Karitsakebabia pääsiäispöytään

Pääsiäinen on jo ihan ovella, mutta onneksi olen kerrankin tehnyt pyhien ruokasuunnitelman ajoissa jo lähes valmiiksi. Jotain pitää vielä kehitellä, mutta se on selvää, että meillä syödään ainakin kalaa ja karitsaa useammallakin tavalla.

Karitsanlihan suosion lisääntyminen on iloinen asia, sillä se merkitsee sitä, että kun on menekkiä, on myös enemmän tuotantoa. Laadukasta karitsaa saa täällä ostaa suoraan tuottajalta, muutaman kilometrin päästä, Ihantolan lammastilalta. Ja ei, tämä ei ole maksettu puheenvuoro, lihat on maksettu omasta kukkarosta, mutta mielelläni mainitsen tuottajat, joilta saa erinomaista lihaa. Toki myös kaupoissa kotimaisen karitsanlihan tarjonta on ilahduttavasti lisääntynyt.

Meillä karitsanlihasuosikkeja on monta, oikeastaan jokaisesta ruhonosasta saa todella hyvää ruokaa. Pääsiäisenä moni valmistaa karitsanviulun, mutta itse pidän enemmän esimerkiksi parikyljyksistä, paahtopaisteista ja niskakiekoista. Herkullista on myös pitkään uunissa kypsennetty lapapaisti.
Tällä kertaa päätin kuitenkin poiketa totutuista kuvioista ja tehdä karitsanjauhelihasta kebabia. En ole erityisesti kebabin ystävä, mutta kun sitä nyt yhden kerran itse kokeilin, ihastuin. Idean sain Maku-lehden reseptistä, jossa kreikkalaiset gyrosrullat oli täytetty muun muassa karitsakebabilla.

Tapani mukaan muokkasin reseptin maut paremmin omaan makuun sopiviksi. Kebabissa käytetään usein juustokuminaa eli jeeraa, mutta jostain syystä se ei kuulu lempimausteisiini, joten jätin sen kokonaan pois.

Kebabin kanssa maistuvat hyvin peruna-fetapaistos sekä tietysti itse tehty kurkkutsatsiki ja hiukan tulinen tomaattikastike. Kebab kannattaa valmistaa jo vaikka tarjoilua edeltävänä päivänä, jolloin se ehtii kiinteytä kunnolla niin, että siitä on helppo leikata ohuen ohuita siivuja. Lämpimänä siihen ei ole hyvä kajota.

KARITSAKEBAB
n. 1 kg karitsanjauhelihaa
2 tl paprikajauhetta
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl jauhettua mustapippuria
2 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua persiljaa
2-3 tl suolaa
4 rkl rypsiöljyä

Laita jauheliha, mausteet ja öljy monitoimikoneen kulhoon ja pyöritä jauhelihamassaa leikkuuterällä niin kauan, että se tiivistyy. Ellei sinulla ole monitoimikonetta, vaivaa kebabmassaa käsin, kunnes se tiivistyy.
Levitä uunipellille pala vahvaa foliota ja muotoile lihamassasta öljytyin käsin sen päälle sopivan mittainen, reilu ranteen vahvuinen pötkö. Kääri folio oikein napakasti lihan ympärille, että massa pysyy hyvin koossa. Tee esimerkiksi haarukalla foliokäärön pohjaan muutama reikä, että lihasta irtoava neste pääsee valumaan pois.
Kypsennä 100-asteisessa uunissa 3–4 tuntia, ota uunista ja anna vetäytyä puolisen tuntia.
Kun liha on täysin jäähtynyt, vuole siitä juustohöylällä terävällä veitsellä ohuita suikaleita. Minä käytin pitkää ja kapeaa lohiveistä.
Jos syöjiä on monta, levitä kebablastut uunipellille, ripottele päälle hiukan öljyä ja kuumenna 225 asteessa ennen tarjoilua. Pienempi satsi kuumenee hyvin paistinpannulla.

PERUNA-FETAPAISTOS
1 kg perunoita
sipulia ja valkosipulia maun mukaan
200 g feta-juustoa
tuoretta tai kuivattua timjamia tai rakuunaa
suolaa (tarvittaessa)
mustapippuria
oliiviöljyä

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Kuori perunat ja viipaloi ne esimerkiksi juustohöylällä aivan ohuiksi siivuiksi.
Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulinkynnet ja hienonna tuore timjami, jos käytät sitä.
Voitele uunivuoka ja lado siihen kerroksittain perunaa, sipuleita ja murennettua fetaa. Ripottele joka kerrokselle myös timjamia, mustapippuria ja halutessasi suolaa. Valuta joka kerrokselle myös hiukan oliiviöljyä, mutta niin, ettei perunavuoka kylve öljyssä.
Peitä uunivuoka foliolla huolellisesti niin, että painat folion tiukasti kiinni perunoihin. Tee folioon veitsellä pari pientä reikää.
Paista noin 45 minuuttia – tunti, poista folio ja anna olla uunissa vielä hetki, että pinta saa vähän väriä.

Itse tehty ruokalahja ilahduttaa aina

Tähän aikaan vuodesta moni miettii, mitä ihmettä taas keksisi joululahjaksi ystäville, millä ilahduttaa naapuria tai lasten kummeja. Hyviä vaihtoehtoja ovat ruokalahjat; kauniisti pakattu ruokatuliainen on persoonallinen lahja, joka jää mieleen.

Olen vuosikausia sitten tullut siihen tulokseen, että ruokalahjoista pitävät kaikki. Jokaisella on tavaraa yllin kyllin, mutta herkuista ei jää mitään ylimääräistä säilytettävää. Yleensä ne katoavat nopeasti parempiin suihin.

Makeanystävä ilahtuu varmasti tästä suklaisesta fudgesta. Sen voi maustaa vaikka millä, esimerkiksi salmiakkilastuilla, suklaarouheella, pähkinöillä, kuivatuilla hedelmillä tai vaikkapa chilillä. Tässä reseptissä on käytetty piparimuruja ja salmiakkilastuja.

Fudgea ei ole vaikea valmistaa, ja vaikka kaupat ovat pullollaan hienoja suklaaherkkuja, on omin käsin valmistetussa kermakaramellissa kuitenkin jotain erilaista.

SUKLAINEN FUDGE
1 tlk (397 g) kondensoitua maitoa
400 g tummaa suklaata
125 g voita
ripaus suolaa
1 dl piparimuruja tai salmiakkilastuja

Vuoraa öljytyllä leivinpaperilla vuoka, jonka koko on noin 20×30 senttiä.
Kaada kondensoitu maito pinnoitettuun kattilaan ja kuumenna se miedolla lämmöllä kiehuvaksi koko ajan sekoittaen.
Paloittele suklaa maidon joukkoon ja anna sen sulaa.
Lisää paloiteltu voi, suola ja piparimurut tai salmiakkilastut. Sekoita tasaiseksi. Voit myös jakaa taikinan kahtia ja maustaa toisen puolen piparilla, toisen salmiakilla.
Kaada seos vuokaan ja ripottele päälle piparimuruja tai salmiakkia. Anna jähmettyä jääkaapissa peitettynä muutama tunti, mielellään yön yli. Leikkaa paloiksi ja asettele tarjolle

Hyviä ruokalahjoja ovat myös erilaiset hillot, leivät ja esimerkiksi granola. Maltaisen, mutta vähemmän makean joululeivän reseptin löydät täältä.

Kannattaa tehdä myös granolaa, jossa on ihanan paahteinen maku.

Myös kirpakka puolukka-inkiväärihilloke kauniissa purnukassa on hauska herkkulahja jollekin tärkeälle ihmiselle.

Itse tehty granola vie kielen

Kun on kerran tehnyt itse granolaa, se on menoa, sillä niin paljon parempaa omatekoinen on. Ainesten lista on pitkä, mutta annoksesta tulee iso satsi, josta riittää jogurtin päälle ripoteltavaa pitkäksi aikaa.

Ja jos joku ei tiedä, mikä erottaa granolan myslistä, kerrottakoon, että se on paahtaminen. Kaurahiutaleet, siemenet ja leseet saavat käyvä uunin lämmössä, niihin tulee ihanan paahteinen maku ja mukavan rapea rakenne.

Granolaa on helppo tehdä ja muunnella oman mielen mukaan. Myös makeuden määrää voi säätää ja makeuttajia vaihdella. Tässä granolassa käytin kookossokeria, koska se antaa myös kauniin värin paahdetuille kaurahiutaleille. Yhtä hyvin granolan voi makeuttaa hunajalla.

Kuivatut marjat ja hedelmät ovat tyypillisiä granolan mausteita. Itse pidän kuivatuista karpaloista ja kuivapakastetuista mansikoista. Uusi suosikkini on kuivattu mango, jota on käytetty tässä reseptissä. Ja lisää makua saa tietysti mausteista, vaikkapa kardemummasta ja kanelista.

PAAHTEINEN GRANOLA
5 dl isoja kaurahiutaleita
1 dl kauraleseitä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl pellavansiemenrouhetta
1 dl cashew-pähkinöitä
1 dl fariini-, ruoko- tai kookossokeria
1 dl kuivattuja karpaloita
1 dl kuivattua mangoa
kardemummaa
kanelia
¾ dl öljyä
0,5 dl vettä
ripaus suolaa

Sekoita kaikki kuivat aineet karpaloita ja mangonpaloja lukuun ottamatta isossa kulhossa. Laita rypsiöljy, vesi ja sokeri kattilaan ja kuumenna, kunnes sokeri sulaa, älä anna kiehua.
Anna öljyn jäähtyä hieman ja sekoita se huolellisesti muiden aineiden joukkoon.
Levitä seos uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda granolaa 180-asteisen uunin keskitasolla reilu puoli tuntia, kunnes pähkinät saavat väriä ja granola kuivuu. Ole tarkkana, ettei granola pala, sekoittele sitä aina välillä.

Puolukkahillo, jossa on potkua

Olen kova tyttö keittelemään hilloja. Harmi vaan, ettei huushollissa ole hillokellaria, jonne purnukat voisi laittaa säilöön. Jääkaappia ei voi täyttää hillotölkeillä vielä parhaaseen marja-aikaan, joten ainut vaihtoehto on pakastaa marjat ja keitellä hilloja ja hillokkeita pitkin talvea.

Puolukkasato oli tänä vuonna hyvä, joten puolukkahilloon riittää aineksia vielä pitkäksi aikaa. Olen jo tehnyt sitä useamman satsin ja kun moni muukin tekee puolukoista sitä perinteistä hilloa, jota syödään esimerkiksi lihapullien kanssa, piti kehitellä jotain hiukan erilaista.

Puolukassa itsessään on jo paljon makua, mutta kun mukaan lisää tuoretta inkivääriä ja punasipulia, saa hillokkeen, jossa on vielä enemmän potkua. Tämäkin sopii lihapullien kanssa, mutta vallan mainiolta se maistui myös lempeänmakuisella ricotta-juustolla päällystetyn mallasleivän kanssa.

Puolukkahilloke sopii hyvin myös ruokalahjaksi vaikkapa joulupöytään. Siellä se ei ole varmastikaan hassumpi seuralainen esimerkiksi kinkulle tai savukalkkunalle.

PUOLUKKA-INKIVÄÄRIHILLOKE
5 dl puolukoita
2 punasipulia
3 rkl raastettua, tuoretta inkivääriä
½ dl vettä
1 dl valkoista balsamicoa
2 dl hillosokeria

Kuori ja pilko punasipulit. Kuori pala inkivääriä ja raasta hienoksi raasteeksi.
Laita kaikki ainekset hillosokeria lukuun ottamassa kattilaan. Keitä, kunnes puolukat ja sipulit ovat pehmenneet. Nosta kattila liedeltä ja soseuta hilloketta sauvasekoittimella niin, ettei siitä tule aivan sileää.
Lisää hillosokeri ja anna kiehua kymmenisen minuuttia.
Kaada hiloke puhtaisiin lasitölkkeihin ja säilytä viileässä.

Maltaista, muttei niin makeaa

Saaristolaisleipä kuuluu monen joulupöytään, ja mikäpä sen parempmin esimerkiksi joulun kalaruokien kanssa maistuisikaan. Meilläkin sitä syödään, mutta halusin vaihteeksi tehdä myös vähemmän makeaa, mutta silti täyteläisen maltaista joululeipää.

Saaristolaisleivät leivotaan joko piimään, omena- tai appelsiinimehuun. Tämän leivän tein porkkanamehuun, kun sitä sattui kotona olemaan, eikä lopputulos ole lainkaan hassumpi. Siirappia reseptissä on vain vähän, mutta kun leivän voitelee siirappivedellä paistamisen lopussa, saa leipään aivan riittävästi makeutta.

Kauniisti pakattu, itse leivottu leipä on mainio joulumuistaminen. Ei haittaa, vaikkei leipomuksesta ihan täydellinen tulekaan. Minunkin leipäni vähän repeili. Tärkeintä on, että se on itse tehty, käsityön jälki saa huoletta näkyä.

JOULULEIPÄ
5 dl porkkanamehua
50 g hiivaa
2 tl suolaa
½ dl siirappia
1 dl maltaita
10 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
100 g voita

Voiteluun
½ dl vettä
½ dl vaaleaa siirappia

Lämmitä porkkanamehu kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva, suola ja siirappi. Lisää maltaat ja alusta taikinaan vähitellen jauhot ja pehmeä voi.
Anna taikinan kohota liinan alla. Kaada taikina leivinpöydälle ja muotoile siitä kaksi pitkänmuo-toista leipää. Laita ne voideltuihin leipävuokiin ja annan kohota. Pistele leipiä haarukalla ennen kuin laitat ne uuniin.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Voitele leipiä pari, kolme kertaa paiston loppupuolella siirappivedellä. Kumoa paistuneet leivät leikkuulaudalle ja kokeile niiden kypsyys kopauttamalla leivän pohjaan. Kypsän leivän pohja kumisee. Tarvittaessa voita laittaa leivät vielä hetkeksi uuniin ilman vuokia.

Samettista selleriä, sitruunaista yrttiöljyä

Syksy on juuresten juhlaa. Porkkanat, punajuuret ja muut ovat parhaimmillaan, ja myös tuttuja rakka-aineita kaikille kotikokeille. Uusiakin tuttavuuksia kannattaa kaupan vihannesosastoilta aina etsiä. Esimerkiksi juuriselleri on todella maukas juurimukula, jota läheskään kaikki eivät vielä tunne. Tai ehkä tuntevatkin keittojuureksena, mutta paljon parempaa juuriselleristä saa, kun sitä paahtaa uunissa tai tekee siitä samettisen selleripyreen.

Itse sain selleripyreetä ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, kun viiniasiantuntija Kalle Naatula sitä tarjoili. Siitä tuli heti yksi syksyn ja talven suosikkiruokiani, jota suosittelen muillekin.
Selleripyre sopii kaikenlaisten ruokien kanssa, meillä se maistuu niin lihapatojen kuin paistetun kuhankin kumppanina.
Samettisen soseen voi vielä kruunata sitruunaisella yrttiöljyllä tai -tahnalla.

SELLERIPYREE
2 keskikokoista selleriä (n.1 kg)
2 salottisipulia
oliiviöljyä
voita
4-5 dl kaurakermaa (tai kermaa)
suolaa

Kuori sellerit ja leikkaa ne kuutioiksi. Kuori ja pilko salottisipulit. Laita kattilaan loraus öljyä ja kohtalainen pala voita ja anna kuumentua. Paahda selleriä ja sipuleita kunnes ne saavat hieman väriä.
Vähennä lieden lämpöä ja lisää kaurakerma. Anna kypsyä täysin pehmeiksi. Mausta suolalla ja soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella pyreeksi. Lisää kaurakermaa tarvittaessa.

SITRUUNAINEN YRTTIÖLJY
nippu lehtipersiljaa
nippu ruohosipulia
sitruunalla maustettua rypsiöljyä
tai maustamatonta öljyä ja rkl sitruunamehua
suolaa

Riivi lehtipersiljan lehdet korkeaan astiaan ja leikkaa sekaan ruohosipuli. Soseuta yrtit sau-vasekoittimella lisäten samalla vähitellen öljyä, kunnes koostumus on sopiva. Mausta ripauksella suolaa.
Lorauta lautasella selleripyreen päälle.

Kesäkurpitsasta on moneksi

Kesäkurpitsaa pukkaa nyt yhden jos toisenkin puutarha. Omassani sitä ei kasva, mutta kaupasta saa, ja myös ystävälliseltä naapurilta. Miedonmakuiset pötkylät ovat parhaita pieninä ja napakoina, jolloin siemenhöttö ei vielä ole vallannut koko vihanneksen sisustaa.

Napakoista kesäkurpitsoista saa hyvää lisuketta, kun vihanneskiekot upottaa kirpakanmakeaan marinointiliemeen. Idea on vähän kuin hölskytyskurkuissa, pitkää maustumisaikaa ei tarvita, syöntivalmista tulee nopeasti.

Marinoidut kesäkurpitsaviipaleet sopivat hyvin liharuokien lisukkeeksi. Alkusyksyllä voi vielä mainosti grillata aina kun sää sallii ja tarjota marinoitua kesäkurpitsaa grilliruoan kanssa. Yhtä hyvin se sopii syksyisiin lihapatoihin ja vaikka voileiville hyvän juuston kumppaniksi.

MARINOITU KESÄKURPITSA
Napakka kesäkurpitsa tai kaksi (n. 250 g)
liemi:
0,5 dl sitruunamehua
2 rkl valkoista balsamicoa
0,5 dl oliiviöljyä
2-3 rkl juoksevaa hunajaa
3 valkosipulinkynttä
1 rkl rosépippureita
tuoretta rosmariinia ja timjamia

Huuhtele kesäkurpitsa ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi esimerkiksi juustohöylällä. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynnet. Laita kesäkurpitsaviipaleita, valkosipulia, rosépippureita sekä rosmariinia ja timjamia kerroksittain lasitölkkiin tai tarjoiluastiaan.

Sekoita sitruunamehu, valkoinen balsamico, hunaja ja oliiviöljy hyvin keskenään ja kaada kesäkurpitsaviipaleiden päälle. Voi sekoitella hiukan, että marinadia menee viipaleiden väliin. Anna maustua 15–20 minuuttia viileässä. Tarjoile haluamasi ruuan kanssa.

Mustikkaa ja kardemummaa

Olen loputtoman kokeilunhaluinen, mitä kokkaamiseen tulee. On hauska testailla uusia reseptejä ja tutustua uusiin raaka-aineisiin. Yhtä hauskaa on palata vanhoihin tuttuihin luottoresepteihin, joihin ei kyllästy.

Yksi niistä on mustikkapulla, jonka resepti taisi joskus vuosia sitten olla Glorian Ruoka & Viini -lehdessä.  Olin ottanut sen talteen. mutta jossain vaiheessa se katosi. Onneksi tytär oli käsin kirjoittanut sen itselleen jollekin lappuselle,ja sain sen häneltä uudestaan.

Olen enemmän pulla- kuin kakkufani, mutta aika laiska tekemään pullataikinaa. Mustikkapulla on täydellinen, nopea vaihtoehto, kun kahvileivän kaipuu iskee.

Taikinasta tulee  24–26 sentin irtopohjavuoassa paistettuna aika matala,  joten jos haluaa muhkeamman, kannattaa tehdä taikina puolitoistakertaisena tai paistaa pienemmässä vuoassa.

Mustikkapulla ei ole makeanmakea herkku, ja sekin sopii minulle, joka en kovin äitelästä pidä. Sitä voi tietenkin tuunata oman maun mukaan, esimerkiksi ripottelemalla taikinan päälle mantelilastuja, niin kuin minä tein. Olen tainnut matkan varrella muutenkin hiukan muokata alkuperäistä reseptiä.

Ja jos oikein haluaa herkutella, mikä estää tarjoamasta mustikkapullan kanssa esimerkiksi vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta. Itse en kaipaa kaveriksi muuta kuin kupin hyvää kahvia.

MUSTIKKAPULLA
1 dl sokeria
2 munaa
2 dl maitoa
125 g voita sulatettuna
4 dl vehnäjauhoja
2 tl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta

3 dl mustikoita
0,5 dl sokeria
(mantelilastuja)

Sekoita munat ja sokeri kulhossa. Lisää joukkoon maito ja sulatettu , vähän jäähtynyt voi sekä kardemumma. Sekoita tasaiseksi. Lisää leivinjauhe vehnäjauhoihin ja sekoita jauhot taikinaan, mutta älä vaivaa sitä liikaa.

Levitä puolet taikinasta voideltuun irtopohjavuokaan (halkaisija 24–26 cm).  Voit myös pingottaa vuoan pohjalle leivinpaperin ja voidella vain reunat, näin pullan saa hyvin irti vuoasta.

Ripottele taikinan päälle puolet mustikoista ja puoli desiä sokeria. Levitä loput taikinasta mustikoiden päälle. Lisää halutessasi taikinan päälle mantelilastuja.

Paista 175-asteessa uunin alimmalla tasolla kullanruskeaksi. Anna mustikkapullan jäähtyä hetki ja nosta se tarjoiluvadille. Siivilöi kokonaan jäätyneen pullan päälle tomusokeria juuri ennen tarjoilua. 

Itkettävän hyvää!

Kauan ennen kuin todella innostuin ruuanlaittoharrastuksesta, leivoin mielelläni suolaisia piirakoita. Piirakoiden teko oli hauskaa. Pohjataikinaa ja täytteitä sai kehitellä hyvin luovasti, ja useimmiten lopputulos oli maukas.
Yksi suosikeistani oli sipulipiirakka, jota tein varsinkin kesällä, kun saatavilla oli uusia sipuleita. Entisen kodin puutarhassa oli iso kasvimaa, jossa sipulit ja valkosipulit kasvoivat todella isoiksi. Oli juhlaa, kun sai käydä kiskomassa maasta ensimmäiset kelta- ja punasipulit.
Uudet sipulit ovat voimakkaita ja niitä viipaloidessa on vaikea välttyä ”kyyneliltä”. Silmien kirvelyn kyllä kestää, sillä voisi sanoa, että piirakka on itkettävän hyvää.
Makeaksi kuullotetun sipulin kaveriksi piirakkaan sopii suolainen juusto. Tässä piirakassa se on parmesania, joka on yhdistetty täytteen ranskankermaan. Yhtä hyvin sopii sekä sinihomejuusto että fetajuusto. Mukavaa kirpakkuutta täytteeseen tuovat kirsikkatomaatit, joista olen tänä kesänä oppinut painamaan peukalolla siemenet pois. Näin tomaateista irtoava neste ei tee piirakan täytteestä vetistä.
Leivon mieluiten piirakkani spelttijauhoista, mutta yhtä hyvin käyvät tavalliset vehnäjauhot. Täysjyväinen on tietysti terveellisempää, ja minusta myös maukkaampaa.

SIPULIPIIRAKKA

Pohja:
0,5 dl maitoa
0,5 dl ranskankermaa
25 g sulatettua voita
2 dl spelttijauhoja tai vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

Täyte:
3-4 isoa sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 rkl hunajaa
1 dl parmesan-raastetta
1 kananmuna
kirsikkatomaatteja
1,5 dl ranskankermaa
suolaa
mustapippuria
tuoretta timjamia ja oreganoa
öljyä

Sekoita maito ja ranskankerma keskenään, lisää joukkoon sulatettu voi, suola ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Painele taikina tasaiseksi kerrokseksi piirakkavuokaan.
Valmista täyte. Leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi ja pilko valkosipuli. Kuullota sipuleita öljyssä niin, että ne pehmenevät. Sekoita joukkoon hunaja. Anna jäähtyä vähän aikaa.
Sekoita parmesan-raaste ranskankermaan ja lisää kananmuna hyvin sekoittaen. Mausta suolalla.
Levitä täyte piirakkapohjalle ja asettele sipulitäyte sen päälle.
Puolita kirsikkatomaatit ja paina jokaisesta puolikkaasta siemenet pois, niin piirakka ei vety. Asettele tomaatit sipulitäytteen päälle. Riivi mausteeksi timjamin ja oreganon lehtiä, rouhi päälle vielä mustapippuria.
Paista piirakka 200 asteessa ja tarjoa esimerkiksi kahvipöydässä tai iltapalana raikkaan salaatin kanssa.

Valmista täyte. Leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi ja pilko valkosipuli. Kuullota sipuleita öljyssä niin, että ne pehmenevät. Sekoita joukkoon hunaja. Anna jäähtyä vähän aikaa.
Sekoita parmesan-raaste ranskankermaan ja lisää kananmuna hyvin sekoittaen. Mausta suolalla.
Levitä täyte piirakkapohjalle ja asettele sipulitäyte sen päälle.
Puolita kirsikkatomaatit ja paina jokaisesta puolikkaasta siemenet pois, niin piirakka ei vety. Asettele tomaatit sipulitäytteen päälle. Riivi mausteeksi timjamin ja oreganon lehtiä, rouhi päälle vielä mustapippuria.
Paista piirakka 200 asteessa ja tarjoa esimerkiksi kahvipöydässä tai iltapalana raikkaan salaatin kanssa.

Meheviä kaalipalleroita kääryleiden sijaan

Rakastan kaalia, tai oikeastaan kaikenlaisia kaaleja, melkeinpä kaikenlaisessa muodossa. Alkukesän varhaiskaalia on meillä syöty jo monet kerrat coleslaw-salaatissa ja myös kaalilaatikkoa olen siitä tehnyt.
Sadonkorjuuaika on uuden kaalin sesonkiaikaa, ja yleensä olen ainakin kerran syyskesässä tehnyt kaalikääryleitä, jotka ovat todella herkullisia, mutta joiden valmistaminen on aika työlästä.

Kaalikääryleiden siirappisen makeaksi paahtunut pinta ja mehevä täyte ovat kaalinystävälle vastustamaton yhdistelmä. Kääryleiden näpertäminen ei aina houkuttele, mutta onneksi voi oikaista ja tehdä samoista raaka-aineista vaikka kaalipyöryköitä.

Löysin jo alkukesällä tämän Perinneruokaa prkl -blogin reseptin, joka osoittautui vallan mainioksi. Blogia pitävä Mika Rampa on kekseliäs kaveri, joka muokkaa hauskalla tavalla perinteisiä reseptejä uusiksi.
Hiukan sovelsin tätä ohjetta omalla tavallani. Sika-nauta-jauhelihan sijaan käytin karitsanjauhelihaa, joka sopii todella hyvin kaaliruokiin. Ja riisin kypsensin varmuuden vuoksi valmiiksi. Meiramiakaan ei sattunut olemaan, joten maustoin pyörykät tuoreella timjamilla. Kannattaa kokeilla!

KAALIPYÖRYKÄT UUNISSA
500 g valkokaalia
1 kpl sipuli
1 rkl rypsiöljyä
400 g nauta-sikajauhelihaa
150 g ranskankermaa
1/2 dl puuroriisiä
3 kpl kananmunaa
1 1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
2 tl meiramia
1/2 dl siirappia
1/2 dl korppujauhoja
2 1/2 dl lihalientä

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi ja silppua sipuli. Paista hetki paistinpannulla öljyssä, kunnes kaali on hieman pehmennyt ja saanut väriä.

Kaada kaali ja sipuli kulhoon ja anna jäähtyä hieman. Lisää joukkoon jauheliha, ranskankerma, puuroriisi, kananmunat ja sekoita. Mausta seos suolalla, mustapippurilla, meiramilla ja siirapilla. Lisää lopuksi korppujauhot ja sekoita tasaiseksi.

Muotoile massasta 12 pyörykkää voideltuun uunivuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Kaada pyöryköiden päälle lihaliemi ja jatka paistamista vielä tunnin ajan.