Kalaa ja leipää savustuspussissa

Muistatteko vielä savustuspussin? Se tuli markkinoille joskus 90-luvulla ja taisi kokeilla sitä silloin muutaman kerran, mutta sen jälkeen se kyllä unohtui kokonaan. En edes tiennyt, että niitä edelleen valmistetaan, kunnes törmäsin Mika Rampan Perinneruokaa prkl -kirjassa savustettuihin ahvenleipiin, jotka valmistetaan savustuspussissa. Resepti löytyy myös hänen samannimisestä ruokablogistaan.
Kokeilunhaluisena ihmisenä innostuin tietysti heti ja ostin seuraavalla kauppareissulla leppälastusavustuspussin. Toki tiesin etukäteen, että pussisavulla ei saada ahveniin sellaista aromia kuin oikeassa savustuspöntössä, mutta halusin silti kokeilla. Savustuspussin kyljessä on hyvät ohjeet, miten sitä käytetään. Tosin myös reseptissä ohjeistetaan selkeästi.
Ohjeita seuraten onnistuin kuin onnistuinkin saamaan savustetut kalaisat leivät aikaan ja lopputulos oli yllättävän hyvä ja leipäset katosivat nälkäisiin suihin nopeasti. Oikeastaan vähän harmitti, kun ei tullut tehtyä kerralla enempää. Yhteen savustuspussiin ei tosin kovin suurta annosta mahdukaan.
Savustetut ahvenleivät ovat näppärä pieni ateria salaatin kanssa. Niistä saa myös hyvän alkupalan viinilasillisen kera.

SAVUSTETUT AHVENLEIVÄT
4 ahvenfileetä
1 varrasleipäviipaletta
2 kevätsipulia silputtuna
½ tl suolaa

Kastike
100 g creme fraichea
1 rkl sitruunan mehua
½ ruukku tuoretta tilliä hienonnettuna
½ suolaa
½ sokeria

Lisäksi
leppälastu-savustuspussi

Kuumenna uuni 275 asteeseen alalämmöllä pellin kanssa.
Ota esiin 4 ahvenfileetä. Poista keskiruodot tekemällä viilto molemmin puolin ruotoja. Kokeile sormella, jotta tiedät missä asti ruodot menevät.
Viipaloi kaksi kevätsipulia.
Ota yksi varrasleipä ja jaa se neljään osaan. Laita leivän päälle kevätsipuliviipaleita ja taittele kalaviipale näiden päälle. Mausta suolalla ja ripauksella sokeria.
Asettele kalaleivät savustuspussiin ja sulje pussi hyvin. Muista tehdä pari taitosta ja kääntää myös pussin kulmat.
Savusta 5 minuuttia. Sammuta uuni ja anna pussin olla vielä uunissa n. 10 minuuttia.
Tee sillä välin kastike. Sekoita creme fraiche, sitruunanmehu ja hienonnettu tilli. Mausta suolalla ja sokerilla.

nfd

Paluu arkeen

Miten nopeasti kesä menikään! Kaikki hyvät aikomukseni siitä, että kirjoittelisin Pilkkumia useammin ja säännöllisesti, hupenivat jonnekin helteeseen. Ruokaa tietysti tein, mutta kaikkein kuumimpina päivinä en jaksanut seisoa hellan ääressä. Parhaiten maistuivat salaatit ja muut kevyet ruuat, joten kovin paljon en uhrannut ajatuksia kokkaamiselle.
Tämä kesäkurpitsaohje on kuitenkin alkukesän satoa. Toivottavasti ette ole vielä kesäkurpitsaan kyllästyneet, vaikka sitä on ollut tarjolla yllin kyllin. Tämä on kuitenkin helppo ja herkullinen ruoka, joka ei lainkaan pahastu lämmittämisestä seuraavana päivänä. Sellaisia ruokia suosin itse arkena. Viikonloppuna on sitten enemmän aikaa ja energiaa panostaa monimutkaisempiinkin resepteihin.

KESÄKURPITSAVUOKA
400 g jauhelihaa
600 g kesäkurpitsaa
300 g porkkanaa
100 g palsternakkaa
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa
öljyä

150 g mozzarellaraastetta
1 dl kaurakermaa
½ dl makeaa chilikastiketta
3 kananmunaa
tuoretta persiljaa ja basilikaa

Kuori sipuli ja valkosipulin kynnet ja pilko ne pieniksi. Kuullota niitä hetki öljyssä paistinpannulla ja lisää pannulle jauheliha. Ruskista jauheliha hyvin ja mausta paprikajauheella, mustapippurilla ja suolalla. Jätä odottamaan.
Huuhtele kesäkurpitsa ja juurekset ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Painele niistä siivilässä ylimääräinen neste pois. Sekoita keskenään kaurakerma, makea chilikastike ja kananmunat.
Voitele uunivuoka ja laita juuresraaste vuokaan. Sekoita joukkoon runsaasti silputtua persiljaa ja basilikaa. Lisää juuresraasteeseen myös mozzarella, jätä kuitenkin hiukan  kuorruttamiseen. Kaada vuokaan kaurakermaseos ja ripottele loppu juustoraaste paistoksen pinnalle.

Kypsennä 200-asteisessa uunissa, kunnes vuoka saa kauniin kullanruskean värin. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

nfd

Kesän suosikkikaali

Kukkakaalista on tullut suosikkikaalini parsakaalin lisäksi. Melkein kuin huomaamatta kukkakaali on vallannut aika ison osan kesän kokkailuissa. Olen jo useamman kerran tehnyt siitä salaattia, sillä uskokaa tai älkää, kukkakaali on vallan mainiota myös raakana. Pilkkumin arkistosta löytyy tämä salaattiresepti, jossa se ainakin maistuu oikein hyvältä.

Myös napakankypsäksi keitetty kukkakaali on hyvää. Sen sijaan se harmaa ylikypsä mössö, jota usein gratiinina tarjotaan, ei oikein meikäläiselle maistu. Liika kypsennys pilaa hyvän vihanneksen, olipa se sitten kukkakaali tai porkkana.

Kukkakaaligratiinia en juuri teekään, mutta muutama viikko sitten keksin tehdä kukkakaalien höysteeksi juustoisen kananmunakastikkeen ja sekös olikin aika hyvä oivallus. Ensimmäinen testaaja oli 2-vuotias tyttärentytär, joka totesi tyytyväisenä: ”tää on mumma niin hyvää.”
Voiko sitä parempaa suositusta saadakaan, suosittelen siis kokeilemaan.

KUKKAKAALIA KANANMUNAKASTIKKEELLA

nfd

n. 500 g kukkakaalia
2–3 dl ruokakermaa
100 g juustoraastetta, esimerkiksi emmentalia
1 rkl dijonsinappia
suolaa (tarvittaessa)
mustapippuria
sipulinvarsia tai ruohosipulia ja persiljaa silputtuna
2 keitettyä kananmunaa

Keitä kananmunat kypsiksi ja kukkakaali napakankypsäksi. Tee kastike munien ja kukkakaalin kypsyessä.
Kaada ruokakerma pinnoitettuun kattilaan. Sekoita joukkoon sinappi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää juustoraaste ja anna sen sulaa kermaan, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Kuori kananmunat ja leikkaa ne kuutioiksi. Ota kattila liedeltä ja sekoita siihen ruohosipuli- ja persiljasilppu sekä kananmunanpalat. Jos kastike tuntuu liian paksulta, lisää hiukan ruokakermaa.
Nosta kukkakaalit tarjoiluvuokaan ja kaada kananmunakastike niiden päälle, tarjoa heti. Voit myös halutessasi lohkoa kukkakaalia haarukalla pienemmäksi ja kaataa kastikkeen päälle vasta sen jälkeen.
Tarjoa kesäisenä ateriana tai sen lisukkeena.

Munakas on hyvää kesäruokaa

Kesä on kotikokin unelma-aikaa, kun saatavilla on niin paljon ihania, tuoreita raaka-aineita. Yksin-kertaisista aineista syntyy todella hyvää ruokaa esimerkiksi uusista perunoista ja kalasta eri muo-doissaan.
Lempiraaka-aineisiini kuuluvat myös kananmunat, joista saa kesäaterialle vaihdellen vaikka mitä. On onni asua paikkakunnalla, jossa voi ostaa tuoreita kananmunia suoraan tuottajilta.
Keitetyt munat ja munakkaat, ja kaikenlaiset kalaruoat ovat hyvä makupari. Munakas syntyy näppärästi myös uunissa, varsinkin silloin, jos ruokailijoita on enemmän. Ja jos vaikka lähtee mökille, munakkaan voi paistaa kotona valmiiksi ja pakata evääksi. Se maistuu kylmänäkin esimerkiksi ruisleivän kanssa.
Tässä uunimunakkaassa on myös katkarapuja, mutta ne voi yhtä hyvin jättää pois tai korvata jollain muulla. Mausteeksi ei tarvita muuta kuin ripaus suolaa ja mustapippuria ja paljon tuoretta tilliä tai ruohosipulia. Mehevyyttä munakkaaseen tuo juustoraaste.

UUNIMUNAKAS (4:LLE)
8 munaa
1,5 dl ruokakermaa
1 ps (180 g) pakastettuja katkarapuja 
1 dl (50 g) juustoraastetta
ripaus suolaa ja mustapippuria
tuoretta tilliä tai ruohosipulia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sulata katkaravut. Riko munat kulhoon, lisää ruoka-kerma ja sekoita hyvin. Lisää juustoraaste ja mausteet, ja tillisilppu.
Kaada munaseos leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Ripottele katkaravut munakkaaseen ja painele niitä hiukan niin, että ne painuvat munaseokseen. Paista munakasta uunissa noin 20 minuuttia.

Kesän ihanin piirakka

Raparperipaistos on meillä aina kuulunut alkukesään. Edellisessä asuinpaikassa odotin joka kevät malttamattomana, milloin ensimmäiset raparperinvarret kasvavat niin isoiksi, että niitä voi nyppiä maasta ja ryhtyä paistoksen tekoon. Monen monta kertaa sitä tehtiinkin, ja syötiin milloin vaniljajäätelön, milloin vaniljakastikkeen kanssa.
Nyt ei omassa puutarhassa kasva raparperia, mutta onneksi monella muulla sitä on lahjoitetta-vaksi asti. Osani olen minäkin saanut. Yhden satsin jo keitin hilloa ja yhden piirakankin sain ai-kaan. Kun leipominen ei ole lempilajini, pitää reseptien olla helposti ja nopeasti toteutettavia. Tässä on yksi sellainen: ei tarvitse muuta kuin sekoitella aineet keskenään, painella vuokaan, pilkkoa raparperit päälle ja laittaa paistumaan.
Taikinan salaisuus on fariinisokerissa ja mantelijauhoissa. Tumma sokeri tuo taikinaan toffeen aromia ja mantelijauhe mehevyyttä. Kumpikin sopii hyvin kirpakan raparperin kaveriksi.
Piirakan voi nauttia sellaisenaan tai tarjota sen kanssa jäätelöä tai vaniljakastiketta. Myös tuoreet mansikat sopivat hyvin annokseen.

MANTELINEN RAPARPERIPIIRAKKA
1 dl fariinisokeria
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 ½ dl mantelijauhoa
1 tl ruokasoodaa
1 ½ dl sulatettua voita
2 dl maustamatonta jogurttia
n. 5 dl raparperinpaloja
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita keskenään fariinisokeri, vehnäjauhot, mantelijauhot ja ruokasooda. Lisää sulatettu voi ja jogurtti ja sekoita taikina tasaiseksi.
Voitele piirakkavuoka, jauhota se mantelijauhoilla. Taikina on todella pehmeää, joten painele se vuokaan jauhotetuin käsin. Levitä raparperinpalat taikinan päälle, ripottele niille hiukan fariinisokeria ja mantelijauhoa ja paista noin puoli tuntia.
Tarjoa vaniljajäätelön ja tuoreiden mansikoiden kanssa.

Lohi halsteriin, perunat yrttiöljykylpyyn

Grillissä kypsennetty kala on hyvää kesäruokaa ja mikä parasta, se valmistuu helposti ja nopeasti. Suoraan hiiligrillin ritilällä paistettaessa kala helposti tarttuu kiinni ja hajoaa, mutta kun sen laittaa halsteriin, se pysyy koossa ja sitä on helpompi käsitellä.
Kun halsterin vuoraa sitruunaviipaleilla, saa lohi vielä kypsyessäänkin lisää sitruunaista aromia.
Kalan kanssa maistuvat uuden sadon tuoreet kasvikset ja vihannekset. Halstratun kalan seuraan sopii hyvin fenkolista ja porkkanasta tehnyt salaatti eli fenkolislaw. Se on hyvä vaihtoehto myös niille, joiden vatsa ei pidä perinteisestä coleslawsta, joka on valmistettu kaalista.
Ja vaikka kasvikset ovat parhaita sellaisinaan, joskus voi vaihtelun vuoksi kietoa porkkanan pe-koniin ja grillata. Sen suolainen rapeus on hyvä makupari makealle kesäporkkanalle.
Herkullisen kesäaterian herkullinen päätös on raikas mansikkajäädyke, joka maustetaan sitruunatahnalla. Jäädyke on siitä hyvä jälkiruoka, että sen voi tehdä pakastimeen jo hyvissä ajoin etukäteen.

HALSTRATTU LOHI
n. 800 g lohifileetä
4–5 sitruunaa

marinadi
1 sitruunan mehu
½ dl soijakastiketta
2 rkl valkoista balsamicoa
½ dl öljyä
3 tl hunajaa

Sekoita marinadin aineet keskenään ja kaada se marinadi laakeaan vuokaan. Nosta lohifilee marinadiin nahkapuoli ylöspäin ja anna maustua jääkaapissa vähintään pari tuntia.
Öljyä halsteri hyvin. Viipaloi sitruunat ja levitä puolet viipaleista halsterin ”pohjalle”. Kuivaa lohifileestä ylimääräinen marinadi ja puolita se tarvittaessa, niin se mahtuu paremmin halsteriin. Laita kalapalat halsteriin sitruunoiden päälle ja levitä kalan päälle loput sitruunaviipaleet.
Nosta halsteri grilliin niin, että kala tulee ensin nahkapuoli hiillokseen päin. Kääntele halsteria aina välillä, jotta kala kypsyy tasaisesti. Kannattaa olla tarkkana, ettei grillaa lohta liian kuivaksi. Grillausaika riippuu fileen paksuudesta.

YRTTIMARINADI
1 kg uusia perunoita
nippu tilliä
nippu persiljaa
1 dl oliiviöljyä
½ dl valkoista balsamicoa
2 valkosipulin kynttä
suolaa

Keitä uudet perunat kypsiksi ja valmista niiden kiehuessa yrttimarinadi. Hienonna tilli ja persilja karkeasti ja laita korkealaitaiseen astiaan tai kannuun. Kaada astiaan myös oliiviöljy ja balsamico ja soseuta sauvasekoittimella. Purista joukkoon valkosipulinkynnet ja mausta yrttiöljymarinadi suolalla.
Siirrä perunat tarjoiluastiaan ja anna jäähtyä hiukan. Sekoita yrttiöljy vielä haaleiden perunoiden päälle ja anna maustua viileässä pari tuntia tai yön yli, jotta perunat imevät itseensä riittävästi makua.

FENKOLISLAW
3 fenkolia
2 porkkanaa
uutta sipulia
200 g kermaviiliä
3 rkl majoneesia
1 tl Dijon-sinappia
1 rkl valkoista balsamicoa
ripaus suolaa ja mustapippuria

Huuhtele fenkolit ja leikkaa ne hyvin ohuiksi viipaleiksi. Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Sekoita keskenään kastikkeen ainekset, laita kasvikset tarjoilukulhoon ja lisää kastike niiden joukkoon hyvin sekoitellen. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin verran. Tarkista maku ja koristele fenkolin lehtitupsuilla.

PEKONIPORKKANAT
uusia porkkanoita
amerikanpekonia

Huuhdo porkkanat huolellisesti ja esikeitä ne napakankypsiksi.
Kiedo pekoniviipale jokaisen porkkanan päälle ja grillaa, kunnes pekoni on
rapeaa ja kypsää ja on saanut väriä.

MANSIKKAJÄÄDYKE
2 kananmunaa
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 prk mascarponejuustoa
2 dl kuohukermaa
1 dl sitruunatahnaa (lemon curd) 
2 dl tuoreita mansikoita
1 nektariini

koristeluun
mansikoita
marenkimurua

Halkaise nektariini ja poista kivi. Soseuta nektariini ja mansikat sauvasekoittimella.
Erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa keltuaiset vaahdoksi tomusokerin kanssa. Vatkaa myös valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja vaahdota myös kerma.
Sekoita mascarpone, sitruunatahna ja mansikka-nektariinisose keskenään. Lisää joukkoon kermavaahto ja lopuksi valkuaisvaahto varovasti nostellen.
Vuoraa noin 1,5 litran kuivakakkuvuoka tai suorakaiteen muotoinen leipävuoka kelmulla. Kaada jäädykeseos vuokaan, peitä se kelmulla ja nosta pakastimeen jäätymään. Anna jäätyä vähintään 6–8 tuntia.
Ota jäädyke huoneenlämpöön puoli tuntia ennen tarjoilua ja kumoa hieman pehmenneenä tarjoiluvadille. Koristele tuoreilla mansikoilla ja marenkimurusilla.

Arjen hyvää pikaruokaa

Tiedättehän sen tunteen, kun työpäivän jälkeen pääsee vihdoin väsyneenä kotiin, raahaa kauppakassit sisään ja miettii, mistä ihmeestä saisi vielä voimia ruuanlaittoon. Tilanne on tuttu varsinkin niiltä ajoilta, kun lapset vielä olivat pieniä ja asuivat kotona, mutta eipä se ole outo kahden aikuisen huushollissakaan.
Nälkäisenä ja väsyneenä ei voi kuvitellakaan valmistavansa mitään, minkä saaminen pöytään kestää enemmän kuin puoli tuntia. Mieluummin vähemmän. Siinä tilanteessa kala on pelastus, sillä se kypsyy nopeasti.
Mausta ja laadusta ei itse tehdyssä pikaruuassa tarvitse tinkiä, tämä lohikastike on nimittäin oikein hyvää. Ja kala on myös terveellistä. Kastiketta voi kaiken lisäksi muunnella vaihtamalla mausteita ja tuorejuustoja. Niin siihen ei kyllästy, vaikka tekisi sitä joka viikko.

LOHIKASTIKE
n. 600 g lohifileetä
pätkä purjoa
öljyä
2,5 dl (kaura)kermaa
200 g tuorejuustoa (esimerkiksi paprika-chili tai piparjuuri)
ripaus suolaa ja valkopippuria
tuoretta tilliä

Irrota lohifileestä nahka ja leikkaa se kuutioiksi. Halkaise ja huuhdo purjo ja viipaloi se.
Lorauta hiukan öljyä kattilaan ja kuullosta siinä ensin purjosuikaleita. Lisää lohikuutiot ja paista ne kypsiksi. Lisää kaurakerma tai muu mieleisesi ruokakerma ja tuorejuusto. Anna juuston sulaa kastikkeeseen. Silppua joukkoon vielä runsaasti tuoretta tilliä. Tarjoa kastike pastan, riisin tai perunoiden kanssa.

Punaista ja makeaa

Nyt kipin kapin kauppaan katsomaan, löytyisikö hedelmähyllystä vielä veriappelsiineja. Jos löytyy, kannattaa ostaa iso satsi ja tehdä niistä veriappelsiinihilloa. Pahoittelen, jos resepti tulee liian myöhään, mutta laittakaa talteen ensi vuotta varten ja olkaa valppaina, milloin näitä makeita, punalihaisia hedelmiä taas ilmestyy kauppaan. Niitä nimittäin saa vain rajatun ajan kerran vuodessa.

Nyt veriappelsiinien sesonki alkaa olla meillä lopuillaan. Minäkin heräsin siihen vähän liian myöhään, mutta ehdin kuin ehdinkin keitellä kaksi satsia ihanaa hilloa. Se on hiukan sottaista puuhaa, sillä nämä hedelmät ovat mahdottoman mehukkaita. Urakan jäljiltä keittiö saattaa olla täynnä punaisia, tahmeita mehuläikkiä, mutta työ palkitsee vaivan.
Parhaiten mehukkaan hedelmälihan saa talteen, kun leikkaa kuoret irti terävällä veitsellä. Kuoren valkoinen osa pitää saada pois mahdollisimman tarkkaan, sillä se ei maistu hyvältä.

Olen tietysti syönyt veriappelsiineja ennenkin, mutta nyt hurahdin ihan täydellisesti. Olen kova tyttö keittelemään kaikenlaisia hilloja. Kokeilen hillontekoa kaikenlaisista marjoista ja hedelmistä ja kun viime talvena tein sitä tavallisista appelsiineista, piti nyt testata, miten veriappelsiinin toimivat.
Hillosta tuli taivaallista. Olen syönyt sitä jogurtin kanssa, juureen leivotun, paahdetun maalaisleivän päällä tuorejuuston kanssa ja pannarin kaverina, vaikka en yleensä koskaan syö pannaria hillon kanssa. Juustojen kanssa en hilloa vielä ole kokeillut, mutta arvaan, että herkullinen makuliitto siitäkin syntyy.

VERIAPPELSIINIHILLO
n. 1 kg veriappelsiineja
1 sitruunan mehu
0,5 dl vettä
450 g hillosokeria

Kuori veriappelsiinit huolellisesti terävällä veitsellä ja leikkaa hedelmäliha kalvottomiksi lohkoiksi. Laita kulho alle, että saat talteen hedelmistä valuvan mehun. Laita mehu ja hedelmälohkot kattilaan, purista sitruunasta mehu ja lisää se, sekä vesi joukkoon.
Jos haluat sileämpää hilloa (niin kuin minä), soseuta veriappelsiinit sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon hillosokeri ja keittele miedolla lämmöllä 30–45 minuuttia sekoitellen. Kuori pinnalle tullut vaahto pois ja kaada kuumennettuihin, puhtaisiin lasitölkkeihin.
Keittoajasta riippuu, miten kiinteää hilloa tulee. Mitä pitempään keittää, sitä paksumpaa se on, kolmessa vartissa syntyy marmeladimainen lopputulos. On hyvä huomata, että hillo kiinteytyy jäähtyessään. Anna jäähtyä ja nauti.

nfd

Uuni kesyttää juuston

Sanotaan, että yksinkertainen on kaunista. Samaa ajatusta voi hyvin soveltaa ruuanlaittoon: usein yksinkertainen on myös herkullista. Aina ei tarvita monia raaka-aineita, muutama hyvä riittää. Esimerkiksi uunissa paistettu fetajuusto ei kaipaa mitään muuta kuin ripauksen öljyä, hiukan mausteita ja hunajaa. Uunin lämpö kesyttää kirpeänsuolaisen fetan ihanan pehmeäksi, ja kun sitä levittää hyvälle leivälle, on makunautinto taattu.

En ikävä kyllä ole itse keksinyt mainiota ideaa kokonaisen fetapalan laittamisesta uuniin, mutta kun ahkerasti lukee ruokalehtiä ja -blogeja, voi onneksi lainailla muiden ideoita. Yksi suosikkikokkaajistani on Maku-lehden päätoimittaja ja ruokakirjailija Satu Koivisto, joka jakaa auliisti ja ahkerasti reseptejään ja ruokavinkkejään Instagramissa. Niiden avulla pääsee kurkistamaan myös hänen hurmaavan perheensä ruoka-arkeen.
Koivisto on kirjoittanut myös kaksi mainiota ruokakirjaa, Gastronaatti I ja Gastronaatti II. Ykkönen jo löytyy omastakin hyllystä, kakkonen on hankintalistalla. Ihailen hänen ruokafilosofiaansa: joka päivä voi syödä hyvin kun suunnittelee ja valmistelee etukäteen. Koiviston vinkeillä myös ruokahävikki huushollissa pienenee, sillä kaikki, mitä kotiin kannetaan, myös käytetään.

Sain uunifetan idean Satu Koivistolta, mutta tuunasin juuston mieleisekseni tekemällä oman mausteseoksen morttelissa kuivatusta timjamista, kokonaisista rosépippureista ja kanelista. Sormisuolaakin voi joukkoon ripauttaa, mutta feta ei sitä kaipaa, koska on jo muutenkin suolaista.

Laitoin fetan kanssa kypsymään terttuluumutomaatteja, minikokoisia. Lämmin, pehmeä feta, makeiksi paahtuneet tomaatit ja juureen leivottu maalaisleipä ovat aika vastustamaton yhdistelmä. Harmi vaan, ettei juureen leivottua leipää saa kotikulmilta. Itse en ole vielä sen tekemistä kokeillut, mutta esimerkiksi Turun reissulla poikkean aina leipomo Grynissä, sillä en voi vastustaa sen juurileipiä.
Uunifeta sopii hyvin esimerkiksi brunssipöytään tai aterian alkupalaksi tai ihan miten vaan. Kokeilkaa ja nauttikaa.

UUNIFETAA JA TERTTUTOMAATTEJA
1 pkt (200 g) fetajuustoa
öljyä
hunajaa
kuivattua timjamia
rosépippureita
ripaus kanelia
(sormisuolaa)
miniterttutomaatteja
pinjansiemeniä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Hiero mausteet morttelissa mausteseokseksi. Öljyä uunivuoka tai laita vuoan pohjalle leivinpaperi. Avaa juustopaketti, kuivaa juusto talouspaperilla ja laita fetapala kokonaisena uunivuokaan.
Valuta juuston päälle hiukan öljyä ja juoksevaa hunajaa. Ripottele pinnalle mausteet ja pinjan-siemeniä.
Huuhdo ja kuivaa tomaatit ja asettele ne juuston ympärille. Valuta myös tomaateille hiukan öljyä.
Nosta vuoka uuniin ja anna juuston ja tomaattien paistua noin 20–25 minuuttia.
Tarjoa hyvän leivän kanssa.

”Syö enemmän kalaa!”

Joskus on hauska selata keittokirjoja ja ruokalehtiä tuntitolkulla. Suunnitella, mitä ruokaa laittaisi ja kirjoitella kauppalistoja. Sitten on niitä päivä, jolloin päivän menu ole selvillä vielä silloinkaan, kun ottaa pannuja ja patoja esille kaapista.

Niin kävi juuri äskettäin, yhtenä laiskana lauantaina, kun en oikeastaan olisi viitsinyt tehdä mitään, mutta pakkohan jotain oli syödä. Olin sulattanut kuhafileitä pakastimesta ja ihmettelin jääkaapin ovella, mitä ihmettä niistä tekisin. Silmiin osui purkki ricottajuustoa ja samassa muistin, että pakastimessa on pussillinen pinaattia. Hedelmävadilta löytyi pari sitruunaa. Siitä se lähti ja syntyi kuharullia, joissa on pinaatista ja ricottajuustosta tehty täyte.

Kala on aina hyvää ja tekipä siitä mitä vain, se yleensä valmistuu nopeasti. ”Syö enemmän kalaa, syö enemmän kalaa”, hoki pikkuinen tyttärentytär taannoin ja pisteli hyvällä ruokahalulla paistettua kuhaa suuhunsa. Neidin hokemassa on vissi totuus, kalaa pitäisi syödä enemmän.

Syökää tekin ja kokeilkaa vaikkapa näitä kuharullia. Niiden kanssa voi tarjota esimerkiksi keitettyjä perunoita tai perunamuusia. Minä paahdoin uunissa perunanpuolikkaita ja ison pellillisen värikkäitä vihanneksi.

PINAATTI-RICOTTATÄYTTEISET KUHARULLAT

4 isoa, nahatonta kuhafileetä (n. 600 g)
suolaa

täyte:
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 pussi pakastepinaattia
öljyä
1 prk ricottajuustoa (tai pehmeää raejuustoa)
1 sitruunan raastettu kuori
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria

vuokaan:
1 sitruunan mehu
vettä
voinokareita

Ripottele kuhafileille suolaa ja anna suolaantua hetki. Sulata pinaatti. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pehmeiksi öljytilkassa paistinpannulla. Lisää pannulle myös pinaatti ja anna paistua hetken aikaa niin, että ylimääräinen neste haihtuu. Anna jäähtyä ja sekoita sipuli-pinaattiseokseen ricottajuusto, sitruunankuoriraaste ja kananmuna. Mausta suolalla ja mustapip-purilla.
Kiepauta kuhafileet rulliksi ja kiinnitä esimerkiksi hammastikulla. Nosta rullat voideltuun uuni-vuokaan ja täytä pinaatti-ricottaseoksella. Laita vuokaan sitruunamehua ja tilkka vettä sekä voinokareita. Laita voinokareita myös kuharullien päälle ja paista ne 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Tarjoa esimerkiksi uunivihannesten ja perunoiden tai pastan kanssa.

PS. Täytettä tulee tällä ohjeella enemmän kuin kuharulliin mahtuu, mutta sen voi käyttää vaikkapa keitetyn pastan kastikkeena.

nfd