Tomaattia, tomaattia

Hupsista, miten aika rientää. Kevät on ollut niin kiireinen, etten ole lainkaan ehtinyt naputella Pilkkumiin uusia reseptejä. Paitsi lehtitöitä, on ollut puutarhatöitä. Nyt on kaikki siemenet kylvetty ja taimet istutettu. Ja jos hyvin käy, keskikesällä saa omalta kasvimaalta monenlaista hyvää ruokapöytään.

Vesi kielellä odotan varsinkin pensaspapuja, harmi vaan, että näyttävät itäneen aika kituliaasti. Luotan kyllä siihen, että aurinko ja lämpö tekevät tehtävänsä ja papuset sieltä vielä ponnistavat komeaan kasvuun.

Tänä vuonna ostin myös kaksi pientä tomaatintainta ja istutin ne ruukkuun lämpimälle seinustalle. Kavereikseen ne saivat yrttejä: salviaa, timjamia, sitruunatimjamia, rakuunaa, rosmariinia ja basilikaa. Kesä on kotikokille ihanaa aikaa, kun voi lampsia yrttisaksien kanssa takapihalle ja leikata tuoksuvia ja maistuvia yrttitupsuja suoraan ruokapöytään.
Reseptejä en tosiaan ole ehtinyt blogiini kirjoitella, vaikka ruokaa olen toki laittanut. Odotan ilmeisesti jo niin kovasti kesän tomaattisatoa, että jostain syystä aika monessa ruoassa on nyt ollut tomaatteja.

Lauttakylä-lehden kesäliitteeseen tein uunikuivattujen ja marinoitujen tomaattien reseptit, ja jottei Pilkkumi jäisi niitä vaille, saatte ne nyt myös täällä kokeiltavaksenne.
Olin pitkän aikaa suunnitellut tomaattien kuivaamista uunissa, mutta näinä aikoina, kun paljon puhutaan energiansäästöstä, tuntui tuhlaukselta pitää uunia tomaattien takia päällä tuntikausia. Mutta kaikkea voi kokeilla ainakin kerran. Kuivasin niitä kyllä aivan liian vähän. Ihanan makeita ”kurttutomaatteja” söisi vaikka saavillisen, niin herkullisia niistä uunissa tulee.
Yhtenä sunnuntaina keittelin purkkitomaateista kastikkeen, ja kypsensin siinä uunissa broilerinfileetä. Lisämakua kastike sai vuohenjuustosta.
Purkkitomaatit ovat hyvä vaihtoehto, vaikka yleensä vannonkin tuoreiden ja kotimaisten nimeen. Ikävä kyllä kotimaisissa kasvihuonetomaateissa ei talvisaikaan ole kesätomaattien aromia, mutta purkista sekin löytyy.
Varmin keino pitää tuoreet tomaatit mauttomina, on ostaa ne hiukan raakoina ja säilyttää jääkaapissa. Tomaatteja ei saa koskaan, EI KOSKAAN laittaa jääkaappiin! Ne säilyvät keittiön pöydällä kulhossa, huoneenlämmössä, vallan mainiosti ja säilyttävät siinä myös makunsa.

BROILERIA TOMAATTIKASTIKKEESSA
6 miedosti suolattua broilerin rintafileetä
200 g vuohenjuustoa
1 tlk tomaattimurskaa tai kokonaisia purkkitomaatteja
1 dl vettä
5 valkosipulin kynttä
2 punasipulia
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl fariinisokeria
mustapippuria
pizzamaustetta
öljyä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Tee ensin kastike. Kuori ja pilko punasipulit ja valkosipulinkynnet. Lorauta kattilaan öljyä ja kuullota sipuleita hetki.
Lisää tomaattimurska tai purkkitomaatit ja sekoita joukkoon punaviinietikka,
tomaattipyree ja mausteet. Anna kiehua miedolla lämmöllä hetken aikaa. Lisää viimeksi puolet vuohejuustosta.
Maista, ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Kastikkeen pitää olla makeankirpeää.
Voitele uunivuoka ja laita sen pohjalle vähän tomaattikastiketta. Laita broilerin rintafileet kastikkeen päälle ja kaada fileille kastiketta niin, että ne peittyvät. Paista uunissa tunnin verran.
Tarjoa hyvän salaatin, tai pastan tai riisin kanssa. Kun nostat ruoan tarjolle, leikkaa jokaisen fileen päälle viipale, pari vuohenjuustoa.

KURTTUTOMAATIT
luumu- tai kirsikkatomaatteja
sormisuolaa
ripaus sokeria
mustapippuria
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
valkosipulia
oliivi- tai rypsiöljyä

Laita uuni kuumenemaan 125 asteeseen. Halkaise tomaatit ja laita ne uunivuokaan tai uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele tomaateille öljyä, ripottele päälle suola, sokeri, pippuri ja yrttejä. Anna kuivua vähintään pari tuntia. Mitä kauemmin malttaa odottaa, sitä parempia tulee. Uuninluukun voi välillä tukea auki vaikka puukauhalla, jotta tomaateista haihtuva kosteus pääsee uunista ulos. Ja sitten taas luukku kiinni, kunnes tomaatit ovat sopivasti kuivuneet.
Anna jäähtyä, valuta hiukan vaalean leivän päälle oliiviöljyä ja lastaa leivälle kukkurapäällinen kurttutomaatteja. Nauti iltapalana, alkupalana tai muuten vaan.

MARINOIDUT TOMAATIT
luumu- tai kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
vaaleaa tai tummaa balsamicoa
hunajaa
suolaa
mustapippuria
tuoreita yrttejä
valkosipulia

Sekoita marinointiliemi oman makusi mukaan eli öljyä, balsamicoa ja hunajaa niin, että marinadi on sopivan makeaa tai kirpeää. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Halkaise tomaatit ja kaada liemi niiden päälle. Kuori ja pilko valkosipulin kynnet, silppua yrtit ja sekoita ne liemeen. Anna maustua vähintään muutama tunti.
Tarjoa mozzarellajuuston, tuoreen basilikan ja hyvän leivän kanssa.

Kevään herkullisimmat nuput

Kaikella on aikansa, myös ruokamaailmassa. Nyt on parsan aika, sitä ei voi olla huomaamatta, sillä kaikki lehdet ovat täynnä parsareseptejä. Pakko on siis minunkin antaa omat parsavinkkini.

Olen joka kevät aina uudelleen noiden vihreiden nuppujen lumoissa. Nimenomaan vihreiden, sillä en ole erityisemmin valkoisen parsan ystävä. Tänä keväänä valkoisia parsatankoja ei edes ole kovin paljon kaupoissa näkynyt, sen sijaan vihreitä kyllä.
Joku sanoi, ettei ymmärrä moista parsavillitystä, eihän parsa edes maistu juuri miltään. Tai jos joltain, niin korkeintaan vähän herneiltä.

Totta on, ettei parsan maku ole kovin voimakas, mutta juttu onkin lisukkeissa. Kun yhdistää parsaan vaikka savulohta tai sitruunakastiketta, niin jopas maku muuttuu. Parasta on se, että parsan kanssa ei tarvita kummallisia kommervenkkeja, yksinkertainen on kaunista, tai tässä tapauksessa maukkainta.

Parsan klassinen lisuke on hollandaise-kastike, mutta kun parsaa syödään kevään aikana monta kertaa, pitää lisukkeita vaihdella. Parsa on siinäkin mielessä hyvä raaka-aine, että siitä voi kehitellä vaikka mitä. Se on hyvää keitettynä, paistettuna, grillattuna, salaateissa ja keitoissa.

Reseptien lisäksi ruokalehdissä esitellään joka kevät parsan valmistukseen tarvittavia välineitä. Esimerkiksi korkeita parsakattiloita, joissa on sisällä metalliverkosta tehty kori. Korissa parsaniput voi laskea kiehuvaan veteen ja nostaa taas sieltä ylös.
Ostin parsakattilan muutama vuosi sitten, mutta yhtä hyvin parsatangot kypsyvät tavallisessa isossa kattilassa, laakeassa kasarissa tai vaikka paistinpannussa.

Aika harvoin viitsin kaivaa parsakattilaa kaapista. Tänä keväänä olen keittänyt parsat paistinpannussa, siinä ne kypsyvät nopsasti ja näppärästi. Ainakin, jos syöjiä on vain pari. Jos väkeä on enemmän, kattila on tietysti kätevämpi, sillä paistinpannuun mahtuu kerralla vain yksi nippu kiehumaan.

Tein Pilkkumia varten kaksi parsaruokaa.  Jos vappumenu on vielä hakusessa, kumpikin sopii siihen tarkoitukseen mainiosti. Toinen on keväisen vihreä parsasalaatti salaatti, jolle antaa väriä oranssi cantaloupe-meloni. Toinen resepti käy vaikka alkupalaksi: keitettyä parsaa ja tahnaa, jossa on graavilohta, jokiravunpyrstöjä, ranskankermaa ja ruohosipulia. Tähän voi käyttää myös tavallisia katkarapuja tai pelkästään lohta.

Olisi hauska kuulla vapun jälkeen, kokeilitteko näitä. Ja jos kokeilitte, mitä tarjositte esimerkiksi salaatin kanssa. Otan mielelläni Pilkkumiin myös muiden reseptejä kokeiltavaksi, laittakaa siis tulemaan, esimerkiksi joku kevään lempiherkku. Ohjeita voi  lähettää minulle sähköpostilla: marja-liisa.hakanen@lauttakyla.fi. Lupaan testata ja julkaista blogissa kaksi kiinnostavinta.

PARSASALAATTI
1 nippu vihreää parsaa
1 ruukku roomansalaattia
puolikas kurkku
½ cantaloupe-meloni
1 dl pakasteherneitä
1 pkt halloumi-juustoa
2 kananmunaa
2 avokadoa
(saksanpähkinöitä)
1 sitruuna

Kastike:
½ dl oliiviöljyä
3 rkl valkoista balsamicoa
1 tl hunajaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Keitä  kananmunat kypsiksi ja jäähdytä ne. Kuori munat ja leikkaa jokainen neljään osaan. Viipaloi halloumi ja paista se nopeasti kuumalla pannulla niin, että se saa hiukan väriä.
Huuhtele parsat ja leikkaa kova tyviosa pois. Kuori parsat perunankuorimaveitsellä nuppujen alapuolelta, jos kuori on kovin paksu.

Kuumenna vesi kiehuvaksi laakeassa kasarissa tai kattilassa, lisää ripaus suolaa ja tilkka sitruunamehua.
Laita parsat kiehuvaan veteen ja keitä 4-5 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä, mutta vielä napakoita. Nosta ne valumaan siivilään ja anna jäähtyä.

Huuhtele roomansalaatti ja kurkku. Halkaise kurkunpala pitkittäin puoliksi ja vielä puolikkaat puoliksi. Poista siemenet veitsellä tai lusikalla. Leikkaa kurkku viipaleiksi.
Poista melonista kuori ja siemenet ja pilko se reiluhkoiksi viipaleiksi.
Halkaise avokadot, poista niistä siemenet, kuori ja viipaloi. Purista viipaleille hiukan sitruunamehua, ettei avokado tummu.
Leikkaa parsat paloiksi, jätä nuput kokonaisiksi salaatin koristelua varten.

Levitä salaatinlehdet vadin pohjalle. Laita  päälle kerroksittain kurkkua, melonia, avokadoa, herneitä, parsanpaloja, halloumiviipaleita ja saksanpähkinöitä.
Jätä päällimmäiseksi kananmunaviipaleet ja parsannuput.
Sekoita kastikkeen ainekset huolellisesti keskenään ja valuta kastiketta salaatille vasta juuri ennen tarjoamista.

GRAAVILOHI-RAPUTAHNA
100 g graavattua lohta
1 rasia (320 g) jokiravunpyrstöjä suolaliemessä
200 g ranskankermaa
ruohosipulia
mustapippuria

Leikkaa lohesta nahka irti, kuutioi kala ja laita se korkeareunaiseen kulhoon. Valuta ravunpyrstöistä liemi pois, ota niistä puolet ja lisää lohikuutioiden joukkoon. Lisää vielä ranskankerma ja soseuta se lohen ja ravunpyrstöjen kanssa karkeaksi tahnaksi. Leikkaa ruohosipuli silpuksi ja sekoita tahnan joukkoon. Mausta tahna mustapippurilla.
Tarjoa keitettyjen parsojen kanssa, koristele annos ravunpyrstöillä. Annokseen sopii hyvin esimerkiksi saaristolaislimppu tai muu makeahko leipä.

Kaikille sipulifaneille (ja tietysti muillekin)

Mietin eilen ruokaa laittaessani, että ilman sipulia olisi mahdoton kokata. Meillä syödään säkkikaupalla sipulia vuoden mittaan, joka lajia. Eniten tietysti tavallista keltasipulia ja valkosipulia, joita saadaan melkein koko talven tarve omasta kasvimaasta.
En lainkaan ymmärrä niitä, jotka nyrpistävät nenäänsä sipulille. Sen tajuan, että jos on allerginen jollekin, sitä ei voi syödä, mutta turhia ennakkoluuloja on ruokaihmisen vaikea ymmärtää.

Tähän aikaan vuodesta omat sipulivarastot ovat jo melkein loppuneet, ja pitää turvautua kaupan sipuleihin. Yhtenä päivänä innostuin ostamaan muutaman pussin salottisipuleita.
Muistin nimittäin, että jossain ruokakirjani (siis kirja, jonne olen vuosien mittaan kerännyt muiden reseptejä) uumenissa on hyvä sipuliresepti, johon tulee salottisipuleita.

Ja sitten kävi niin kuin usein käy. Ostin salotit moneen kertaan, kun en ehtinyt etsiä sitä tiettyä reseptiä ja ne oli pakko käyttää johonkin muuhun, etteivät mene pilalle.
Tästä pitäisi oppia se, että ostetaan vain ne raaka-aineet, joita oikeasti aiotaan käyttää. Ettei huusholliin tule sitä Hukkaa, jonka vierailu on pelkkää rahan haaskausta.

Viikonloppuna vihdoin ryhdistäydyin ja ryhdyin toimeen. Ohjeen nimi on Rusinasipulit, eikä minulla ole mitään muistikuvaa, mistä se on peräisin. Luultavasti olen ”tuunannut” sitä mieleisekseni, niin kuin aika usein muiden resepteille teen.
Rusinasipulit on makeankirpeä ruoka, joka on tosi hyvää lihan tai kanan kanssa. Se on myös siitä mainio paistos, että sitä voi syödä joko lämpimänä tai kylmänä. Meillä syötiin ensin päivällä lämpimänä karitsankyljysten kanssa. Ja illalla kylmänä ruisleivän päällä (vielä yksi pala ennen nukkumaanmenoa, kun oli niin hyvää!).

Rusinasipulien veikeä maku tulee valkoviinistä, tomaattipyreestä ja korianterinsiemenistä, joissa on ihana, hiukan sitruunainen aromi. Ja sitruunahan on tunnetusti lempimakujani.
Ruoan voi tehdä esimerkiksi laakeassa paistinpannussa, jossa on kuitenkin hiukan reunoja. Minä teen joskus myös uunissa, ilman kantta. Niin tai näin. lopputulos on yhtä hyvä.

RUSINASIPULIT
n. 500 g salottisipuleita tai pieniä keltasipuleita
1 dl rusinoita (liota hetki pienessä vesitilkassa)
2 rkl tomaattipyrettä
2 dl valkoviiniä
1 rkl viinietikkaa
1rkl hunajaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
2 rkl kokonaisia korianterinsiemeniä

Kuori sipulit ja valuta vesi rusinoista ja laita ne laakeaan pannuun tai uunivuokaan (uuni 200 astetta). Sekoita muut aineet keskenään kulhossa ja kaada sipulien päälle. Marinadin pitäisi juuri ja juuri peittää sipulit. Lisää tilkka vettä tai valkoviiniä, jos kastiketta on liian vähän.

Kypsennä rusinasipuleita hitaasti ja varovasti kannen alla 15–20 minuuttia, etteivät sipulit hajoa. Lisää korianterinsiemenet ja kypsennä ilman kantta vielä niin kauan, että sipulit ovat aivan pehmeitä. Tarjoa kylmänä tai lämpimänä lisukkeena tai salaatin tapaan.

Kevättä keitossa

Kun on ihan hurahtanut ruoanlaittoon, moneen asiaan liittyy muiden muistojen lisäksi  ihania ruokamuistoja. Tämä keltainen kesäkurpitsakeitto on minulle kevään keitto. Aina kun teen sitä, muistelen maaliskuista lauantaipäivää yli kymmenen vuotta sitten.

Oli hyvän ystäväni syntymäpäivä ja hän oli kutsunut mökilleen joukon parhaita ystävättäriään. Upea kevättalven päivä. Kävelimme monta tuntia ulkona järven jäällä. Aurinko paistoi, taivas oli huikaisevan sininen ja lumi niin valkoista, että silmiä häikäisi.

Olin luvannut huolehtia ruokatarjoilusta ja tein lounaaksi keltaista kesäkurpitsakeittoa. Kävelyretken jälkeen keittokulhot tyhjenivät nopeasti, itse asiassa söimme koko kattilallisen hyvällä ruokahalulla. Keiton salaisuus on kurkuman, basilikan ja sulatejuuston yhdistelmässä. Älkääkä edes kuvitelko, että jollain kevytjuustolla saa aikaan kunnollisen keiton. Ei, keiton kermaisuus vaatii kunnon tavaraa.

Keittelin kesäkurpitsakeittoa taas tänään ja mietiskelin, mistä keiton resepti alun perin tuli. Mieleeni tuli kurja talvi toistakymmentä vuotta sitten. Jäin auton alle ja jouduin makaamaan” jalkapuolena” viikkotolkulla kotona.

Kun en koko aikaa jaksanut lukea, katsoin televisiosta kaiken mahdollisen. Myös kokkiohjelmat. Jossain niistä joku teki kesäkurpitsakeittoa, mutta kun en jalkani takia päässyt nopeasti hakemaan kynää ja paperia, en saanut reseptiä talteen.
Jälkeenpäin yritin muistella, mitä kaikkea siihen tuli, ja tässä on tulos. En edelleenkään ole aikaisemmin kirjoittanut ohjetta muistiin, vaan kaivan sen aina tarpeen tullen esiin jostain mielen sopukoista. Nyt teen siis historiaa, kun tallennan sen tänne Pilkkumiin.

Keltainen keitto sopii hyvin pääsiäiseen. Olen tehnyt sitä monta kertaa alkuruoaksi omalle perheelle ja vieraille, tai ihan vaan arkiseksi lounasruoaksi. Enkä koskaan kyllästy siihen.

KELTAINEN KESÄKURPITSAKEITTO
n. 500 g kesäkurpitsaa
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1 rkl kurkumaa
8 dl – 1 l vettä
1 kana- tai kasvisliemikuutio
1 pkt Koskenlaskija-juustoa
1 ruukku tuoretta basilikaa

Kuori sipuli ja valkosipulit ja pilko ne.
Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Pilko sulatejuusto kuutioiksi.
Laita öljy kattilaan, kuullota siinä sipuli ja valkosipuli. Lisää kurkuma,
sekoittele hetki, jotta mausteesta alkaa irrota makua.
Lisää kesäkurpitsaraaste ja sekoittele vielä hetki. Kaada kattilaan vesi, liemikuutio ja sulatejuusto. Anna kiehahtaa, mutta älä päästä kesäkurpitsaa liian kypsäksi.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Silppua joukkoon tuoretta basilikaa. Säästä muutama lehti koristeeksi. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Tyrnitahnaa ja teeleipiä

Aioin ensin laittaa otsikoksi Skonsseja ja curdia, mutta sitten ajattelin, ettei se ehkä kuulostakaan muiden mielestä yhtä hauskalta kuin minusta. Mainio sanaleikki joka tapauksessa, varsinkin, jos lisäisi perään vielä yhden sanan: brunssille. Siis Skonsseja ja curdia brunssille.

Tarkoitus oli kuitenkin kertoa, että skonssit eli teeleivät ja tyrnistä tehty tahna eli curd sopivat hyvin vaikka brunssitarjoiluun.
Brunssi tuli mieleeni, kun ajattelin pääsiäisen vapaapäiviä. Moni nukkuu silloin pitkään, joten aamiaisen ja lounaan voisi kuitata niiden yhdistelmällä eli brunssilla. Brunssilla pöytään katetaan suolaisia ja makeita herkkuja. Meillä ei paljon brunsseja ole harrastettu, mutta olen leiponut skonsseja piknik-evääksi ja kauppansa ovat tehneet viimeistä murua myöten.

Skonssit ovat siitä hyviä, että niiden kanssa sopii sekä suolainen että makea. Halki vaan ja väliin vaikka savulohta tai palvikinkkua, tai juustoa ja vihanneksia, marmeladia tai hedelmiä.
Kun nyt iski skonssinleipomishinku, päätin yhdistää siihen toisen ajatuksen, joka on itsepintaisesti pyörinyt päässäni monta päivää. Keksin nimittäin kokeilla, voisiko tyrnimehusta tehdä tahnaa samaan tapaan kuin sitruunamehusta.
Tiedättehän, sitä lemon curdia, jota varsinkin englantilaiset syövät aamiaisella paahtoleivän päällä.

Tahnastani tuli siis tyrni curd. Ihanaa, samettisen pehmeää, värikin pysyi heleän oranssina. Tahnaa on helppo tehdä, joten kannattaa kokeilla. Ellei ole tyrnejä tai tyrnimehua, sitruunamehu käy yhtä hyvin, sehän on se alkuperäinen raaka-aine. Paras makuyhdistelmä skonssien välissä on minun mielestäni tyrnitahna yhdistettynä maustamattomaan tuorejuustoon.

Tyrnitahna sopii moneen muuhunkin kuin skonssien täytteeksi. Sillä voi täyttää myös kääretorttuja ja täytekakkuja, ja kun sekoittaa tahnaan rahkaa tai kermavaahtoa, saa hyvää jälkiruokaa vaikka marjojen kaveriksi.

SKONSSIT
(15–20)
5 dl vehnäjauhoja
1/2 dl mantelijauhoa
1 sitruunan raastettu kuori
3 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
150 g voita (jos rasvan määrä hirvittää, osan voi korvata rahkalla)
1 ½ dl maitoa
unikonsiemeniä

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Pese sitruuna hyvin, kuivaa ja raasta sen kuori. Sekoita jauhot, mantelijauho, sitruunankuoriraaste, leivinjauhe ja suola keskenään.
Leikkaa voi kuutioiksi ja sekoita se jauhoseokseen niin, että syntyy murumainen seos. Taikina syntyy näppärästi monitoimikoneessa, mutta onnistuu käsinkin.
Lisää vielä maito ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada se jauhotetulle alustalle ja kauli noin parin senttiä paksu levy.
Ota levystä pyöreällä muotilla tai pienen kupin suulla kakkuja. Nostele ne leivinpaperilla vuoratulle pellille, voitele voisulalla ja ripottele pinnalle hiukan mantelijauhoa ja unikonsiemeniä.
Anna paistua noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Anna jäähtyä hetki, täytä mielesi mukaan ja tarjoile. Parhaita skonssit ovat hiukan lämpöisinä.

TYRNITAHNA
1 dl tyrnimehua
4 dl tomusokeria
2 kananmunaa
75 g voita

Kaada tyrnimehu kattilaan, sekoita joukkoon tomusokeri ja munat. Anna kiehahtaa ja sekoittele koko ajan, kunnes seos on sakeaa. Nosta kattila pois levyltä ja lisää siihen voi. Sekoita niin kauan, että voi sulaa. Kaada tahna tölkkeihin ja anna jäätyä. Tyrnitahna säilyy kylmässä parikin viikkoa.

A niin kuin Alku (ja appelsiiniriisi)

Tässä sitä nyt ollaan, aloittelemassa bloggaajan taivalta. Olen tosi innoissani, vaikka toisaalta hiukan ujostuttaakin. Se on merkillistä, onhan tässä jo vuosia tottunut siihen, että oma kädenjälki on julkista ja lukijoiden arvioitavissa.
Pilkkumi alkoi pari vuotta sitten Lauttakylä-lehden ruokapalstana, ja jatkuu edelleen siellä aina silloin tällöin. Blogia kirjoittelen hiukan useammin.

Blogissa toteutuu myös niiden lukijoiden toive, jotka ovat kyselleet, että eikö reseptejä voi tulostaa mistään. Nyt voi, kaikki uudet tulevat ja myös vanhat. Olen nimittäin naputellut lehdessä ilmestyneet tarinat ja reseptit blogin arkistoon siemeneksi, ettei arkisto vallan ammota tyhjyyttään.

Suunnitelmani on, että tarjoilen blogissa pääasiassa omia reseptikehitelmiäni. Kokkaan kotikeittiössäni rennolla otteella, sillä ruoanlaitto on mielestäni hauskaa puuhaa, jossa ei sovi olla liian tiukkapipoinen. Kokeilen mielelläni kaikenlaista uutta, ja melkein aina hiukan ”parantelen” muiden reseptejä ajatuksella: jos lisäis vähän tätä, tulis vielä parempaa…
Toivottavasti innostutte kommentoimaan, kyselemään, keskustelemaan ja jakamaan täällä kaikenlaista aiheeseen liittyvää. Tässä tapauksessa uskon, että mitä useampi kokki, sitä parempaa soppaa Pilkkumista tarjoillaaan (Pilkkumihan tarkoittaa kulhoa).

Blogin aloitusreseptiksi valitsin appelsiiniriisin. Se alkaa sopivasti a-kirjaimella, sillä alussahan tässä ollaan. Appelsiiniriisi tuo mieleeni lapsuuden talvet ja leppoisat sunnuntaiateriat. Makeiden appelsiinien, pehmeän kermavaahdon ja riisin yhdistelmä oli herkullinen. Varsinkin riisi-kermavaahtosekoitus maistui käsittämättömän hyvältä, vaikka riisi itsessään on aika mautonta.

Appelsiiniriisi on niitä jälkkäreitä, jotka olin pitkäksi aikaa unohtanut. Aivan suotta, sillä hyvältä se maistuu edelleen, myös hiukan muunneltuna. Itämaisen makuvivahteen siihen saa lisäämällä kermavaahtoon vaniljahalvaa, cashew-pähkinöitä, kanelia ja kardemummaa.

APPELSIINIRIISI

1 ½ riisiä
7 dl vettä
2 dl vispikermaa
50 – 100 g vaniljahalvaa (maun mukaan siis)
pieni pussillinen (70 g) cashew-pähkinöitä
ripaus kanelia ja kardemummaa
vaniljasokeria ja sokeria maun mukaan
4 appelsiinia

Keitä riisi kypsäksi, kaada siivilään, huuhdo kylmällä vedellä ja valuta huolella.
Vatkaa kerma vaahdoksi, murenna halva joukkoon.
Hienonna pähkinät veitsellä rouheeksi ja lisää kerma-halva -seokseen. Voit lisätä pähkinät myös kokonaisina.
Mausta kermaseos kanelilla, kardemummalla ja vaniljasokerilla, lisää sokeria.
Kuori appelsiinit ja leikkaa pieniksi paloiksi.
Sekoita kermaseos ja appelsiinit riisiin.
Jätä muutama pala appelsiinia koristeiksi.
Tarjoa kauniista lasimaljoista.

Kuin pizza ilman pohjaa

Lauantai-ilta, iltapalan aika, ja kokin inspiraatio kadoksissa. Laiskottaa, varsinkin kun iltapalan ainekset unohtuivat päivällä ostoslistalta. On siis tyydyttävä siihen, mitä kaapista löytyy.
Mitä syntyy keskikokoisesta kesäkurpitsasta, parista purkillisesta tomaattimakrillia, valkosipulista ja jääkaapin perällä unohtuneesta parmesan-juuston nokareesta? Ai niin, rucolaa sentään tuli päivällä ostettua, siitä saadaan vähän vihreää.
Syntyy kesäkurpitsavuoka, joka on vähän kuin pizza ilman pohjaa, mutta itse asiassa herkullisempi. Suunnittelematta kotikokki onnistuu joskus paremmin kuin tarkkaan keittokirjan reseptejä noudattaessaan. Kannattaa kokeilla.

KESÄKURPITSAVUOKA
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
2 purkkia makrillia tomaattikastikkeessa
4 valkosipulinkynttä
pala parmesan-juustoa
öljyä
suolaa, mustapippuria
rucolaa

Leikkaa kesäkurpitsa viipaleiksi, kuori ja pilko valkosipulinkynnet.
Kuumenna öljy kasarissa tai paistinpannulla ja paista kesäkurpitsoihin nopeasti kullanruskea pinta. Älä anna niiden paistua liian pehmeiksi.
Lisää valkosipuli ja paista vielä hetki.
Voitele matala uunivuoka ja ladon sen pohjalle kesäkurpitsaviipaleet.
Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Soseuta makrilli haarukalla ja levitä kesäkurpitsaviipaleiden päälle.
Raasta parmesan ja levitä vuokaan päällimmäiseksi.
Paista 200 asteessa, kunnes juusto on kullanruskeaa.
Ota uunista ja revi päälle rucolaa.
Tarjoa iltapalana hyvän leivän kanssa.

Pyöräytä kalasta murekepihvejä

Kun menen ravintolaan syömään, valitsen yleensä mieluummin kalaa kuin lihaa. Ainakin, jos tarjolla on tuoretta järvikalaa. Lohikin on kelpo ruokaa, mutta kun sitä on tarjolla aina, siitä on tullut enemmänkin hyvä arkiruoan raaka-aine kuin ruoka, jolla haluaa herkutella hyvässä ravintolassa.
Lohestakin saa kyllä monenlaista ruokaa. Laiskana kokkina työnnän lohifileen useimmiten uuniin tai paistan pannulla. Vaihtelun vuoksi innostun joskus tekemään murekepihvejä. Ne voi maustaa monella tavalla, hyväksi havaittu ”mauste” on tuorejuusto, mikä milloinkin.
Tällä kertaa löysin kaupasta omena-piparjuurituorejuustoa. Uusi tuttavuus, joka houkutteli kokeilemaan. Jääkaapin hyllylle oli myös joulusta jäänyt piparjuuritahnaa, jolla sain lisää ytyä mietoon lohimassaan.
Tuli hyviä pihvejä, joita syötiin kermaperunoiden ja salaatin kanssa. Pihvit sopisivat muuten hyvin myös kotoisiin kalahampurilaisiin.

LOHIMUREKEPIHVIT

n. 700 g merilohta fileenä
15 cm:n pätkä purjoa
2 palaa vaaleaa leipää
200 g omena-piparjuurituorejuustoa (tai esim. ruohosipulituorejuustoa)
1 dl kermaa tai ruokakermaa
3 tl piparjuuritahnaa
1,5 tl suolaa
ripaus valkopippuria
sitruuna-oliiviöljyä tai 1 tl sitruunamehua ja loraus tavallista öljyä

Leikkaa purjo renkaiksi ja kuullota sitruuna-oliiviöljyssä pehmeäksi (onnistuu mikrossa nopeasti). Poista lohifileestä nahka ja ruodot ja leikkaa se paloiksi.
Jauha palat monitoimikoneessa hienoksi massaksi.
Leikkaa leipäpaloista reunat pois ja murenna leipä lohimassan joukkoon.
Lisää tuorejuusto, piparjuuritahna, kerma, purjoviipaleet ja mausteet ja sekoita massa tasaiseksi. Pyörittele kylmällä vedellä kostutetuin käsin pihveiksi ja paista ne voissa tai öljyssä. Tarjoa perunoiden, pasta, riisin tai salaatin kanssa.

Broileria vaihteeksi kääryleinä

Joulun jälkeen aikakauslehdet ovat olleet täynnä ruokavalion kevennysjuttuja ja laihdutusvinkkejä. Vaikkei mihinkään niistä hurahtaisikaan, raskaiden jouluruokien jälkeen on toden totta tehnyt mieli syödä jotain kevyempää.
Linnunlihasta ehdoton suosikkini on kukonpoika, mutta kyllä broilerikin silloin tällöin maistuu.
Broilerin ohutleikkeistä saa herkullisia kääryleitä kun ne täyttää yrtti-juusto-pähkinätahnalla. Homma kuulostaa monimutkaisemmalta kuin onkaan. Suurin työ on täytteen tekemisessä, eikä sekään kovin iso urakka ole.
Kääryleiden kaveriksi ei tarvita välttämättä muuta kuin salaattia, mutta ateria vie kielen mennessään, jos lisukkeeksi tekee spelttirisoton. Siis risoton, jossa on riisin sijaan käytetty pähkinäiseltä maistuvia spelttijyviä.

BROILERIKÄÄRYLEET
4-6 broilerin ohutleikettä
suolaa
mustapippuria
öljyä
nokare voita

Täyte:
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
1 dl saksanpähkinöitä
1,5 persiljasilppua
2 isoa valkosipulinkynttä
100 g maustamatonta tuorejuustoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Tee ensin täyte. Laita aurinkokuivatut tomaatit tehosekoittajaan tai sauvasekoittimen kulhoon. Rouhi saksanpähkinöitä veitsellä hieman pienemmiksi ja lisää tomaattien sekaan, Lisää myös pilkotut valkosipulinkynnet, persiljasilppu ja tuorejuusto.
Pyöräytä kaikki aineet tasaiseksi tahnaksi tai soseuta sauvasekoittimella. Jos tahna tuntuu liian paksulta, lisää vähän tomaattien öljyä.
Levitä leikkeet työlaudalle, mausta suolalla ja pippurilla. Levitä joka leikkeelle täytettä, rullaa kääryleeksi ja kiinnitä cocktailtikuilla.
Kuumenna paistinpannussa tilkka öljyä ja nokare voita. Ruskista kääryleet, siirrä uunivuokaan ja peitä vuoka foliolla. Anna kypsyä noin vielä 20 minuuttia.
Poista coctailtikut kääryleistä ja tarjoa ne salaatin tai risoton kanssa.

Pyhäinpäivän keltainen piristys

Kesäkurpitsaa käyttävät jo kaikki, mutta kullankeltaiset tai aurinkoisen oranssit talvikurpitsat tunnetaan vain pikkelsin raaka-aineena. Kurpitsasta saa paljon muutakin, sillä se kypsyy nopeasti ja sopii yhtä hyvin leivonnaisiin kuin suolaisiin ruokiin.
Kun kauppaan ilmestyi Tapanilan Pirjon kasvattamia oransseja kurpitsoita, oli pakko napata yksi mukaan ja ryhtyä kehittelemään jotain. Ja kun lauantai-iltana laiskotti, piti taas tehdä sellaista, mikä nopeasti valmistuu.
Valkosipulilla ja yrteillä maustetut viipaleet muhivat uunissa hetkessä lempeänmakeiksi herkkupaloiksi. Lisukkeeksi suppilovahveromoussea, parmankinkkua ja rucolaa.

UUNIKURPITSA
1 tai puolikas keltaista kurpitsaa
rypsi- tai oliiviöljyä
3 valkosipulin kynttä
timjamia ja rosmariinia
mustapippuria
sormisuolaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Huuhtele ja kuivaa kurpitsa.
Halkaise se varovasti, poista pehmeä sisusta ja siemenet.
Leikkaa kurpitsa parin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
Kuori valkosipulinkynnet ja purista öljyn joukkoon, lisää maun mukaan timjamia ja rosmariinia. Laita kurpitsaviipaleet maustumaan öljyyn ainakin tunniksi.
Valuta öljy pois ja levitä viipaleet leivinpaperille uunipellille, paahda uunissa kunnes viipaleet pehmenevät ja saavat hiukan väriä. Rouhi päälle mustapippuria ja ripottele sormisuolaa. Tarjoa lämpimänä.

SUPPILOVAHVEROMOUSSE
1 dl ryöpättyjä suppilovahveroita
pala purjoa
2 dl turkkilaista jogurttia
100 g vuohenjuustoa
0, 5 tl etikkaa

Pilko purjo ja laita kaikkien muiden aineiden kanssa kulhoon. Sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella, jos mousse tuntuu liian paksulta, lisää vähän kermaa.
Mausta suolalla, mustapippurilla ja etikalla.