonaisen komppanian.

Hukkaan ei saisi mennä mitään, joten jos on esimerkiksi sulattanut pakkauksen kukonpojan koipia, niistä on myös tehtävä jotain. Eipä silti hätää, kukapa ei haluaisi kukonpoikaa. Meillä se ainakin tekee kauppansa tosi hyvin.
Keittokirjat ovat pullollaan monenlaisia hyviä linnunlihareseptejä, ja vaikka aina mielelläni kokeilen uusia juttuja, kukonpojan kohdalla päädyn aina samaan itse kehittelemääni reseptiin. Siinä yhdistyvät lempimakuni: valkosipuli, sitruuna ja lehtipersilja, joskus myös timjami ja rosmariini. Kun niitä sekoittaa voihin, syntyy mainio tahna, jolla kukonpoikiin saadaan kunnolla makua. Makua antaa myös valkoviini, josta en juomana perusta lainkaan. Ruoanlaittoon se sen sijaan sopii mainiosti.

Voi-yrttitahnan levittäminen koipien nahan alle on kieltämättä sottaista puuhaa, mutta maksaa vaivan. Homman voi yrittää hoitaa pienellä lastalla tai lusikalla, mutta parhaiten se mielestäni sujuu käsin. Ellei halua sotkea käsiään, ovat kertakäyttöhanskat oiva apu.

Uunissa kukonkoivet saavat ensin kuumassa rapean pinnan ja hautuvat sitten miedommassa lämmössä valkoviiniliemessä meheviksi. Samalla reseptillä voi tietysti valmistaa myös broilerinkoipia, mutta kun on päässyt kukonpojan makuun, ei toisia tipusia enää niin tee mieli.

Koipien kanssa voi tarjota mitä vaan. Perunasosetta, riisiä, pastaa tai salaatti. Minä tein tällä kertaa spelttijyvistä risottoa ja salaatin, johon laitoin tomaatin, kurkun ja vihreän salaatin lisäksi avokadoa ja suolapähkinöitä. Kastikkeeksi loraus sitruunaoliiviöljyä ja siinä se sitten olikin: yksinkertainen sunnuntailounas, jonka tähteistä riitti vielä alkuviikoksikin.

KUKKOPOIKAA VALKOVIINISSÄ
5 kukonpojan koipea
50 g voita
1 dl persiljasilppua
3 (tai 5) valkosipulin kynttä
1 sitruunan raastettu kuori
suolaa
valkopippuria
2 dl valkoviiniä
1dl vettä
2 tl hunajaa

Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Silppua persilja ja raasta hyvin pestystä sitruunasta kuori. Sekoita ne pehmeän voin joukkoon.
Kuori valkosipulinkynnet ja purista myös ne voiseokseen.
Nostele kukonpojan koipien nahkaa varovasti irti lihasta ja levitä nahan alle voiseosta. Varo, ettei nahka mene rikki. Kun olet levittänyt voiseoksen, hiero koipiin suolaa ja valkopippuria.
Laita koivet laakeaan uunivuokaan, niin että ne eivät ole päällekkäin. Paista kovassa lämmössä noin 15 minuuttia, kunnes niiden pinta paahtuu ja alkaa rapeutua. Kaada vuokaan liemi, joka on sekoitettu valkoviinistä, vedestä ja hunajasta. Alenna lämpö 175 asteeseen ja paista kunnes koipien liha on aivan kypsää.

Vihreää ja terveellistä naposteltavaa

Ruokamaailman ilmiöt ja trendit leviävät nykyään salamannopeasti internetin välityksellä.
Kun joku ruokapalstan tai blogin pitäjä kokeilee jotain uutta, havaitsee sen hyväksi ja levittää sanaa, kaikki muutkin haluavat kokeilla.
Tänä syksynä yksi maukas ilmiö on ollut lehtikaalisipsit, joiden reseptiä on esitelty ruokalehdissä ja -blogeissaa. Minä sain vinkin tyttäreltäni.
Olin hiukan epäileväinen: miten kaalista muka saa rapeita sipsejä. Aina pitää kuitenkin kokeilla ja tällä kertaa kokeilu yllätti positiivisesti.

Tämän helpommalla ei terveellistä naposteltavaa kyllä voi tehdä. Kaalinlehdet huuhdellaan, kuivataan ja revitään sopiviksi suupaloiksi, joukkoon öljyä ja mausteita oman maun mukaan. Hetkeksi uuniin ja sitten herkuttelemaan: kannattaa tehdä heti iso annos, sillä nämä sipsit syödään hetkessä.

Lehtikaali tunnetaan meillä vielä aika huonosti, mutta sipsit ovat mainio tapa tutustua tähän supervihannekseen, joka on ravintoarvoltaan parhaita vihanneksiamme.
Lehtikaalin tummanvihreissä lehdissä on paljon C-vitamiinia, ja se sisältää myös runsaasti rautaa sekä A- ja B-vitamiinia. Sipsit maistuvat taatusti lapsillekin ja ovat monin verroin terveellisempiä kuin perunalastut.

LEHTIKAALISIPSIT 

Lehtikaalia
sitruunanmakuista oliiviöljyä
ripaus suolaa
(muita mausteita oman maun mukaan)

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Huuhdo ja kuivaa kaalinlehdet huolella.
Leikkaa paksu lehtiruoti pois ja revi lehdet kulhoon sopiviksi suupaloiksi.
Lorauta joukkoon hiukan sitruunan makuista oliivi- tai rypsiöjyä tai muuta lempiöljyäsi. Sekoittele öljy käsin lehtiin niin, että ne maustuvat kauttaaltaan.
Mausta suolalla, ja mahdollisesti muillakin mausteilla, joista pidät.
Levitä kaalisipsit leivinpaperin päälle uunipellille ja paista uunissa 5–10 minuuttia. Ole tarkkana, sillä sipsit kärähtävät helposti, ellei niitä vahdi.
Ota pelti pois uunista ja jäähdytä sipsit.

Silkkistä sitruunaa

Käsittämätöntä, miten aika kuluu, nyt on jo syksy pitkällä. Kun illat ja pian päivätkin ovat pimeitä, tarvitaan ilonaiheita, jotka kantavat kaamoksen yli. Hyvä ruoka on tietysti yksi niistä.On mukavaa kokkailla esimerkiksi viikonlopuksi useamman ruokalajin ateria ja nauttia siitä kaikessa rauhassa. Se on hyvää vastapainoa arjen aterioille, joihin ei ole aikaa täydellä sydämellä paneutua, kun työpäivän jälkeen pitää aina saada jotain nopeasti valmiiksi.

Meillä ei koskaan arkisin syödä jälkiruokia, mutta joskus viikonloppuisin niitä tulee tehtyä, varsinkin, jos pöydän ääreen saadaan enemmän väkeä. Jälkkäreitten suhteen olen melkein yhtä laiska kuin leipomisen, siksi jälkiruoan pitää olla herkullista, mutta nopeasti valmistuvaa, eikä liian raskasta.

Löysin kesällä vanhasta kouluaikojen kotitaloustuntien reseptivihosta hyvän ohjeen, jota olen tehnyt jo monta kertaa. Vihossani sen nimi on Hieno sitruunajälkiruoka. Julkkiskokki Gordon Ramsay nimittää sitä Sitruunasilkiksi ja Glorian Ruoka ja Viini -lehdessä samainen herkku on saanut nimen Lemon posset. Monta nimeä, sama ruoka, mutta hauska huomata, että teimme jo 70-luvulla kotitaloustunnilla ruokia, jotka ovat trendikkäitä yhä edelleen.

Parasta tässä on se, että sitruunainen jälkiruoka valmistuu nopeasti ja helposti. Tarvitaan vain kermaa, sokeria ja sitruunamehua. En lakkaa hämmästelemästä, miten nerokkaasti keittiökemia toimii: ei tarvita liivatteita eikä hyytelöimisaineita, sillä hapan sitruunamehu saa kermasokeriliemen hyytymään. Se on melkein kuin taikaa.
Jälkiruoan maku on voimakkaan sitruunainen, joten pieni annos riittää. Kuten kuvasta näkyy, tarjoilin sitruunaherkun kanssa kesällä mustikoita, kun mustikka-aika oli parhaimmillaan. Yhtä hyvin kaveriksi sopivat vadelmat, mansikat, hedelmät tai vaikka suklaarouhe.

HIENO SITRUUNAJÄLKIRUOKA
3 dl kermaa
1 dl sokeria
1 dl sitruunamehua

Sekoita kerma ja sokeri kattilassa. Keitä kolme, neljä minuuttia.
Ota kattila pois liedeltä ja sekoita sitruunamehu liemeen.
Maista, ja lisää tarvittaessa sokeria, jos maistuu liian kirpakalta.
Kaada pieniin jälkiruokamaljoihin tai vaikka liköörilaseihin. Peitä
ne tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään noin kolmeksi tunniksi.
Tarjoa marjojen, kermavaahdon tai suklaarouheen kanssa.

Vaniljainen viinikylpy aprikooseille

Olen tosi laiska leipomaan. Jostain syystä se tuntuu paljon työläämmältä kuin ruoanlaitto. Tässä ajatuksessa ei tosin taida olla logiikkaa, koska saatan paiskia keittiössä jonkun ruoan kanssa töitä vaikka kuinka paljon. Siippa joskus kommentoikin, että köökissä näyttää siltä kuin siellä olisi pommi räjähtänyt. Niin näyttääkin, eikä haittaa yhtään, vaikka välillä herkkuaterian valmistamiseen tarvitaan lähes huushollin koko astia-arsenaali. Myönnän, että siivoamisessa on aika urakka, mutta ruoanlaitossa se ei minua haittaa. Sen sijaan sotkeentuneita taikinakulhoja en millään jaksaisi putsata. Leivonnaisista kyllä pidän, ja joskus niitä teenkin. Mieluummin kuitenkin värkkään jälkiruokia.

Tänä kesänä olen syönyt mansikoita enemmän kuin koskaan ja tehnyt niistä myös kaikenlaisia jälkkäreitä. Välillä pitää kuitenkin tarttua muihinkin raaka-aineisiin, esimerkiksi etelän hedelmiin, jotka nekin ovat nyt kaupoissa aika hyviä.

Onnistuin taannoin saamaan käsiini kypsiä aprikooseja. Se on aika harvinaista, sillä useimmiten persikat, nektariinit ja aprikoosit ovat ostohetkellä kivikovia. Keittelin aprikooseille liemen sokerista, vaniljasta ja valkoviinistä ja liotin niitä siinä yön yli. Seuraavana päivänä perhe sai nauttia niitä jälkiruokana vaniljajäätelön ja mintunlehtien kanssa.

Kokeilin toistakin lisuketta, kun jääkaappiin oli unohtunut mangotuorejuuston loppu. Vaahdotin kermaa ja sekoitin kermavaahdon tuorejuuston kanssa tahnaksi, jota pursotin aprikoosien ”siemenkuppeihin”. Hyvää oli sekin, jätskin kanssa mielestäni parempaa.

Aprikoosit säilyvät liemessä hyvin viikonkin, ja jos joukossa on hiukan raakoja, nekin pehmenevät mukavasti viinikylvyssä. Tämä jälkkäri on myös silmänruokaa: hehkuvan oranssit aprikoosit, vihreät mintunlehdet ja valkoinen jäätelö tai tuorejuustovaahto muodostavat hauskan värileikin. Hyvää lientä ei muuten kannata heittää hukkaan. Sillä voi maustaa vaikka jäätelöannoksen.

APRIKOOSIT VALKOVIINILIEMESSÄ

1 litra tuoreita aprikooseja

2 dl vettä

3 dl kuivaa valkoviiniä

½ – 1 dl sokeria (maun mukaan)

vaniljatanko

tarjoiluun tuoreita mintunlehtiä, vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa

Huuhtele aprikoosit, halkaise ne ja poista niistä kivet. Sekoita vesi, valkoviini ja sokeri kattilassa. Halkaise vaniljatanko, kaavi sen sisältä vaniljansiemenet ja lisää ne liemeen. Laita mukaan myös vaniljatanko.

Kuumenna liemi, keitä kymmenisen minuuttia, kunnes siitä tulee hiukan siirappimaista. Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä vähän aikaa. Laita aprikoosit kulhoon ja kaada vielä lämmin liemi hedelmien päälle. Liemen pitäisi peittää hedelmät kokonaan. Anna maustua vähintään muutama tunti, mieluiten seuraavaan päivään. Asettele aprikoosit jälkiruokakulhoihin ja tarjoa jäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Ihanaa kesäkalaa

Kyllä kotikokin nyt kelpaa. Ruoanlaitto on aina hauskaa, mutta erityisen hauskaa se on kesällä, kun saatavilla on niin paljon tuoreita raaka-aineita. Omalta kasvimaalta ei tosin vielä muuta löydy kuin salaattia ja yrttejä, luvassa kuitenkin on, sillä kesäkurpitsa on aukaissut ensimmäisen kukkansa, samoin härkäpavut.

Myös pinaatti ja perunat kasvavat hyvää vauhtia, talvivalkosipuleista puhumattakaan. Olen vitsaillut, että tietämätön voisi luulla valkosipulimaata kauempaa maissipelloksi, sen verran vankkoja valkosipulinvarret ovat.
Vesi kielellä odotan myös karhunvatukkasadon kypsymistä. Sitä tosin saakin odottaa, sillä tummat marjat kypsyvät vasta myöhään syksyllä.
Onneksi muiden viljelijöiden tuotteita saa monesta paikasta, kaupasta, torilta ja suoraan tiloilta.

Mielikuvitus lentää, kun raaka-aineissa on mistä valita, mutta kesällä en jaksa ryhtyä suuriin ruokaponnistuksiin. Yksinkertainen on hyvää, paljon muuta ei tarvita kuin uusia perunoita ja niille vaihtelevasti lisukkeita. Minun mielestäni paras lisuke uusille perunoille on kala eri muodoissaan. Voisin syödä kalaa joka päivä.

Viikonloppuna poikkesin kirjapäiväreissulla Sastamalan torilla, missä asiakkaita hemmotellaan hyvällä kalatarjonnalla. Paikalla oli kaksikin isoa kalamyyntivaunua ja valikoima todella runsas. Ostin pieniä siikoja, sillä kokonaista tuoretta kalaa ei saa joka päivä. Kaupoissa kaikki tahtoo olla fileetavaraa. Joskus kannattaa kuitenkin ostaa kokonainen kala tai pari, sillä maku on aivan toisenlainen kuin fileissä.
Moni varmaan pelkää kokonaisen kalan ruotoja, mutta kun ei hosu eikä hotki, vaan nostelee ruodot rauhallisesti lautasenreunalle, kala-ateria katoaa suuhun näppärästi.

Laitoin siikojen sisään vain suolaa, tomaatinviipaleita, silputtua sipulinvartta ja muutaman oksan tuoretta timjamia. Ja tietysti jokaiseen pari kunnon kimpaletta voita. Sitten kalat uuniin ja perunoita pesemään. Noin tunnin odotus ja pääsimme herkuttelemaan uusilla perunoilla ja ihanalla kesäkalalla. Samaa reseptiä voi tietysti soveltaa muihinkin kaloihin, mutta suosittelen kyllä siikaa.

UUNISIIKA
kokonainen tuore siika tai muutama pieni
suolaa
uuden sipulin varsia
muutama tomaatti
voita

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Ripottele siikojen sisään ja päälle suolaa.
Leikkaa sipulinvarren renkaiksi ja viipaloi tomaatit. Täytä kalan vatsa sipulilla ja tomaatilla, lisää mukaan myös kunnon kimpaleet voita.
Laita siiat voideltuun uunivuokaan ja kypsennä uunissa. Valele kaloja paistamisen aikana kaloista ja voista irtoavalla liemellä. Paista, kunnes kala on kullanruskeaa ja kypsää. Kypsennysaika riippuu kalojen koosta. Tarjoa uusien perunoiden ja salaatin kanssa.

Tomaattia, tomaattia

Hupsista, miten aika rientää. Kevät on ollut niin kiireinen, etten ole lainkaan ehtinyt naputella Pilkkumiin uusia reseptejä. Paitsi lehtitöitä, on ollut puutarhatöitä. Nyt on kaikki siemenet kylvetty ja taimet istutettu. Ja jos hyvin käy, keskikesällä saa omalta kasvimaalta monenlaista hyvää ruokapöytään.

Vesi kielellä odotan varsinkin pensaspapuja, harmi vaan, että näyttävät itäneen aika kituliaasti. Luotan kyllä siihen, että aurinko ja lämpö tekevät tehtävänsä ja papuset sieltä vielä ponnistavat komeaan kasvuun.

Tänä vuonna ostin myös kaksi pientä tomaatintainta ja istutin ne ruukkuun lämpimälle seinustalle. Kavereikseen ne saivat yrttejä: salviaa, timjamia, sitruunatimjamia, rakuunaa, rosmariinia ja basilikaa. Kesä on kotikokille ihanaa aikaa, kun voi lampsia yrttisaksien kanssa takapihalle ja leikata tuoksuvia ja maistuvia yrttitupsuja suoraan ruokapöytään.
Reseptejä en tosiaan ole ehtinyt blogiini kirjoitella, vaikka ruokaa olen toki laittanut. Odotan ilmeisesti jo niin kovasti kesän tomaattisatoa, että jostain syystä aika monessa ruoassa on nyt ollut tomaatteja.

Lauttakylä-lehden kesäliitteeseen tein uunikuivattujen ja marinoitujen tomaattien reseptit, ja jottei Pilkkumi jäisi niitä vaille, saatte ne nyt myös täällä kokeiltavaksenne.
Olin pitkän aikaa suunnitellut tomaattien kuivaamista uunissa, mutta näinä aikoina, kun paljon puhutaan energiansäästöstä, tuntui tuhlaukselta pitää uunia tomaattien takia päällä tuntikausia. Mutta kaikkea voi kokeilla ainakin kerran. Kuivasin niitä kyllä aivan liian vähän. Ihanan makeita ”kurttutomaatteja” söisi vaikka saavillisen, niin herkullisia niistä uunissa tulee.
Yhtenä sunnuntaina keittelin purkkitomaateista kastikkeen, ja kypsensin siinä uunissa broilerinfileetä. Lisämakua kastike sai vuohenjuustosta.
Purkkitomaatit ovat hyvä vaihtoehto, vaikka yleensä vannonkin tuoreiden ja kotimaisten nimeen. Ikävä kyllä kotimaisissa kasvihuonetomaateissa ei talvisaikaan ole kesätomaattien aromia, mutta purkista sekin löytyy.
Varmin keino pitää tuoreet tomaatit mauttomina, on ostaa ne hiukan raakoina ja säilyttää jääkaapissa. Tomaatteja ei saa koskaan, EI KOSKAAN laittaa jääkaappiin! Ne säilyvät keittiön pöydällä kulhossa, huoneenlämmössä, vallan mainiosti ja säilyttävät siinä myös makunsa.

BROILERIA TOMAATTIKASTIKKEESSA
6 miedosti suolattua broilerin rintafileetä
200 g vuohenjuustoa
1 tlk tomaattimurskaa tai kokonaisia purkkitomaatteja
1 dl vettä
5 valkosipulin kynttä
2 punasipulia
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl fariinisokeria
mustapippuria
pizzamaustetta
öljyä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Tee ensin kastike. Kuori ja pilko punasipulit ja valkosipulinkynnet. Lorauta kattilaan öljyä ja kuullota sipuleita hetki.
Lisää tomaattimurska tai purkkitomaatit ja sekoita joukkoon punaviinietikka,
tomaattipyree ja mausteet. Anna kiehua miedolla lämmöllä hetken aikaa. Lisää viimeksi puolet vuohejuustosta.
Maista, ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Kastikkeen pitää olla makeankirpeää.
Voitele uunivuoka ja laita sen pohjalle vähän tomaattikastiketta. Laita broilerin rintafileet kastikkeen päälle ja kaada fileille kastiketta niin, että ne peittyvät. Paista uunissa tunnin verran.
Tarjoa hyvän salaatin, tai pastan tai riisin kanssa. Kun nostat ruoan tarjolle, leikkaa jokaisen fileen päälle viipale, pari vuohenjuustoa.

KURTTUTOMAATIT
luumu- tai kirsikkatomaatteja
sormisuolaa
ripaus sokeria
mustapippuria
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
valkosipulia
oliivi- tai rypsiöljyä

Laita uuni kuumenemaan 125 asteeseen. Halkaise tomaatit ja laita ne uunivuokaan tai uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele tomaateille öljyä, ripottele päälle suola, sokeri, pippuri ja yrttejä. Anna kuivua vähintään pari tuntia. Mitä kauemmin malttaa odottaa, sitä parempia tulee. Uuninluukun voi välillä tukea auki vaikka puukauhalla, jotta tomaateista haihtuva kosteus pääsee uunista ulos. Ja sitten taas luukku kiinni, kunnes tomaatit ovat sopivasti kuivuneet.
Anna jäähtyä, valuta hiukan vaalean leivän päälle oliiviöljyä ja lastaa leivälle kukkurapäällinen kurttutomaatteja. Nauti iltapalana, alkupalana tai muuten vaan.

MARINOIDUT TOMAATIT
luumu- tai kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
vaaleaa tai tummaa balsamicoa
hunajaa
suolaa
mustapippuria
tuoreita yrttejä
valkosipulia

Sekoita marinointiliemi oman makusi mukaan eli öljyä, balsamicoa ja hunajaa niin, että marinadi on sopivan makeaa tai kirpeää. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Halkaise tomaatit ja kaada liemi niiden päälle. Kuori ja pilko valkosipulin kynnet, silppua yrtit ja sekoita ne liemeen. Anna maustua vähintään muutama tunti.
Tarjoa mozzarellajuuston, tuoreen basilikan ja hyvän leivän kanssa.

Kevään herkullisimmat nuput

Kaikella on aikansa, myös ruokamaailmassa. Nyt on parsan aika, sitä ei voi olla huomaamatta, sillä kaikki lehdet ovat täynnä parsareseptejä. Pakko on siis minunkin antaa omat parsavinkkini.

Olen joka kevät aina uudelleen noiden vihreiden nuppujen lumoissa. Nimenomaan vihreiden, sillä en ole erityisemmin valkoisen parsan ystävä. Tänä keväänä valkoisia parsatankoja ei edes ole kovin paljon kaupoissa näkynyt, sen sijaan vihreitä kyllä.
Joku sanoi, ettei ymmärrä moista parsavillitystä, eihän parsa edes maistu juuri miltään. Tai jos joltain, niin korkeintaan vähän herneiltä.

Totta on, ettei parsan maku ole kovin voimakas, mutta juttu onkin lisukkeissa. Kun yhdistää parsaan vaikka savulohta tai sitruunakastiketta, niin jopas maku muuttuu. Parasta on se, että parsan kanssa ei tarvita kummallisia kommervenkkeja, yksinkertainen on kaunista, tai tässä tapauksessa maukkainta.

Parsan klassinen lisuke on hollandaise-kastike, mutta kun parsaa syödään kevään aikana monta kertaa, pitää lisukkeita vaihdella. Parsa on siinäkin mielessä hyvä raaka-aine, että siitä voi kehitellä vaikka mitä. Se on hyvää keitettynä, paistettuna, grillattuna, salaateissa ja keitoissa.

Reseptien lisäksi ruokalehdissä esitellään joka kevät parsan valmistukseen tarvittavia välineitä. Esimerkiksi korkeita parsakattiloita, joissa on sisällä metalliverkosta tehty kori. Korissa parsaniput voi laskea kiehuvaan veteen ja nostaa taas sieltä ylös.
Ostin parsakattilan muutama vuosi sitten, mutta yhtä hyvin parsatangot kypsyvät tavallisessa isossa kattilassa, laakeassa kasarissa tai vaikka paistinpannussa.

Aika harvoin viitsin kaivaa parsakattilaa kaapista. Tänä keväänä olen keittänyt parsat paistinpannussa, siinä ne kypsyvät nopsasti ja näppärästi. Ainakin, jos syöjiä on vain pari. Jos väkeä on enemmän, kattila on tietysti kätevämpi, sillä paistinpannuun mahtuu kerralla vain yksi nippu kiehumaan.

Tein Pilkkumia varten kaksi parsaruokaa.  Jos vappumenu on vielä hakusessa, kumpikin sopii siihen tarkoitukseen mainiosti. Toinen on keväisen vihreä parsasalaatti salaatti, jolle antaa väriä oranssi cantaloupe-meloni. Toinen resepti käy vaikka alkupalaksi: keitettyä parsaa ja tahnaa, jossa on graavilohta, jokiravunpyrstöjä, ranskankermaa ja ruohosipulia. Tähän voi käyttää myös tavallisia katkarapuja tai pelkästään lohta.

Olisi hauska kuulla vapun jälkeen, kokeilitteko näitä. Ja jos kokeilitte, mitä tarjositte esimerkiksi salaatin kanssa. Otan mielelläni Pilkkumiin myös muiden reseptejä kokeiltavaksi, laittakaa siis tulemaan, esimerkiksi joku kevään lempiherkku. Ohjeita voi  lähettää minulle sähköpostilla: marja-liisa.hakanen@lauttakyla.fi. Lupaan testata ja julkaista blogissa kaksi kiinnostavinta.

PARSASALAATTI
1 nippu vihreää parsaa
1 ruukku roomansalaattia
puolikas kurkku
½ cantaloupe-meloni
1 dl pakasteherneitä
1 pkt halloumi-juustoa
2 kananmunaa
2 avokadoa
(saksanpähkinöitä)
1 sitruuna

Kastike:
½ dl oliiviöljyä
3 rkl valkoista balsamicoa
1 tl hunajaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Keitä  kananmunat kypsiksi ja jäähdytä ne. Kuori munat ja leikkaa jokainen neljään osaan. Viipaloi halloumi ja paista se nopeasti kuumalla pannulla niin, että se saa hiukan väriä.
Huuhtele parsat ja leikkaa kova tyviosa pois. Kuori parsat perunankuorimaveitsellä nuppujen alapuolelta, jos kuori on kovin paksu.

Kuumenna vesi kiehuvaksi laakeassa kasarissa tai kattilassa, lisää ripaus suolaa ja tilkka sitruunamehua.
Laita parsat kiehuvaan veteen ja keitä 4-5 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä, mutta vielä napakoita. Nosta ne valumaan siivilään ja anna jäähtyä.

Huuhtele roomansalaatti ja kurkku. Halkaise kurkunpala pitkittäin puoliksi ja vielä puolikkaat puoliksi. Poista siemenet veitsellä tai lusikalla. Leikkaa kurkku viipaleiksi.
Poista melonista kuori ja siemenet ja pilko se reiluhkoiksi viipaleiksi.
Halkaise avokadot, poista niistä siemenet, kuori ja viipaloi. Purista viipaleille hiukan sitruunamehua, ettei avokado tummu.
Leikkaa parsat paloiksi, jätä nuput kokonaisiksi salaatin koristelua varten.

Levitä salaatinlehdet vadin pohjalle. Laita  päälle kerroksittain kurkkua, melonia, avokadoa, herneitä, parsanpaloja, halloumiviipaleita ja saksanpähkinöitä.
Jätä päällimmäiseksi kananmunaviipaleet ja parsannuput.
Sekoita kastikkeen ainekset huolellisesti keskenään ja valuta kastiketta salaatille vasta juuri ennen tarjoamista.

GRAAVILOHI-RAPUTAHNA
100 g graavattua lohta
1 rasia (320 g) jokiravunpyrstöjä suolaliemessä
200 g ranskankermaa
ruohosipulia
mustapippuria

Leikkaa lohesta nahka irti, kuutioi kala ja laita se korkeareunaiseen kulhoon. Valuta ravunpyrstöistä liemi pois, ota niistä puolet ja lisää lohikuutioiden joukkoon. Lisää vielä ranskankerma ja soseuta se lohen ja ravunpyrstöjen kanssa karkeaksi tahnaksi. Leikkaa ruohosipuli silpuksi ja sekoita tahnan joukkoon. Mausta tahna mustapippurilla.
Tarjoa keitettyjen parsojen kanssa, koristele annos ravunpyrstöillä. Annokseen sopii hyvin esimerkiksi saaristolaislimppu tai muu makeahko leipä.

Kaikille sipulifaneille (ja tietysti muillekin)

Mietin eilen ruokaa laittaessani, että ilman sipulia olisi mahdoton kokata. Meillä syödään säkkikaupalla sipulia vuoden mittaan, joka lajia. Eniten tietysti tavallista keltasipulia ja valkosipulia, joita saadaan melkein koko talven tarve omasta kasvimaasta.
En lainkaan ymmärrä niitä, jotka nyrpistävät nenäänsä sipulille. Sen tajuan, että jos on allerginen jollekin, sitä ei voi syödä, mutta turhia ennakkoluuloja on ruokaihmisen vaikea ymmärtää.

Tähän aikaan vuodesta omat sipulivarastot ovat jo melkein loppuneet, ja pitää turvautua kaupan sipuleihin. Yhtenä päivänä innostuin ostamaan muutaman pussin salottisipuleita.
Muistin nimittäin, että jossain ruokakirjani (siis kirja, jonne olen vuosien mittaan kerännyt muiden reseptejä) uumenissa on hyvä sipuliresepti, johon tulee salottisipuleita.

Ja sitten kävi niin kuin usein käy. Ostin salotit moneen kertaan, kun en ehtinyt etsiä sitä tiettyä reseptiä ja ne oli pakko käyttää johonkin muuhun, etteivät mene pilalle.
Tästä pitäisi oppia se, että ostetaan vain ne raaka-aineet, joita oikeasti aiotaan käyttää. Ettei huusholliin tule sitä Hukkaa, jonka vierailu on pelkkää rahan haaskausta.

Viikonloppuna vihdoin ryhdistäydyin ja ryhdyin toimeen. Ohjeen nimi on Rusinasipulit, eikä minulla ole mitään muistikuvaa, mistä se on peräisin. Luultavasti olen ”tuunannut” sitä mieleisekseni, niin kuin aika usein muiden resepteille teen.
Rusinasipulit on makeankirpeä ruoka, joka on tosi hyvää lihan tai kanan kanssa. Se on myös siitä mainio paistos, että sitä voi syödä joko lämpimänä tai kylmänä. Meillä syötiin ensin päivällä lämpimänä karitsankyljysten kanssa. Ja illalla kylmänä ruisleivän päällä (vielä yksi pala ennen nukkumaanmenoa, kun oli niin hyvää!).

Rusinasipulien veikeä maku tulee valkoviinistä, tomaattipyreestä ja korianterinsiemenistä, joissa on ihana, hiukan sitruunainen aromi. Ja sitruunahan on tunnetusti lempimakujani.
Ruoan voi tehdä esimerkiksi laakeassa paistinpannussa, jossa on kuitenkin hiukan reunoja. Minä teen joskus myös uunissa, ilman kantta. Niin tai näin. lopputulos on yhtä hyvä.

RUSINASIPULIT
n. 500 g salottisipuleita tai pieniä keltasipuleita
1 dl rusinoita (liota hetki pienessä vesitilkassa)
2 rkl tomaattipyrettä
2 dl valkoviiniä
1 rkl viinietikkaa
1rkl hunajaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
2 rkl kokonaisia korianterinsiemeniä

Kuori sipulit ja valuta vesi rusinoista ja laita ne laakeaan pannuun tai uunivuokaan (uuni 200 astetta). Sekoita muut aineet keskenään kulhossa ja kaada sipulien päälle. Marinadin pitäisi juuri ja juuri peittää sipulit. Lisää tilkka vettä tai valkoviiniä, jos kastiketta on liian vähän.

Kypsennä rusinasipuleita hitaasti ja varovasti kannen alla 15–20 minuuttia, etteivät sipulit hajoa. Lisää korianterinsiemenet ja kypsennä ilman kantta vielä niin kauan, että sipulit ovat aivan pehmeitä. Tarjoa kylmänä tai lämpimänä lisukkeena tai salaatin tapaan.

Kevättä keitossa

Kun on ihan hurahtanut ruoanlaittoon, moneen asiaan liittyy muiden muistojen lisäksi  ihania ruokamuistoja. Tämä keltainen kesäkurpitsakeitto on minulle kevään keitto. Aina kun teen sitä, muistelen maaliskuista lauantaipäivää yli kymmenen vuotta sitten.

Oli hyvän ystäväni syntymäpäivä ja hän oli kutsunut mökilleen joukon parhaita ystävättäriään. Upea kevättalven päivä. Kävelimme monta tuntia ulkona järven jäällä. Aurinko paistoi, taivas oli huikaisevan sininen ja lumi niin valkoista, että silmiä häikäisi.

Olin luvannut huolehtia ruokatarjoilusta ja tein lounaaksi keltaista kesäkurpitsakeittoa. Kävelyretken jälkeen keittokulhot tyhjenivät nopeasti, itse asiassa söimme koko kattilallisen hyvällä ruokahalulla. Keiton salaisuus on kurkuman, basilikan ja sulatejuuston yhdistelmässä. Älkääkä edes kuvitelko, että jollain kevytjuustolla saa aikaan kunnollisen keiton. Ei, keiton kermaisuus vaatii kunnon tavaraa.

Keittelin kesäkurpitsakeittoa taas tänään ja mietiskelin, mistä keiton resepti alun perin tuli. Mieleeni tuli kurja talvi toistakymmentä vuotta sitten. Jäin auton alle ja jouduin makaamaan” jalkapuolena” viikkotolkulla kotona.

Kun en koko aikaa jaksanut lukea, katsoin televisiosta kaiken mahdollisen. Myös kokkiohjelmat. Jossain niistä joku teki kesäkurpitsakeittoa, mutta kun en jalkani takia päässyt nopeasti hakemaan kynää ja paperia, en saanut reseptiä talteen.
Jälkeenpäin yritin muistella, mitä kaikkea siihen tuli, ja tässä on tulos. En edelleenkään ole aikaisemmin kirjoittanut ohjetta muistiin, vaan kaivan sen aina tarpeen tullen esiin jostain mielen sopukoista. Nyt teen siis historiaa, kun tallennan sen tänne Pilkkumiin.

Keltainen keitto sopii hyvin pääsiäiseen. Olen tehnyt sitä monta kertaa alkuruoaksi omalle perheelle ja vieraille, tai ihan vaan arkiseksi lounasruoaksi. Enkä koskaan kyllästy siihen.

KELTAINEN KESÄKURPITSAKEITTO
n. 500 g kesäkurpitsaa
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1 rkl kurkumaa
8 dl – 1 l vettä
1 kana- tai kasvisliemikuutio
1 pkt Koskenlaskija-juustoa
1 ruukku tuoretta basilikaa

Kuori sipuli ja valkosipulit ja pilko ne.
Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Pilko sulatejuusto kuutioiksi.
Laita öljy kattilaan, kuullota siinä sipuli ja valkosipuli. Lisää kurkuma,
sekoittele hetki, jotta mausteesta alkaa irrota makua.
Lisää kesäkurpitsaraaste ja sekoittele vielä hetki. Kaada kattilaan vesi, liemikuutio ja sulatejuusto. Anna kiehahtaa, mutta älä päästä kesäkurpitsaa liian kypsäksi.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Silppua joukkoon tuoretta basilikaa. Säästä muutama lehti koristeeksi. Tarjoa hyvän leivän kanssa.