Värikästä salaattia viikunoista

Olen vallan ihastunut tuoreisiin viikunoihin. Joka syksy odotan, että niiden sesonki alkaa ja tummanvioletteja hedelmiä alkaa ilmestyä meidänkin kauppoihimme.

Nyt viikunat ovat taas täällä, ja onneksi kauppojen viikunat ovat olleet juuri sopivan kypsiä, sillä raakoina ne eivät maistu miltään. Kypsät ovat meheviä ja makeita ja niitä voisi syödä vaikka kuinka paljon.

Olen tehnyt viikunoista salaattia, johon olen laittanut myös toista ikisuosikkiani, tuoretta fenkolia sekä kurkkua, rapeaa pikkusalaattia ja pehmeää vuohenjuustoa. Kastike on valkoisesta balsamicosta ja oliiviöljystä sekoitettu vakiokastikkeeni.

Viikunasalaatti on hyvän leivän kanssa ihana alkupala, mutta hyvin se maistuu myös liha-, kana- ja kalaruokien lisukkeena.

Salaatti tarjoaa myös silmänruokaa, sillä viipaloidut viikunat ovat niin värikkäitä ja hieno kontrasti vaaleanvihreälle kurkulle ja fenkolille.

VIIKUNASALAATTI

1 salaattifenkoli
puolikas kurkku
4–5 viikunaa
rapeaa pikkusalaattia tai romaine-salaattia
pehmeää vuohenjuustoa

kastike:
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl valkoista balsamicoa
1 tl hunajaa

Huuhtele vihannekset ja viikunat. Kuivaa salaatinlehdet ja jos käytät pikkusalaattia, pienimmät lehdet voi levittää sellaisenaan tarjoiluastiaan, isoja voi repiä pienemmiksi.

 Kuori kurkku, leikkaa se pitkittäin halki, poista siemenet ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Viipaloi myös fenkoli ohuiksi siivuiksi ja leikkaa viikunat lohkoiksi. Paloittele vuohenjuusto.

Laita salaatinlehtien päälle kerroksittain kurkku- ja fenkoliviipaleita sekä viikunalohkoja ja vuodenjuustoa.

Sekoita kastikkeen aineet huolellisesti ja valuta salaatille juuri ennen tarjoilua.

Pirteää piparjuurta ja vaaleaa kalaa

Tämä resepti on pitänyt jo kuukausia kirjata tänne Pilkkumiin, mutta aina se vain on unohtunut. Raaka-aineena on jälleen kerran kala, kuinkas muuten, sitä kun meillä syödään usein. Välillä tosin on vaikea keksiä, millä tavalla esimerkiksi kuhaa ja ahventa valmistaisi. Parhaita ne ovat tietysti voissa paistettuina, mutta vaihtelu virkistää.

Jo keväällä keksin sekoittaa piparjuuritahnaa ja tilliä voihin ja voidella sillä kalafileet. Päälle ripottelin kevätsipulia ja sitten joko grillasimme kalat folion päällä tai paistoimme uunissa. Parhaiten piparjuuren kanssa toimii mielestäni vaalea kala, kuha tai ahven.

Olin tyytyväinen ideaani, vaikka se tuskin on mitenkään ainutlaatuinen. Piparjuurikalaa on toukokuun jälkeen tehty meillä useampi kerta, vain lisukkeet ovat vaihtuneet. Uudet perunat, tuore parsa, risotto, karamellisoidut fenkolit ja raikkaat salaatit ainakin sopivat piparjuurikalan kavereiksi mainiosti. Näin syksyllä kannattaa kokeilla myös paahdettuja punajuuria.
Aterian täydentää hyvä leipä, esimerkiksi saaristolaisleipä, ruisleipä tai vaikka hapankorput.

PIPARJUURIKUHA
4 kuhafileetä tai reilu 500-500 g ahvenfileitä
suolaa
mustapippuria
100g voita
1-2 rkl piparjuuritahnaa (riippuu siitä, miten voimakkaan piparjuuren maun kalaan haluat)
nippu tuoretta tilliä
kevätsipulia tai purjoa

Sekoita huoneenlämpöinen voi, piparjuuri ja hienonnettu tilli keskenään.
Mausta kuha- tai ahvenfileet suolalla ja mustapippurilla. Levitä fileiden päälle piparjuuritahnaa ja ripottele niille kevätsipulisilppu.
Voitele uunivuoka öljyllä ja laita kalafileet vuokaan niin, etteivät ne mene päällekkäin. Paista 200-asteessa, kunnes kala on saanut hiukan väriä. Voit valella kalaa paistamisen aikana vuokaan sulaneella piparjuurivoilla.
Tarjoa haluamiesi lisukkeiden kanssa.

Järvikalaa ja pinaattilettuja

Tänään vietetään Itämeri-päivää, joten sen kunniaksi ajattelin tarjoilla yhden kalareseptin. Itämerihän kärsii rehevöitymisestä, jota fosfori aiheuttaa. Tehokas tapa poistaa fosforia vesistöistä on kalastus, joten kannattaa syödä lähivesien kalaa aina kun se on mahdollista.

Meillä syödään joka viikko kalaa jossain muodossa. Tuoreita lähivesien eväkkäitä ei aina ole saatavilla, mutta onneksi markkinoilla on jo useampikin erinomainen järvikalatuote. Jo muutama vuosi sitten tykästyin Järki-Särki -säilykkeeseen, ja nyt suosikkini on Pielisen Kalajalosteen luonnonkalasäilyke, joka sisältää särkikaloja, muun muassa lahnaa, säynettä ja pasuria.

Säilyke hakkaa tonnikalan mennen tullen (tämä ei ole maksettu puheenvuoro, olen ihan ostanut maksanut kalapurkkini) ja siitä saa tehtyä vaikka mitä, esimerkiksi hyvän pastakastikkeen tai kalatahnan.
Kalatahnaa tein viimeksi pinaattilettujen kaveriksi ja siitä syntyikin maukas makupari ja hyvä lounas. Kalatahna maistuu myös munakkaan tai voileivän kanssa tai vaikka perunoiden lisukkeena.

KALATAHNA
1 prk Pielisen Luonnonkalaa
200g kylmäsavulohituorejuustoa
200 g kermaviiliä
pätkä purjoa tai pieni punasipuli
tilliä
mustapippuria
(suolaa)

Hienonna kalasäilyke ja sekoita siihen tuorejuusto ja kermaviili.
Hienonna purjo tai punasipuli pieneksi silpuksi, silppua myös tilli ja sekoita kalatahnan joukkoon.
Rouhi sekaan mustapippuria ja lisää suolaa, jos se on sinusta tarpeen.
Tarjoa pinaattilettujen kanssa.

PINAATTILETUT ( n.25 kpl)
n. 200 pinaatinlehtiä (tai 1pkt pakastepinaattia)
5 dl maitoa
3 kananmunaa
1,5-2 dl vehnäjauhoja
1 dl speltti- tai hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl sulatettua voita

Laita kattilaan tilkka vettä ja kiehauta pinaatinlehtiä hetki, että ne pehmenevät. Voit halutessasi soseuttaa pinaatinlehdet tai leikata ne pieneksi silpuksi.
Sekoita maito ja kananmunat ja lisää jauhot hyvin sekoittaen. Lisää joukkoon pinaatti ja voisula ja mausta suolalla.
Paista voissa tai öljyssä lettupannulla pieniä lettuja ja tarjoa ne kalatahnan kanssa.

Maukkaita muruja parsakaalista

Olen käyttänyt kokkailuissani aika vähän valmiita salaattisekoituksia tai valmiiksi pilkottuja juureksia, koska niiden tekeminen omin käsin ei ole minusta ollut niin kovin suuritöinen homma. Nyt olen kuitenkin alkanut laiskistua ja oikaisen arki-iltaisin mielelläni siinä missä voin.

Tällä hetkellä olen vallan ihastunut parsakaaliin, jota saa nyt kaupasta valmiiksi hienonnettuina muruina. Parsakaali on yksi lempikaaleistani, mutta jotenkin siitä tuntuu aina menevän osa hävikkiin. Koko parsakaalin voi kyllä käyttää, mutta usein esimerkiksi kaalikukinnon ”jalka” on kuiva ja puumainen ja jää siksi käyttämättä.

Kun parsakaali on valmiina muruina, joka muru tulee syötyä. Kaiken lisäksi siitä valmistuu ruoka todella nopeasti. Ei tarvitse kuin lorauttaa paistinpannulle vähän öljyä ja antaa murujen paahtua, kunnes ne ovat napakankypsiä. Makua antamaan olen lisännyt sinihomejuustomuruja tai pestoa. Sinihomejuustoinen tai pestoinen parsakaalipannu on hyvä lisäke tai salaatin korvike. Ja ellei annosta tarvitse jakaa kenenkään kanssa, se riittää esimerkiksi vaikkapa pihvin tai kalan kanssa koko ateriaksi.

Murupaistoksen sekaan voi laittaa melkeinpä mitä vaan oman maun mukaan, esimerkiksi pähkinöitä, muista kasviksia, fetajuustokuutioita. Muunnella voi mielin määrin.

Myös kukkakaalia on saatavana samanlaisina valmiina muruina kuin parsakaalia. Kumpikin sopii hyvin myös keittoihin, salaatteihin, risottoihin ja pastaruokiin

PARSAKAALIPANNU
1 rasia (300 g) parsakaalimuruja
kevätsipulia
75 g sinihomejuustomuruja tai 2-3 rkl pestoa
(suolaa)
mustapippuria
2-3 rkl öljyä paistamiseen

Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää parsakaalimurut. Paista vain sen verran, että parsakaa-li on vielä napakkaa. Lisää joukkoon sinihomejuusto tai pesto.
Tarjoa lisäkkeenä tai sekoita vaikka risoton tai pastan joukkoon.

Karitsakebabia pääsiäispöytään

Pääsiäinen on jo ihan ovella, mutta onneksi olen kerrankin tehnyt pyhien ruokasuunnitelman ajoissa jo lähes valmiiksi. Jotain pitää vielä kehitellä, mutta se on selvää, että meillä syödään ainakin kalaa ja karitsaa useammallakin tavalla.

Karitsanlihan suosion lisääntyminen on iloinen asia, sillä se merkitsee sitä, että kun on menekkiä, on myös enemmän tuotantoa. Laadukasta karitsaa saa täällä ostaa suoraan tuottajalta, muutaman kilometrin päästä, Ihantolan lammastilalta. Ja ei, tämä ei ole maksettu puheenvuoro, lihat on maksettu omasta kukkarosta, mutta mielelläni mainitsen tuottajat, joilta saa erinomaista lihaa. Toki myös kaupoissa kotimaisen karitsanlihan tarjonta on ilahduttavasti lisääntynyt.

Meillä karitsanlihasuosikkeja on monta, oikeastaan jokaisesta ruhonosasta saa todella hyvää ruokaa. Pääsiäisenä moni valmistaa karitsanviulun, mutta itse pidän enemmän esimerkiksi parikyljyksistä, paahtopaisteista ja niskakiekoista. Herkullista on myös pitkään uunissa kypsennetty lapapaisti.
Tällä kertaa päätin kuitenkin poiketa totutuista kuvioista ja tehdä karitsanjauhelihasta kebabia. En ole erityisesti kebabin ystävä, mutta kun sitä nyt yhden kerran itse kokeilin, ihastuin. Idean sain Maku-lehden reseptistä, jossa kreikkalaiset gyrosrullat oli täytetty muun muassa karitsakebabilla.

Tapani mukaan muokkasin reseptin maut paremmin omaan makuun sopiviksi. Kebabissa käytetään usein juustokuminaa eli jeeraa, mutta jostain syystä se ei kuulu lempimausteisiini, joten jätin sen kokonaan pois.

Kebabin kanssa maistuvat hyvin peruna-fetapaistos sekä tietysti itse tehty kurkkutsatsiki ja hiukan tulinen tomaattikastike. Kebab kannattaa valmistaa jo vaikka tarjoilua edeltävänä päivänä, jolloin se ehtii kiinteytä kunnolla niin, että siitä on helppo leikata ohuen ohuita siivuja. Lämpimänä siihen ei ole hyvä kajota.

KARITSAKEBAB
n. 1 kg karitsanjauhelihaa
2 tl paprikajauhetta
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl jauhettua mustapippuria
2 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua persiljaa
2-3 tl suolaa
4 rkl rypsiöljyä

Laita jauheliha, mausteet ja öljy monitoimikoneen kulhoon ja pyöritä jauhelihamassaa leikkuuterällä niin kauan, että se tiivistyy. Ellei sinulla ole monitoimikonetta, vaivaa kebabmassaa käsin, kunnes se tiivistyy.
Levitä uunipellille pala vahvaa foliota ja muotoile lihamassasta öljytyin käsin sen päälle sopivan mittainen, reilu ranteen vahvuinen pötkö. Kääri folio oikein napakasti lihan ympärille, että massa pysyy hyvin koossa. Tee esimerkiksi haarukalla foliokäärön pohjaan muutama reikä, että lihasta irtoava neste pääsee valumaan pois.
Kypsennä 100-asteisessa uunissa 3–4 tuntia, ota uunista ja anna vetäytyä puolisen tuntia.
Kun liha on täysin jäähtynyt, vuole siitä juustohöylällä terävällä veitsellä ohuita suikaleita. Minä käytin pitkää ja kapeaa lohiveistä.
Jos syöjiä on monta, levitä kebablastut uunipellille, ripottele päälle hiukan öljyä ja kuumenna 225 asteessa ennen tarjoilua. Pienempi satsi kuumenee hyvin paistinpannulla.

PERUNA-FETAPAISTOS
1 kg perunoita
sipulia ja valkosipulia maun mukaan
200 g feta-juustoa
tuoretta tai kuivattua timjamia tai rakuunaa
suolaa (tarvittaessa)
mustapippuria
oliiviöljyä

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Kuori perunat ja viipaloi ne esimerkiksi juustohöylällä aivan ohuiksi siivuiksi.
Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulinkynnet ja hienonna tuore timjami, jos käytät sitä.
Voitele uunivuoka ja lado siihen kerroksittain perunaa, sipuleita ja murennettua fetaa. Ripottele joka kerrokselle myös timjamia, mustapippuria ja halutessasi suolaa. Valuta joka kerrokselle myös hiukan oliiviöljyä, mutta niin, ettei perunavuoka kylve öljyssä.
Peitä uunivuoka foliolla huolellisesti niin, että painat folion tiukasti kiinni perunoihin. Tee folioon veitsellä pari pientä reikää.
Paista noin 45 minuuttia – tunti, poista folio ja anna olla uunissa vielä hetki, että pinta saa vähän väriä.

Itse tehty ruokalahja ilahduttaa aina

Tähän aikaan vuodesta moni miettii, mitä ihmettä taas keksisi joululahjaksi ystäville, millä ilahduttaa naapuria tai lasten kummeja. Hyviä vaihtoehtoja ovat ruokalahjat; kauniisti pakattu ruokatuliainen on persoonallinen lahja, joka jää mieleen.

Olen vuosikausia sitten tullut siihen tulokseen, että ruokalahjoista pitävät kaikki. Jokaisella on tavaraa yllin kyllin, mutta herkuista ei jää mitään ylimääräistä säilytettävää. Yleensä ne katoavat nopeasti parempiin suihin.

Makeanystävä ilahtuu varmasti tästä suklaisesta fudgesta. Sen voi maustaa vaikka millä, esimerkiksi salmiakkilastuilla, suklaarouheella, pähkinöillä, kuivatuilla hedelmillä tai vaikkapa chilillä. Tässä reseptissä on käytetty piparimuruja ja salmiakkilastuja.

Fudgea ei ole vaikea valmistaa, ja vaikka kaupat ovat pullollaan hienoja suklaaherkkuja, on omin käsin valmistetussa kermakaramellissa kuitenkin jotain erilaista.

SUKLAINEN FUDGE
1 tlk (397 g) kondensoitua maitoa
400 g tummaa suklaata
125 g voita
ripaus suolaa
1 dl piparimuruja tai salmiakkilastuja

Vuoraa öljytyllä leivinpaperilla vuoka, jonka koko on noin 20×30 senttiä.
Kaada kondensoitu maito pinnoitettuun kattilaan ja kuumenna se miedolla lämmöllä kiehuvaksi koko ajan sekoittaen.
Paloittele suklaa maidon joukkoon ja anna sen sulaa.
Lisää paloiteltu voi, suola ja piparimurut tai salmiakkilastut. Sekoita tasaiseksi. Voit myös jakaa taikinan kahtia ja maustaa toisen puolen piparilla, toisen salmiakilla.
Kaada seos vuokaan ja ripottele päälle piparimuruja tai salmiakkia. Anna jähmettyä jääkaapissa peitettynä muutama tunti, mielellään yön yli. Leikkaa paloiksi ja asettele tarjolle

Hyviä ruokalahjoja ovat myös erilaiset hillot, leivät ja esimerkiksi granola. Maltaisen, mutta vähemmän makean joululeivän reseptin löydät täältä.

Kannattaa tehdä myös granolaa, jossa on ihanan paahteinen maku.

Myös kirpakka puolukka-inkiväärihilloke kauniissa purnukassa on hauska herkkulahja jollekin tärkeälle ihmiselle.

Itse tehty granola vie kielen

Kun on kerran tehnyt itse granolaa, se on menoa, sillä niin paljon parempaa omatekoinen on. Ainesten lista on pitkä, mutta annoksesta tulee iso satsi, josta riittää jogurtin päälle ripoteltavaa pitkäksi aikaa.

Ja jos joku ei tiedä, mikä erottaa granolan myslistä, kerrottakoon, että se on paahtaminen. Kaurahiutaleet, siemenet ja leseet saavat käyvä uunin lämmössä, niihin tulee ihanan paahteinen maku ja mukavan rapea rakenne.

Granolaa on helppo tehdä ja muunnella oman mielen mukaan. Myös makeuden määrää voi säätää ja makeuttajia vaihdella. Tässä granolassa käytin kookossokeria, koska se antaa myös kauniin värin paahdetuille kaurahiutaleille. Yhtä hyvin granolan voi makeuttaa hunajalla.

Kuivatut marjat ja hedelmät ovat tyypillisiä granolan mausteita. Itse pidän kuivatuista karpaloista ja kuivapakastetuista mansikoista. Uusi suosikkini on kuivattu mango, jota on käytetty tässä reseptissä. Ja lisää makua saa tietysti mausteista, vaikkapa kardemummasta ja kanelista.

PAAHTEINEN GRANOLA
5 dl isoja kaurahiutaleita
1 dl kauraleseitä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl pellavansiemenrouhetta
1 dl cashew-pähkinöitä
1 dl fariini-, ruoko- tai kookossokeria
1 dl kuivattuja karpaloita
1 dl kuivattua mangoa
kardemummaa
kanelia
¾ dl öljyä
0,5 dl vettä
ripaus suolaa

Sekoita kaikki kuivat aineet karpaloita ja mangonpaloja lukuun ottamatta isossa kulhossa. Laita rypsiöljy, vesi ja sokeri kattilaan ja kuumenna, kunnes sokeri sulaa, älä anna kiehua.
Anna öljyn jäähtyä hieman ja sekoita se huolellisesti muiden aineiden joukkoon.
Levitä seos uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda granolaa 180-asteisen uunin keskitasolla reilu puoli tuntia, kunnes pähkinät saavat väriä ja granola kuivuu. Ole tarkkana, ettei granola pala, sekoittele sitä aina välillä.

Puolukkahillo, jossa on potkua

Olen kova tyttö keittelemään hilloja. Harmi vaan, ettei huushollissa ole hillokellaria, jonne purnukat voisi laittaa säilöön. Jääkaappia ei voi täyttää hillotölkeillä vielä parhaaseen marja-aikaan, joten ainut vaihtoehto on pakastaa marjat ja keitellä hilloja ja hillokkeita pitkin talvea.

Puolukkasato oli tänä vuonna hyvä, joten puolukkahilloon riittää aineksia vielä pitkäksi aikaa. Olen jo tehnyt sitä useamman satsin ja kun moni muukin tekee puolukoista sitä perinteistä hilloa, jota syödään esimerkiksi lihapullien kanssa, piti kehitellä jotain hiukan erilaista.

Puolukassa itsessään on jo paljon makua, mutta kun mukaan lisää tuoretta inkivääriä ja punasipulia, saa hillokkeen, jossa on vielä enemmän potkua. Tämäkin sopii lihapullien kanssa, mutta vallan mainiolta se maistui myös lempeänmakuisella ricotta-juustolla päällystetyn mallasleivän kanssa.

Puolukkahilloke sopii hyvin myös ruokalahjaksi vaikkapa joulupöytään. Siellä se ei ole varmastikaan hassumpi seuralainen esimerkiksi kinkulle tai savukalkkunalle.

PUOLUKKA-INKIVÄÄRIHILLOKE
5 dl puolukoita
2 punasipulia
3 rkl raastettua, tuoretta inkivääriä
½ dl vettä
1 dl valkoista balsamicoa
2 dl hillosokeria

Kuori ja pilko punasipulit. Kuori pala inkivääriä ja raasta hienoksi raasteeksi.
Laita kaikki ainekset hillosokeria lukuun ottamassa kattilaan. Keitä, kunnes puolukat ja sipulit ovat pehmenneet. Nosta kattila liedeltä ja soseuta hilloketta sauvasekoittimella niin, ettei siitä tule aivan sileää.
Lisää hillosokeri ja anna kiehua kymmenisen minuuttia.
Kaada hiloke puhtaisiin lasitölkkeihin ja säilytä viileässä.

Maltaista, muttei niin makeaa

Saaristolaisleipä kuuluu monen joulupöytään, ja mikäpä sen parempmin esimerkiksi joulun kalaruokien kanssa maistuisikaan. Meilläkin sitä syödään, mutta halusin vaihteeksi tehdä myös vähemmän makeaa, mutta silti täyteläisen maltaista joululeipää.

Saaristolaisleivät leivotaan joko piimään, omena- tai appelsiinimehuun. Tämän leivän tein porkkanamehuun, kun sitä sattui kotona olemaan, eikä lopputulos ole lainkaan hassumpi. Siirappia reseptissä on vain vähän, mutta kun leivän voitelee siirappivedellä paistamisen lopussa, saa leipään aivan riittävästi makeutta.

Kauniisti pakattu, itse leivottu leipä on mainio joulumuistaminen. Ei haittaa, vaikkei leipomuksesta ihan täydellinen tulekaan. Minunkin leipäni vähän repeili. Tärkeintä on, että se on itse tehty, käsityön jälki saa huoletta näkyä.

JOULULEIPÄ
5 dl porkkanamehua
50 g hiivaa
2 tl suolaa
½ dl siirappia
1 dl maltaita
10 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
100 g voita

Voiteluun
½ dl vettä
½ dl vaaleaa siirappia

Lämmitä porkkanamehu kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva, suola ja siirappi. Lisää maltaat ja alusta taikinaan vähitellen jauhot ja pehmeä voi.
Anna taikinan kohota liinan alla. Kaada taikina leivinpöydälle ja muotoile siitä kaksi pitkänmuo-toista leipää. Laita ne voideltuihin leipävuokiin ja annan kohota. Pistele leipiä haarukalla ennen kuin laitat ne uuniin.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Voitele leipiä pari, kolme kertaa paiston loppupuolella siirappivedellä. Kumoa paistuneet leivät leikkuulaudalle ja kokeile niiden kypsyys kopauttamalla leivän pohjaan. Kypsän leivän pohja kumisee. Tarvittaessa voita laittaa leivät vielä hetkeksi uuniin ilman vuokia.

Samettista selleriä, sitruunaista yrttiöljyä

Syksy on juuresten juhlaa. Porkkanat, punajuuret ja muut ovat parhaimmillaan, ja myös tuttuja rakka-aineita kaikille kotikokeille. Uusiakin tuttavuuksia kannattaa kaupan vihannesosastoilta aina etsiä. Esimerkiksi juuriselleri on todella maukas juurimukula, jota läheskään kaikki eivät vielä tunne. Tai ehkä tuntevatkin keittojuureksena, mutta paljon parempaa juuriselleristä saa, kun sitä paahtaa uunissa tai tekee siitä samettisen selleripyreen.

Itse sain selleripyreetä ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, kun viiniasiantuntija Kalle Naatula sitä tarjoili. Siitä tuli heti yksi syksyn ja talven suosikkiruokiani, jota suosittelen muillekin.
Selleripyre sopii kaikenlaisten ruokien kanssa, meillä se maistuu niin lihapatojen kuin paistetun kuhankin kumppanina.
Samettisen soseen voi vielä kruunata sitruunaisella yrttiöljyllä tai -tahnalla.

SELLERIPYREE
2 keskikokoista selleriä (n.1 kg)
2 salottisipulia
oliiviöljyä
voita
4-5 dl kaurakermaa (tai kermaa)
suolaa

Kuori sellerit ja leikkaa ne kuutioiksi. Kuori ja pilko salottisipulit. Laita kattilaan loraus öljyä ja kohtalainen pala voita ja anna kuumentua. Paahda selleriä ja sipuleita kunnes ne saavat hieman väriä.
Vähennä lieden lämpöä ja lisää kaurakerma. Anna kypsyä täysin pehmeiksi. Mausta suolalla ja soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella pyreeksi. Lisää kaurakermaa tarvittaessa.

SITRUUNAINEN YRTTIÖLJY
nippu lehtipersiljaa
nippu ruohosipulia
sitruunalla maustettua rypsiöljyä
tai maustamatonta öljyä ja rkl sitruunamehua
suolaa

Riivi lehtipersiljan lehdet korkeaan astiaan ja leikkaa sekaan ruohosipuli. Soseuta yrtit sau-vasekoittimella lisäten samalla vähitellen öljyä, kunnes koostumus on sopiva. Mausta ripauksella suolaa.
Lorauta lautasella selleripyreen päälle.